Missä iässä toivo on menetetty?

Päivän Hesarissa osui silmiini kirjoitus aiheesta ”Missä iässä toivo on menetetty?” Vastaus on yhdeksänvuotiaana. No mistä tämä sitten johtuu? Sillon on poltettu loppuun lapsen usko kykyyn oppia mitä vain, Ylen uutinen on kertonut. Sen mukaan tästä iästä eteenpäin lapsi tulee yrittämään vain asioita, joissa on saanut kuulla olevansa lahjakas. Hurjaa, että yhdeksänvuotiaana maailma jähmettyy.

Olisiko kuitenkin parempi kehua lasta yrittämisestä kuin saavutuksista? Ehkä emme tule edes ajatelleeksi sitä, sillä käytämme tähän luokitteluun ja latistamiseen suuren osan ajastamme. Laitamme itsemme rooleihin ja laatikoihin ja omalle kyvylle oppia uutta asetetaan esteitä. Eikä tässä ole kyse mistään oikeista eroista vaan siitä, mihin olemme laittaneet omat rajamme, käsityksemme ja uskomuksemme omista mahdollisuuksistamme ja kyvyistämme. Rajat, jotka ovat lopulta vain omassa mielessämme. Kerromme tarinaa itsestämme, mutta mutta onko se tarina meille hyväksi?

“Olen aina ollut huono kielissä ja minun on vaikea kohdata uusia ihmisiä”. Ihminen voi määritellä itsensä monella tavalla. Laitamme itsemme laatikkoon. Olemme lapsesta asti saaneet osaksemme erilaisia leimoja siitä millaisia olemme. Vähitellen niistä tulee osa identiteettiämme. Valitettavasti näin saatetaan rakentaa ajattelutapa, jota voisi kutsua lukkiutuneeksi ajatteluksi (fixed mindset). Tälle ajattelutavalle on tyypillistä leimata jo etukäteen kasvu ja oppiminen mahdottomiksi ja muutos huonoksi. Lukkiutuneessa ajattelussa oma mielemme alkaa suojella nykytilaa ja pelkää uusien asioiden yrittämistä. Silloin keskitymme asioihin, joissa uskomme olevamme jo valmiiksi hyviä, emmekä ota riskejä, vaikka oma sydän ja innostus kehoittausi kohti uutta ja tuntematonta.
Lukkiutuneen ajattelun vastakohta on avoin ajattelu, growth mindset. Sen voisi tunnistaa ajatuksesta not yet; ei vielä. Et vielä osaa espanjaa tai toimia rennosti sosiaalisissa tilanteissa, mutta mikään ei estä kehittymästä näissä asioissa loistavaksi, jos oikeasti haluat ja koet asian tärkeäksi. Ajattelutavan voi muuttaa ja se  KANNATTAA muuttaa. Elämä on liian lyhyt jumittamiseen.
Toivottavasti maailmasi on yhtä runsas ja mahdollisuuksia täynnä kuin vielä kahdeksanvuotiaana!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *