Läheisriippuvuudesta ja yhteyden tunteesta

Meillä kaikilla on pohjimmiltaan syvä tarve kokea yhteyttä muihin. Mutta monesti toteutamme tai jopa sabotoimme sitä tavoilla, jotka ovat selviytymismalleja lapsuudesta.

Monesti näistä selviytymismalleista siirtyy aikuisuuteen ohjelmointeja, jotka voi diagnosoida läheisriippuvuuden alle. Läheisriippuvuuden juuret juontaa siihen, kun lapsi ei ole saanut osakseen huomiota ja rakkautta, jotka auttavat kasvamaan omaksi itsenäiseksi persoonaksi. Kun lapsi kokee, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään ja/tai vanhemmat eivät ole emotionaalisesti läsnä, hän oppii laittamaan muiden tarpeet edelle, miellyttämään ja unohtamaan itsensä. Näin hän alkaa elämään muiden ihmisten odotusten ja vaatimusten mukaan. Läheisriippuvainen tuntee mielihyvää, kun toinen tarvitsee häntä ja pelkää tulevansa hylätyksi, jos ei ole tarpeellinen muille.

Läheisriippuvuuden juuret on monesti päihdeperheissä, mutta lisäksi se voi muodostua myös silloin kun perheessä esiintyy narsismia, vastuuttomuutta, käytöshäiriöitä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, psyykkistä sairautta tai jyrkkää uskonnollisuutta. Usein näissä olosuhteissa on kiellettyä nostaa esiin ristiriitoja ja ongelmia, ilmaista tunteita, keskustella rehellisesti, leikkiä, hassutella, olla heikko ja epätäydellinen. Läheisriippuvainen kokee olevansa muiden armoilla.

Läheisriippuvaiselle on saattanut varhaisessa lapsuudessa syntyä hylätyksitulemisen kokemuksia. Tunne on niin kipeä, että sitä koittaa vältellä parhaansa mukaan. Tästä seurauksena omalla toiminnallaan alkaa vältellä torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ja kivuliaan tunteen kokemusta.

Tyypillinen tapa on alkaa etsiä turvaa, hyväksyntää, huomiota ja rakkautta, mitä ei lapsena saanut, ulkopuolelta. Lapsi on saanut mallin, että rakkautta on olla muita varten, rakkauden tavoittelu ja ympäristön miellyttäminen. Kaavana voi myös olla uskomus, että jos ei toimi muiden odotusten mukaan, saa rangaistuksen ja tällöin on turvallisempaa välttää kivun kokemus. Läheisriippuvaisen on vaikea tehdä omia valintoja, kokea itseään terveen erilliseksi sekä luottaa itseensä. Kuinka olla lähellä ja yhteydessä, mutta takertumatta ja omilla jaloillaan? Oma tahto ja tunteet on nielty ja tukahdutettu jo varhain.

Koska itseen ja omiin kykyihin on vaikea luottaa, hakee vastauksia mieluummin ulkopuolelta. Myös itsensä rakastaminen ja omien heikkouksien näyttäminen on haastavaa, koska niille ei aiemmin ole saanut hyväksyntää. Parisuhteesta saattaa hakea täytettä tyhjyydelle ja paeta yksinäisyyden haavaa. Usein tosin ajaudutaan suhteisiin, joissa molemmat osapuolet ilmentävät riippuvuutta toisiinsa. Narsistiin ihastutaan usein silloin, jos toinen vanhemmista on ollut narsistinen. Narsistin kanssa on tuttua ja turvallista olla, koska narsisti tarvitsee kaiken huomion itseensä ja käyttää läheisriippuvan empatiaa ja miellyttämisen tarvetta hyväkseen. Kehä on valmis.

Pelosta käsin läheisriippuvainen takertuu ja tukeutuu helposti muihin. Kipeiden torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemusten taakse voi kasaantua suuri määrä surua siitä, mitä vaille on lapsena jäänyt. Alla voi olla vihaa, katkeruutta, turvattomuutta, pettymystä ja häpeää. Toimintamallit ovat voineet aikuisena muotoutua näiden tunteiden peittämiselle ja välttämiselle. Pakeneminen suhteeseen tai riippuvuuksiin voi olla helpompaa kuin kaiken kivun kohtaaminen. Läheisriippuvainen on usein myös oppinut kiltin roolin, eikä uskalla sanoa miltä oikeasti tuntuu. Ensimmäinen  askel voi olla vähitellen alkaa ilmaisemaan sitä miltä oikeasti tuntuu ja uskaltaa myös kieltäytyä ja olla eri mieltä kuin muut, hylätyksitulemisen pelonkin uhalla.

Avain eheytymiseen ja paranemiseen onkin juuri näiden tunteiden rehellinen kohtaaminen. Todellisuudessa vastustaminen luo suuremman kärsimyksen kuin varsinainen kipu. Kivussa on kyse kaikista niistä tunteista ja kokemuksista mitä vaille jäi lapsena ja sitä kautta alkaa kasvamaan terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi, joka uskoo itseensä ja tulee toimeen omillaan. Olennaista on, että ympäristö on turvallinen antaa kipujen tulla pintaan, oli kyseessä sitten ystävä tai terapeutti. Jokaiselle on tärkeä kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, myös omien heikkouksien, haavojen ja pelkojen kanssa. On olennaista saada kokemus, että muidenkin edessä voi olla avuton, heikko ja haavoittuva. Se edellyttää voimakasta turvan kokemusta, että on joku johon voi luottaa, jotta näitä tunteita voi alkaa tuoda näkyville. Kannattaa hakeutua sellaisten aikuisten seuraa, jotka pärjäävät omillaan ja joita ei tarvitse hoitaa, mutta joiden kanssa voi jakaa asioita. Vastuun vähentäminen on myös tervettä itsekkyyttä ja omia rajoja voi ilmaista opettelemalla sanomaan ei. Omista tunteista, tarpeista ja rajoista voi puhua suoraan, kiertelemättä ja manipuloimatta.

Yksi iso työkalu eteenpäin on saada yhteys omaan sisäiseen lapseen. Siihen, joka meidän kaikkien sisällä on. On hyvä tutkia miten sen voisi antaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi ja hellityksi. Vaikka muut ihmiset voi antaa turvaa tulla nähdyksi, olennaista on myös oppia olemaan itse läsnä omalle sisäiselle lapselleen. Jutella ja kysyä kuulumisia ja tarpeita. Löytää turva itsestä tuoda esille pelot, turvattomuus ja häpeä. Antaa hänelle syli tuntea vapaasti tai tanssia hänen kanssaan ilossa, ja vähitellen luottamus, rakkaus ja yhteys itseen syvenee. Lapsen voi myös visualisoida tai kirjoittaa hänen tuntemuksiaa ylös. Mitä jos lupaatkin hänelle; ”olen tässä, läsnä, enkä hylkää sinua koskaan!”. Eheytymisen matkalla täytyy myös alkaa luopumaan uhrin roolista, ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä. Silloin tekee myös päätöksen, että haluaa toipua ja alkaa vapautumaan itsesäälin tunteistaan. Toipuminen läheisriippuvuudesta on todellakin mahdollista, mutta vaatii paljon tietoista työtä. Kyseessä on syviä alitajuisia malleja ja vaatii suurta rohkeutta kohdata se kaikki mitä on alas tukahdutettu. Menneisyyden ei tarvitse ketään määritellä eikä se kerro kuka on nyt. Uskalla päästää irti ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Kun laitat oman hyvinvointisi edelle, on sinulla enemmän annettavaa myös muille. 

Tärkeä eväs matkalla on myötätunto ja armollisuus itseään kohtaan ja muistaa antaa luvan itselle myös epäonnistua.

Onnea matkaan!

Pelko tavoitteiden saavuttamisen esteenä

Kun tulemme tietoiseksi kaavoista, motiiveista ja ajatusmalleista, jotka ohjaavat käyttäytymistämme, otamme ison askeleen kohti muutosta ja itsemme johtamista.  Silloin oppii myös huomaamaan, toimiiko enemmän rakkaudesta vai pelosta käsin. Pelosta käsin toimiessa mieli keksii tekosyitä olla ryhtymättä toimeen ja lykkää aloittamista.

Pelon tunne myös saa epäilemään omia kykyjä ja mahdollisuuksia ja energia menee murehtimiseen. Pelosta käsin saattaa pelätä epäonnistumista, hylätyksi tulemista tai ettei ole riittävän hyvä. Rakkaudella tarkoitetaan enemmän luottamusta elämää kohtaan. Toimiessaan rakkauden ohjaamana henkilö tekee asioita, jotka kokee kiinnostaviksi ja innostaviksi.  Kun käyttäytymisen takana oleva pelon tunne saadaan poistettua, vähenee myös stressi.

Mitä jos toimisit rakkaudesta käsin?

Erilaiset pelot ovat usein menestymisen esteenä, sillä ne estävät tarttumasta toimeen lamauttamalla ajattelua ja toimintaa. Pelko on usein illuusio sillä takana on virheelliset ja haitalliset uskomukset. Oleellista päästää niistä irti. Monesti ihmiset vetoavat ulkoisiin syihin, miksi eivät ole päässeet tavoitteeseensa. Nämäkin tulee ottaa huomioon, mutta myös ottaa itse vastuuta tilanteesta. Ulkoisia syitä syyttäessä päätyy uhrin asemaan ja olo tuntuu voimattomalta. Huomaamattamme sabotoimme aivan itse menestymistämme ja lykkäämme esim. aloittamista. Kun alkaa tarkastella toiminnan taustalla olevia ajatusmalleja, uskomuksia ja tunteita, ymmärtää toimintaa paremmin.

Tyypillisiä ajattelumalleja ovat seuraavat:

 1. Pelko epäonnistua

  • Ajattelemme helposti mitä muut ajattelevat. Mikä olisi parempi kysymys? Miten voin onnistua ja nauttia tekemisestä?
  • Annamme tilanteelle omia merkityksiä: jos epäonnistun, se tarkoittaa että olen luuseri, tyhmä, arvoton jne., joista ei välttämättä ole itse tietoinen
  • Mitä jos epäonnistumisia ei edes ole? Mitä jos onkin vain erilaisia lopputuloksia, joista voi aina oppia jotain.

2. Ei luota omiin kykyihinsä

  • ”En edes yritä, koska en ole onnistunut aiemminkaan”, voi olla tyypillinen tidostamaton ajattelumalli. On hyvä muistuttaa itseä, että tilanne on aina uusi ja erilainen ja kykysi ovat jo voineet kehittyä viimekerrasta
  • Usko suoriutua tehtävästä parantaa todistetusti suoritusta. Se, että uskoo itseensä ennakoi enemmän menestymistä kuin taidot tai koulutus.

3. Itseä rajoittavat uskomukset

  • Sabotoimme usein toimintaamme omilla rajoittavilla ja monesti tiedostamattomilla uskomuksilla. Usein nämä liittyvät oman arvon kokemiseen: En ansaitse tätä, en ole tarpeeksi hyvä tai en ole arvokas. Saatamme ponnistella kovastikin, mutta tiedostamattomat uskomukset estävät tavoitteen saavuttamista. Saatamme jopa lopettaa projektin juuri ennen menestystä.

4. Menestymisen pelko

Joskus pelkäämme jopa onnistumista enemmän kuin epäonnistumista. Onnistumiseen liittyvät uskomukset esim. huomiosta, kateudesta ja menestymisestä voivat tiedostamatta rajoittaa menestymästä ja onnistumasta. Onnistumiseen liittyvä tilanne voi tuntua uudelta ja pelottavalta ja on helpompi pysyä tutussa ja turvallisessa.

Kun alat tarkkailla näitä ja tulet tietoiseksi omista pelkoon liittyvistä uskomuksista, ne hallitsevat sinua koko ajan vähemmän. Kun alat kyseenalaistamaan niitä alat myös vähitellen muuttaa niitä. Mikä olisi parempi uskomus kohti omaa tavoitetta?