Hengitys, mieli ja sisäinen turva

Pidämme hengitystä usein itsestäänselvyytenä, emmekä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Hengityksellä on kuitenkin suurempi vaikutus hyvinvointiimme kuin yleisesti ajatellaan. Siksi hengityksen häiriöt ovatkin yleisiä ilman, että olemme tästä edes tietoisia.

Valmentaja Steve Maxwell onkin sanonut, että suurin osa maailman ihmisistä on jatkuvassa paniikkitilassa, koska pinnallinen hengitys rintakehällä aktivoi kehon paniikkireseptorit. Hengitämme siis joko liian tiheästi ja pinnallisesti tai liian paljon ilmaa suunkautta haukkoen. Terve hengitys on syvää, mutta kevyttä ja nenän kautta tapahtuvaa. Syvä hengitys tulee palleasta, mutta on samalla kevyttä. Palleassa asuu rauha ja lepo. Kun hengität nenän kautta rauhallisesti, pallea aktivoituu automaattisesti. Kun kieli lepää kitalaessa hengität myös automaattisesti nenän kautta. Tämän kaiken tulisi olla joka hetki tapahtuvaa arkista perushengitystä myös joogakoulujen ulkopuolella.

Koska hengitys seuraa tunnettamme, voimme helposti myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa mielentilaamme. Erityisesti liikahengityksen korjaaminen ovat hyödyllinen työkalu stressin, jännityksen, uniongelmien, ahdistuksen ja ylivirittyneisyyden lievittämiseen. Harva on tietoinen oman hengityksen häiriintymisestä ja liikahengitys on yllättävän yleistä. Häiriintyneellä hengityksellä on loputtomasti erilaisia oireita: astma, uniapnea, ahdistuneisuus, unihäiriöt, stressi, paniikkihäiriöt, kuorsaus, hampaiden narskuttelu, kylmät kädet ja jalat, tukkoinen ja vuotava nenä, aktiivinen rakko, sekä monet muut hengitysteiden ongelmat. Nyt kerron kuitenkin mielen ja hengityksen välisestä yhteydestä. Nykyään jo tiedetään, että autonomisen hermoston toiminta on vahvasti kytköksissä mielenterveyteen. Hengityksellä ja sen säätelyllä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti autonomisen hermoston toimintaan ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Hoitava hengitys -menetelmän tarkoituksena on normalisoida häiriintynyt hengitys. Hoitavan Hengityksen teoria pohjaa tutkittuun ja maailmalla tunnettuun Buteyko-menetelmään.

Jos hengityksemme on häiriintynyt happi jää pelkästään verenkiertoon ja kärsimme hapenpuutteesta. Meidän ei tulekaan huolehtia pelkästään hapensaannista, vaan riittävästä hiilidioksidista. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen. Hiilidioksidin tehtävä on kuljettaa happi verestä soluihin sekä rentouttaa autonomisia sileitä lihaksia. Nenän kautta hengittämällä saamme optimoitua hiilidioksidin määrän. Hengitysharjoituksilla voimme totuttaa hengityskeskuksemme sietämään paremmin hiilidioksidia, jotta jotta happi pääsee toimimaan kehossamme kunnolla. Se kuinka paljon aivojen hengityskeskus sietää hiilidioksiidia määrittää hengitysvoluumin.

Tuttu tapa antaa paperipussi paniikkikohtauksesta kärsivälle juontaa juurensa juuri hiilidioksidiin. Pussista ulos hengitetty hiilidioksidi ei pääse karkuun, vaan tulee hengityksen mukana takaisin. Kun hiilidioksidin paine kehossa nousee, hemoglobiini vapauttaa hapen kehon käyttöön. Paniikkikohtaus on voimakas stressiteaktio, jota pinnallinen ja nopea hengitys aktivoi vain lisää. Rauhoittamalla, hidastamalla ja pienentämällä hengitystä, päästään nopeasti rauhan ja levon tilaan.

Vaikutus elimistön ja mielen välillä toimii molempiin suuntiin ja elimistön toiminnan, mielen ja hengityksen häiriöt ovat yhteydessä toisiinsa. Jos hengitys on häiriintynyttä on vaikutukset sekä fyysisiä että psyykkisiä. Korjaamalla hengitystä, voidaan helpottaa sekä kehon että mielen häiriöitä. Voidaankin kysyä kumpi on tullut ensin, mielen häiriöt vai hengityshäiriöt?

Jos hiilidioksidi ei pääse tekemään tehtäväänsä ja hengitys häiriintyy voi psyykkiset oireet olla moninaiset: yleinen jännitys, tuskaisuus, ahdistus, levottomuus, ylivireys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollinmenetyksen ja kuoleman pelko. Nämä yhdistyy myös unihäiriöihin ja väsymykseen. Nykyään jo tiedetään, että ahdistus ja masennus lisäävät astman oireilua. Tunteitaan tukahduttavat, joilla on alttius astmaan, kärsivät liikahengityksestä, joka aiheuttaa oireilun.

Autonominen hermostomme jakautuu kahteen osaan ja kolmeen eri tilaan. Sympaattinen ”taistele ja pakene” -hermosto aktivoituu kun meidän täytyy toimia ja on myös hetkellinen stressitila. Tämä osa kuuluu ”nisäkäsaivoihin”. ”Ihmisaivoihin” kuuluva parasympaattinen hermosto on taas kehon ”lepää ja sulattele” -osa, jossa keho pääsee palautumaan ja rauhoittumaan. Kolmas tila on liskoaivoihin kuuluva ”jähmety” -tila, jossa ihminen lamaantuu. Tällöin aktivoituu sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto yhtäaikaa. Molemmilla hermoston osilla on tärkeä tehtävänsä. Olennaista on että ne pääsevät toimimaan luonnollisesti ja tässä hengityksellä on suuri tehtävä.

Hengitystä pidättämällä saatamme pidättää myös epämiellyttäviä tunteita. Tunteiden tukahduttaminen ja jatkuva varuillaanolo voi olla peräisin jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin siitä on tullut normaali olotila. Jos lapsi on saanut rauhoittavaa turvaa toisen ihmisen läheisyydestä, turvallisuuden kokemus säilyy ja suojaa mieltä läpi elämän. Tämä voidaan nähdä helposti myös hermoston tasolla, jolla ihminen ikään kuin liittyy ympäristöönsä. Hermosto on muovautuva elin, jonka plastisuus on huipussaan lapsuudessa. Mikäli turvan kokemusta ei ole lapsena syntynyt, autonomisen hermoston eri osien yhteistoiminta ei pääse kehittymään normaalisti ja ihmisen tunteiden säätelykyky jää puutteelliseksi. Emotionaalisesti traumatisoituneilla ihmisillä autonomisen hermoston reagoimiseen liittyvistä virhearvioista seuraa kahdenlaisia ongelmia. He joko taistelevat (voimakas reaktiivisuus) tai lamaantuvat. Lamaannuksessa hermoston kaikkein vanhin, primitiivisin ”lisko-osa”, joka reagoi kuolemanvaaraan, aktivoituu. Lamaannus voi johtaa jopa masennukseen. Reagointi kuormittaa helposti vuorovaikutusta ja hankaloittaa ihmissuhteiden rakentumista turvallisiksi. Ikäänkuin turvallisuustutka ei toimi luotettavasti ja ihminen kokee jatkuvaa sisäistä turvattomuutta. Turvattomuuden kokemus ja siitä seuraava hermoston reaktioherkkyys on yksi psyykkisten sairauksien selittäjä.

Vanhemmuusvaje on yksi keskeisimpiä traumatisoivia lapsuuden kokemuksia, jotka näkyvät myös autonomisen hermoston tasolla ja johtaa pahimmillaan mielenterveyden häiriöihin. Kun hermosto ei toimi luonnollisesti ja ihminen on jatkuvasti varuillaan, keho on jännittynyt, pallea kiristyy ja sen liike rajoittuu. Tästä seuraa pinnallinen hengitys, joka lisää ahdistavan olon kierrettä. Pinnallinen hengitys aktivoi sympaattista ”taistele tai pakene” -hermostoa ja johtaa krooniseen stressiin, jonka seuraukset ovat moninaiset. Sympaattinen hermoston aktivoituessa keho erittää stressihormoneja ja verenpaine kohoaa. Tällöin myös tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuu. Hermoston toipumisessa olennaista on turvallisuuden tunteen kokeminen tässä hetkessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja tässä myös hengitys voi olla avuksi.

Emotionaalisen trauman syy on sietämättömät tunnetilat ja autonominen hermosto liittyy niihin erityisen kiinteästi. Ihminen on aina jossakin tunnetilassa, myös silloin kun on rauhallinen ja toimii järkevästi.Viha ja levollisuus ovat molemmat tunnetiloja. Järjen vievät tunnetilat kytkeytyvät usein traumamuistoihin. Kun tunteiden säätelykyky toimii optimaalisesti, on turvallista kohdata vaikeitakin tunnetiloja ilman, että järki sumentuu tai toimintakyky lamaantuu.

Uutta teoriaa autonomisesta hermostosta huomiodaan Suomessa vielä heikosti.

Kun ihminen on rauhassa ja levollinen hermoston kehittynein ”ihmisaivot” -osa aktivoituu.Tämä on hermoston rakenne joka vahvistuu ja kehittyy kokemuksen myötä. Eli kun ihminen saa turvallisuutta lisääviä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tämä rakenne muovautuu. Kun turvallisuuden tunne alkaa sisäistyä, tunteiden säätelykyky ja mielenterveys paranee. Kun kehon jännitystä aletaan vapauttamaan hengityksen avulla, voi hermosto alkaa vaputua turvallisessa ympäristössä myös traumoistaan.

 

Tunteiden ja hengityksen yhteys: 

Ahdistus on normaali reaktio uhkaavaksi koettuihin tapahtumiin ja on osa ”taistele tai pakene” -systeemiä. Pelon tunne muuttaa hengitystä ja voi johtaa paniikkikohtaukseen.

Suru kohottaa stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, josta voi seurata astmaa, viustumisia, kurkkukipua, infektioita, verenpainetta ja reumaa. Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että suruun kiinnijääminen vahingoittaa keuhkoja.

Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja erittää stressihormoneja, jolloin pulssi ja verenpaine kohoaa. Siitä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Kroonistuneessa stressissä pinnallinen hengitys jää päälle josta seuraa hapenpuute.

Pelätessä alamme hengittää pinnallisesti ja nopeasti. Usein tämä tapa hengittää jää pääälle, joka taas aiheuttaa ”taistele ja pakene” -hermoston aktivoitumista. Hermoston tila vahvistaa lisää pelkotilaa ja kehä on valmis.

”Pelko on jännitystä, joka unohti hengittää”  -Fritz Perls

Vaikka ulkoiset olosuhteet esimerkiksi stressin suhteen ei muuttuisi, voidaan hengityksellä vaikuttaa oman sisäisen turvan ja rauhan tilaan. Stressitilassa ajatuksia on valtavasti ja todennäköisesti menetät kontrollin mieleesi. Kun rauhoitat hengityksen, myöskin ajatusten määrä rauhoittuu ja saat enemmän mielen sisäistä tilaa. Eli kun rauhoitamme hengityksemme, rauhoitamme myös mielemme. Terve hengitys vaikuttaa suoraan hermostoa rauhoittavasti, jolloin parasypaattinen”lepää ja sulattele”- hermosto aktivoituu ja keho alkaa palautua. Palautunut keho toimii optimaalisesti, hakee itse tasapainoa ja pääset kuulemaan sen viisautta. Näin vi syntyä terveen itsehallinnan kokemus, ilman että hyvinvointi on vain olosuhteiden armoilla.

Kaksi pääasiallista hengitystapaa ovat siis pinnallinen hengitys rintakehän yläosalla ja syvä palleahengitys. Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin ja sillä on kolme tärkeää tehtävää: hengitys, keskivartalon tuki ja sulkijalihas. Se pystyy toimimaan täysin tiedostamattamme (vrt. sydänlihas), mutta pystymme myös vaikuttamaan sen toimintaan tahdonalaisesti (vrt. hauis). Mieleen vaikuttamisen näkökulmasta pallean tärkein tehtävä on aktivoida sen läpi kulkevaa vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo on parasympaattisen eli palauttavan hermoston suurin ja tärkein hermo. Palleahengityksellä on vagushermon kautta merkittäviä terveysvaikutuksia ja sitä voimme tietoisesti harjoitella.

Vaguksen tehtävänä on rauhoittaa elintoimintoja, tasapainoittaa, rentouttaa, lievittää kipua, palauttaa rasituksesta, laskea verenpainetta ja sykettä. Jos vagushermo ei pääse toimimaan, keho ei palaudu. Oireina voi olla krooninen stressi, hermoston ylivireys, levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vagus hermottaa valtavan märän elimiä aivoista suolistoon asti ja vaikuttaa moneen toimintoon aina vastustuskyvystä, ruuansulatukseen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tunteet ja fyysinen aktiivisuus. Pallea reagoi kaikkiin kokemiimme tunnetiloihin ja säilömme tunteitamme tähän ”tunteiden pankkiin”. Henkisessä ja fyysisessä kivussa ja stressissä, jolloin siirrymme usein hengittämään suun kautta, pallea jännittyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Lonkan koukistajilla on sidekudoksinen yhteys pallealihakseen. Lonkan koukistaja reagoi stressiin, jollon lihas lyhenee ja kiristyy. myöskään tällöin pallea ei pääse toimimaan normaalisti.

Pidennetyllä uloshengityksellä tai palleahengityksellä voidaan tehokkaasti aktivoida parasympaattista hermostoa ja vagushermoa. Hengitys liittyy läheisesti siihen, onko meillä kehossa käynnissä rauhallinen tila vai stressitila. Ja koska hengitystä voi itse hallita, niin se on nopea tapa rauhoittaa kehoa ja siten myös mieltä. Hengityksen hidastaminen, syventäminen ja keventäminen alentaa stressihormonien tuotantoa sekä parantaa aivojen hapensaantia ja veren virtausta.

Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ja koska keho on aina mieltä vahvempi, kannattaa aloittaa fysiologian rauhoittamisesta. Kun hengitys vapautetaan ja lihakset rentoutuvat, alkavat myös tunteet vapautumaan. Kun hengitys palautetaan ”tehdasasetuksille”, myös hermostoon jääneet traumat voivat päästä purkaantumaan. Tälläöin hengitystä hallitsemalla voimme hallita oireilua ilman, että se hallitsee meitä.

Sisäisen turvan tunteella on suora yhteys hermoston tilaan. Turvan tunne meissä on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanotaankin, että pelko syntyy mielessä, joka on aina menneessä tai tulevassa. Rauha asuu kehossa, joka on aina läsnä tässä hetkessä. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu.

Hengitys tuo meidät takaisin kehoon, joka elää aina ainoastaan läsnäolevana tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin.

Hengitys on aina mukana kulkeva työkalu, joka on loistava mielenhallinnan työkalu loppuelämäksi!

Aina kun jokin vaikea tunne tai stressaava tilanne iskee, kokeile aina ihan

ensimmäisenä:

Pitkä uloshengitys aktivoi pallean kautta vagushermoa ja käynnistää palautumisen jopa keskellä kiireistä työpäivää tai stressaavassa tilanteessa.

 

Mikäli haluat tutustua paremmin Hoitavan Hengityksen menetelmään, seuraa syksyn kurssien ilmoittelua tai tervetuloa yksilövalmennukseen.

Kaunis, vapaa ja riippumaton

Olen viime päivinä pysähtynyt miettimään, mitä elämältäni haluan. Jouduin myöntämään, että en ehkä edes ihan tarkkaan vielä tiedä kaikkea, mitä se konkretian tasolla on, mutta tiedän, miltä niiden asioiden pitää tuntua. Mitä asioita minussa niiden pitää tukea. Aitoa ydintäni. Nyt tiedän mikä minulle on tärkeää. Huomaan uudestaan ja uudestaan voivani hyvin, kun koen henkistä vapautta ja riippumattomuutta. Kun en ole olosuhteiden tai ympäristön orja, vaan otan vastuun omasta onnestani. Haluan sydämestäni sitoutua vain asioihin, jotka tukevat tätä hyvää oloani. Silloin tunnen olevani kuin vapaa leijona savannilla ja olen mitä lempeintä, vetovoimaisinta ja miellyttävintä seuraa. Silloin kun tuo voimani on luisunut käsistäni, tunnen kuin olisin sirkusleijona häkissä ja tunnen heti sen kuristuksen kaulallani. Toistuvasti se on kuristanut niin paljon, että en ole osannut tehdä sille mitään. Se on vienyt voimat ja saanut alistumaan. Mutta tunnistan jo, että silloin lapsuuden alitajuiset pelot ovat napanneet minut menneisyyteen, pois tästä hetkestä. Silloin ainoa tehtäväni on viedä itseni sinne yön pimeyteen vapauttamaan itseni niistä. Mennä aikuisena sisäisen lapseni kanssa käsikädessä käymään siellä, missä kukaan ei ollut läsnä. Silloin otan vastuun itsestäni ja menneisyydestäni, en syytä kivuistani ketään vierelläni. Huomaan myös kuinka ihmisille tapahtuu tätä tipahtamista menneisyyteen jatkuvasti. Se on täysin inhimillistä. Hullulla tavalla tuttua ja turvallista. Yksi sitoo itsensä siimaan ja toinen häkkiin tai kuristavaan talutushihnaan, kunnes tajuaa luovansa todellisuutensa ihan itse. Siinä me rimpuilemme menneisyydessämme kunnes sotkeudumme omiin kahleisiimme. Toimimme toisillemme vain peileinä sille, mitä meissä on.

Kun katson taaksepäin, huomaan tehneeni elämässäni jopa kummallisia ja rohkeita valintoja. Nyt näen, että niissä hetkissä olen kuunnellut tiedostamattani vapauden ja riippumattomuuden tarvettani. Olen alkanut olemaan itseni puolella. En enää niin helposti vain ajaudu asioihin, vaan valitsen ne työt, asiat ja ihmiset elämääni jotka tukevat hyvinvointiani. Tehtäväni on olla jopa itsekäs omasta hyvinvoinnistani. Enkä halua, että se on kiinni siitä, onko joku lähelläni fyysisesti vai ei. Nykyään mielikuvitushäkkini ilmestyy heti, jos tunnistan suhteessa pakottavan tarpeen olla jatkuvasti lähellä. Se tekee itsestäni rakkauden kerjäläisen ja riippuvaisen, eikä siinä ole hyvä hengittää. Oikeat asiat tunnistaa siitä, että on kevyt hengittää. Minun on hyvä olla läsnä, mutta hyvä olla myös erillinen. Sitä on olla henkisesti vapaa ja riippumaton. Mutta älä ymmärrä väärin, se ei se ei tarkoita etten voisi sitoutua. Oikeastaan päinvastoin, tunnen voivani sitoutua asiaan tai ihmiseen, jos se mahdollistaa tämän henkisen vapauden.

En halua ajalehtia enää jonkin mystisen magneetin mukana ansaan, vaan tietoisesti valitsen elämääni ihmisiä, jotka tukevat kasvuani ja joita myös itse voin tukea kukoistamaan omalla polullaan. Sen energian vain täytyy virrata molempiin suuntiin. Sain tänään viestin ystävältäni, joka kertoi kuinka kohtaamisemme on muuttanu hänen elämänsä. Koska koen samoin, tiedän että suhteemme on tasa-arvoinen. Kukaan ei kohota ainoastaan toista, vaan kukoistamme yhdessä enemmän.

Elämäni on tuonut polulleni suuria opettajia, jotka ovat pakottanet menemään läpi sen mieleni synkimmän yön, pahimpien pelkojen luo, jotta todellinen minuuden ydin on alkanut löytymään.  Tämä ei ole tapahtunut kerran tai kaksi, en jaksa enää laskea kuinka monta kertaa elämä on laittanut nöyrtymään. Elämääni on tuotu matkani varrella ihmisiä, jotka ovat tehneet minusta lampaan, uhrin, riippuvaisen. Saanut luulemaan että jään yksin, olen liian outo ja erilainen, jota kukaan ei ymmärrä tai voi rakastaa. Mutta näen myös miksi. He ovat näyttäneet sen, mistä minun täytyy vapautua. Nyt kiitän sydämestäni teitä jokaista.

Kun näiden synkkien pelkojen läpi suostuu kulkemaan, alta alkaa löytymään kaiken ydin. Siellä asuu kaunis, vahva, herkkä, erityinen, vapaa ja riippumaton aikuinen nainen. Nainen joka haluaa nauttia elämästään, ottaa vastuun omasta onnestaan ja tarpeistaan sekä nauttii seurasta, joka tulee sitä kaikkea jakamaan. Kulunut vuosi on taas vahvistanut näitä tunteita, vahvistanut omaa voimaa ja tuonut luovuuden ja sisäisen rauhani esiin. Silloin tiedän, että olen oikeiden asioiden äärellä. Elämä tulee haastamaan tätä kaikkea minussa lähes varmuudella, mutta koko ajan enemmän nämä tunteet virtaavat minussa pitäen pinnalla, vapaana peloista. Ja pelonkin hetkellä osaa olla yhä paremmin se aikuinen omalle sisäiselle lapselleni. Itsekkästi elämällä, omista tarpeistani vastuun itse ottamalla, anna sen saman vapauden myös läheisilleni. Itsensä kantavan ihmisen seurassa on helppo hengittää.

Ulkoiset olosuhteet heijastavat myös sitä mitä sisällämme tapahtuu. Häpeämme, riittämättömyytemme, arvottomuutemme ja alistumisemme eivät ole koskaan totuus meistä. Ne ovat tarina, illuusio, jota meille on kerrottu. Mutta ei niitä elämän kipuja tuoda meille siksi että olisimme huonoja, vaan ne tarjoaa jatkuvasti tilaisuuksia voimaantua, jotta löydämme olemuksemme ytimen.

Mielen voima on valtava. Kun tiedämme miten se toimii ja miten sitä voi käyttää, voi nousta olosuhteiden yläpuolelle. Sitä on henkinen vapaus ja vastuunottaminen omasta elämästä. Lopettaa olemasta olosuhteiden uhri. Suhde itseemme määrittelee kaikken eniten elämäämme ja elämän tapahtumat ovat suorassa suhteessa itseemme. Niin kauan kuin luulemme, että ulkoiset asiat, kuten työ, raha, auto, parisuhde, menestys tekevät meistä onnellisia sitten joskus, olemme olosuhteiden uhreja. Kunhan vain tuo toinen sitä ja tätä…Uhrius on tarina sille, että emme ota vastuuta itsestämme ja kohtele itseämme hyvin jo nyt. Alitajuiset kokemukset arvottomuudesta ja riittämättömyydestä estävät vastaanottamasta hyviä asioita vastaan tässä hetkessä. Kun oivallat, että hyvään elämään ei tarvitse mitään ehtoja, silloin olet henkisesti vapaa. Kukaan ulkopuolinen voima ei ole taivaassa säätelemässä mitä hyvää tai kipeää kenenkin niskaan annetaan. Ne ihan kaikki energiat ovat sinun itsesi luomia. Se mitä itsellesi suot, sitä myös vastaanotat. Elämä ei halua satuttaa sinua vaan tuoda oivalluksen, että arvosi on kaikesta riippumaton.

Tunnen olevani henkisesti vapaa ja riippumaton, kun en tarvitse mitään tiettyjä olosuhteita onnellisuuden ja hyvinvoinnin kokemiseen. Kun en toimi puutteen ja tarvitsemisen tilasta, kaikki ehdot ympäristöäni kohtaan katoaa. Otan vastuun vain itsestäni. Silloin päästän irti siitä, miten asioiden pitäisi mennä, ja palikat usein loksahtaakin paikalleen paremmin kuin olisin ikinä voinut odottaa. Kun näen itseni jo kokonaisena, voin vastaanottaa elämääni kaikkea hyvää.

Kyse on siitä, että tiedostamattomat mielen toiminnot täytyy vain tehdä tietoiseksi. Tuntuu, että siitä kertominen on minun tehtäväni tässä elämässä.

 

Istun lepakkotuolissani parvekkeella. Kuuntelen hiljaa kun sade ropisee parvekkeen laseihin. Kiitän kaikkia suuria opettajiani. Elämällä tulee nöyräksi. Sydän puhuu.

 

P.S. Tämä on mahdollisesti tulevan kirjani viimeinen luku. Nyt sillä on alku ja loppu. Elämä saa kirjoittaa kauttani loput. Aamen.

 

 

Ajatukset luovat maailmasi!

Meillä kaikilla on käynnissä jatkuva sisäinen keskustelu itsemme kanssa. Mutta oletko todella tietoinen kuinka tuo apinamieli vaikuttaa tunteisiisi ja kokemukseesi todellisuudesta? Esimerkiksi Esa Saarinen käyttää tästä sisäisestä puheesta sanaa sisäinen pöpöttäjä. Ehkä tämän höpöttävän pöpöttäjän nimeäminen voi auttaa tulemaan paremmin juttuun sen kanssa. Sisäisen puheen laatu vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun ja on yksi voimakkain tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen menestymiseemme elämässä. Sisäisen äänen muuttaminen onkin suurin, mutta paras työ mitä voit itsellesi tehdä! Käytä siihen siis aikaa ja kärsivällisyyttä.

Käyttämiemme sanojen vaikutus meidän mieleen ja kehoon, sekä siihen miten näemme maailman ympärillämme, on valtava. Sisäinen puheemme vaikuttaa nimittäin suoraan tunnetilaan, kehoon ja fysiologiaan, sekä siihen miten koemme ympäristömme. Kielteinen puhe kuormittaa ja syö energiaa valtavasti, kun taas positiivinen ja kannustava avartaa ja auttaa näkemää mahdollisuuksia.

Sisäinen puhe jää usein murehtimaan mennyttä tai tulevaa. Se on meidän sisäinen tarinankertoja, joka vertailee, murehtii, suunnittelee, tuomitsee ja kritisoi. Mielemme luo myös uhkakuvia epäonnistumisista, myöhästymisistä ja sairastumisista, käyttäen valtavasti turhaa energiaa näihin katastrofeihin ja turhaan murehtimiseen. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että omilla ajatuksillamme kykenemme luomaan stressin itsellemme. Sisäisen puheesi laatu ja sisältö ohjaa myös kaikkea sitä, mitä loppujen lopuksi sanot ääneen. Puhutko itsestäsi myönteisesti vai etsitkö aina tekemiäsi virheitä, mahdollisia uhkia ja pelkoja?

Jos haluamme alkaa vaikuttamaan omaan energiaamme, kannatta tästä sisäisestä höpötyksestä tulla tietoiseksi ja vapauttaa käyttöön enemmän myönteistä energiaa.

Kun alat tutua tähän höpöttäjään, on ensin tärkeä hyväksyä oma sisäinen puhe. Se on yleensä sen kaltaista, miten sinulle on lapsuudessa puhuttu. Olet sitä kautta oppinut kohtelemaan itseäsi ajatustesi kautta niin kuin sinua on kohdeltu. Mutta miten sinä haluat itseäsi kohdella? Tärkeintä on, ettei näitä ajatuksia usko lopullisena totuutena siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, vaan voit alkaa kyseenalaistaa tätä tarinaa jota itsestäsi kerrot. Ajatuksemme ovat vain sanoja ja tarinoita, eivät faktaa tai totuutta. Kenen äänellä mielesi puhuu ja kuka sinulle on nämä sanat sanonut?

Voit hyväksyä tarinasi kyseenalaistamalla ne. Kun tarkastelet niitä vain osana mielen toimintaa, et samaistu enää kärsimystarinaan ja anna sen hallita sinua. Sinun ei tarvitse kontrolloida ajatuksia, mutta älä anna niiden kontrolloida sinua! Kun siirryt tarkkailijan näkökulmaan, saat etäisyyttä ajatteluusi ja voit pienin askelin alkaa muuttaa sitä myötätuntoisemmaksi.

Kannattaa siis alkaa tarkkailla millaisia sanoja omassa mielessään käyttää, millaista puhetta ja dialogia mielessään käy. Onko äänessä enemmän kriittinen lannistaja vai myötätuntoinen kannustaja? Kannattaa etenkin tutkia sanoja, kuten pakko, täytyy, aina ja ei koskaan. Niiden taakse kaivautuu usein syviä uskomuksia itsestämme ja ympäristöstämme. Mielen sisäistä kriittikkoakaan  ei voi poistaa ja sillä on myös oma tehtävänsä mm. suojella meitä ja kertoa pelosta, mutta ongelmia tulee jos jatkuvasti uskomme sen ääntä. Kriitikon voi hyväksyä, mutta sitä ei tarvitse ottaa totena. Ensimmäiseksi voit kriitikon huomatessasi sanoa vain mielessäsi STOP ja onnitella että huomasit sen.

Seuraavilla lauseilla voit testata mikä on sanojen voima omaan tunnetilaasi ja fysiologiaasi. Pysähdy ja rentoudu hetkeksi ja sano mielessäsi seuraavat lauseet. Tunnustele hetken miten ne vaikuttavat olotilaasi:         

  • en koskaan onnistu
  • minun on pakko onnistua
  • minun täytyy onnistua
  • yritän onnistua
  • minä onnistun
  • minä saan onnistua
  • minä haluan onnistua

Huomasit varmasti miten paljon eroa näillä sanoilla on ja miten paljon ne hallitsee elämänenergiaasi. Olemme saattaneet myös koukuttua tiettyihin tunnetiloihin eli hormonikoktaileihin, joita olemme oppineet saamaan puheellamme aikaiseksi. Mutta koska nykyään tiedetään, että aivot ovat plastiset, voimme opettaa aivojamme uuteen ja parempaan tarinaan. Sisäinen puhe luo myös hyvänolonhormoni oksitosiinia kohdellessamme itseämme sisäisesti hyvin ja dopamiinia ollessamme kiitollisia. Ajatukset siis luovat maailmasi!

”Yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, monta koko elämäsi.”  – Chris Germer

 

Muistan kun itse aloitin tietoisen työn sisäisen puheeni kanssa. Ensin aloin sanomaan vain STOP kun huomasin soimaavani itseäni. Seuraava askel oli alkaa muuttaa tuota puhetta positiiviseen muotoon sana ja lause kerrallaan siitä huolimatta, että se tuntui todella epäuskottavalta. Ja ihan varmasti tuntuikin,  jos on vuosikymmenet puhunut itselleen lannistavasti. Mutta ”fake it until you make it!” Mieli kuitenkin uskoo mitä me sille kerromme, joten hiljalleen tuo myönteinen ja kannustava sisäinen valmentaja alkaa ottaa enemmän valtaa ja muuttumaan automaattisemmaksi kun jaksaa sitkeästi harjoitella. Tuona aikana treenasin laulamista parin muusikon säestyksellä ja aloin kummasti huomaamaan, miten alakuloisia ja negatiivisia useat biisit olivat. Tulin tietoiseksi myös siitä miten nuo sanoitukset vaikuttivat minuun ja olotilaani ja aloin tietoisemmin valitsemaan myös musiikkia, jolla vaikutin olotilaani ja energiaani haluamallani tavalla.

 

PALJASTAVA HARJOITUS:

1) Kuvittele tilanne, että olet kokenut epäonnistuneesi. Kirjoita paperille miten silloin puhut itsellesi. Anna kriitikon äänen kuulua rehellisesti.

2) Kuvittele että parhaalle ystävällesi on tapahtunut jotain, missä hän kokee epäonnistuneensa. Miten silloin puhut, lohdutat ja kannustat häntä?

3) Tutki mitä ero  näistä huomaat? Yleensä olemme todella armottomia itseämme kohtaan kun taas ystävälle puhumme kauniisti. Jos puhuisimme ystävillemme kuten itsellemme, meillä ei todennäköisesti olisi montaa ystävää. Meidän tulisi kuitenkin olla itsemme parhaita ystäviä ja alkaa ruokkia enemmän tuota myötätuntoista ja kannustavaa ääntä itsessämme. Seuraavan kerran kun huomaat kriitikon ottavan vallan, kokeile puhua kuin parhaalle ystävällesi. Voit myös antaa omalle kriitikollesi myös nimen ja sen kautta tutustua siihen paremmin. Sekin haluaa vain hyväksyntäsi ja tulla näkyväksi. Usein sisäinen ääni puhuu kuten meille on lapsena puhuttu. Voit kiittää sitä vierailusta ja valita sen jälkeen kuinka haluat itsellesi puhua, eli kuinka itseäsi kohtelet. Mieli on kuin lihas ja kun sitkeästi jatkat harjoittelua, jossain vaiheessa huomaat myötätuntoisesta äänestä tulleen automaation.

Syvemmät tarpeet tukevat kestävää hyvinvointia

Kuinka hyvin olemme lopulta yhteydessä todellisiin tarpeisiimme. Hetkellisten halujen täyttäminen tuo helpoituksen hetkeksi, ja niilläkin on paikkansa. Harvoin kuitenkaan pysähdymme tunnistamaan onko kyse halusta vai tarpeesta. Halujen tyydyttäminen johtaa hetken mielihyvään, kun taas syvempien tarpeiden tunnistaminen ja täyttyminen johtaa onnellisuuteen ja kestävämpään hyvinvointiin. Meillä on paljon haluja, mitä emme kuitenkaan tarvitse välttämättä elääksemme. Haluamme kofeiinia, alkoholia ja sokeria, mutta emme kuitenkaan tarvitse näitä aineita pysyäksemme hengissä. Tavoittelemmekin hetken mielihyvää usein onnellisuutemme ja terveytemme kustannuksella. Mielihyvää pitäisi saada kuitenkin jatkuvasti, jotta olisimme tyytyväisiä. Voimmeko elää tulematta kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi, hyväksytyksi tai kosketetuksi? Valitettavasti voimme, mutta tuskin voimme kovin hyvin ilman yhteyttä itseemme ja toisiin. Oikeastaan hylkäämme itsemme niin kauan kuin emme tule näissä näkyviksi ja se tie voi johtaa addiktioiden maailmaan.

Tunteemme kertovat miten tarpeemme tyydyttyvät. Ikävämpitä tunteita, kuten vihaa, ahdistusta, yksinäisyyttä ja pelkoa koemme, kun jokin tarve ei tyydyty. Kun tarpeemme tyydyttyvät, koemme miellyttäviä tunteita. Jos emme tunnista tunteitamme, emme tiedosta myöskään tarpeitamme. Tarpeemme kertovat siitä kuka olemme ja mikä on meille tärkeää. Sinua ehkä ahdistaa koska tarpeesi ei tyydyty. Ei ole niinkään olennaista päästä ahdistuksesta eroon, vaan kuulla mitä sillä on asiaa, mistä tarpeesta se kertoo. Eli kyse ei ole siitä miten pääset eroon tunteestasi vaan miten saat tarvitsemasi.

Onko tapa vetäytyä yhteydestä ikävän tunteen iskiessä sittenkin vain opittu tapa, kun ei ole halunnut vaivata muita omalla pahalla ololla. Onko todellinen tarve kuitenkin tulla kohdatuksi, hyväksytyksi ja jopa lohdutetuksi, tulla yhteyteen toisen kanssa ikävänkin tunteen kanssa. Että saisi turvallisen kokemuksen, että sekin tunne minussa on ihan ok. Eräs ystäväni kertoi keskustelussamme hetki sitten, kuinka toivoisi joskus miehenä saavansa syliä ja silityksiä, jonka jälkeen seksikin voisi kiinnostaa enemmän. Saanko olla haavoittuva ja tarvitseva sukupuolesta riippumatta.

Voiko pinnallisten halujen täyttäminen johtaa riippuvuuteen? Oma kokemukseni on, että lähinnä seksuaalisuuteen perustuva suhde voi aiheuttaa riippuvuutta juuri tästä syystä. Saat hetken helpotuksen, mutta syvemmät tarpeet eivät täytykään. Et pääse aitoon syvään yhteyteen, ymmärrykseen mihin itsellä on ollut aina kaipuu. Seksuaalisuus on itselleni ilmanmuuta myös tarve, mutta se voi olla myös opittu tapa kompensoida todellisia tarpeita, sillon kuin ne eivät täyty. Kun ei ihan saa mitä oikeasti tarvitsee, jää riippuvaiseksi hetken helpotuksesta. Jäät aina vähän jotain vaille ja kehä on valmis. Ja hetken helpotus turruttaa ja laastaroi usein vain sitä kipeää kohtaa, joka ei saa tyydytystä. Usein nämä osuvat juuri johonkin kohtaan, koemme huumaavaa intohimoa  ja kuvittelemme, että nyt palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Mutta jotain syvempää jää uupumaan ja jäät narkkaamaan sitä halua, jonka saat täytetyksi. Jos on tottunut elämään riippuvuussuhteissa, voi olla todella pelottaavaakin alkaakin ilmaista todellisia tarpeitaan.

Emme voi olettaa enää aikuisina, että ympäristö antaa meille tarvitsemamme automaattisesti. Se on oikeastaan narsistista.  Meidän tehtävä on ilmaista tarpeemme ja huolehtia että ympäristö on turvallinen sen mahdollistamiseksi. Se on itsestä vastuun ottamista. Toki toisen vastuulla on huolehtia omista rajoistaan, haluaako pyyntöön vastata. Mutta oikeastaan se, että voin luottaa toisen rajoihin, rohkaisee myös ilmaisemaan omia tarpeitani vapaammin. Silloin tiedän, että niitä ei käytetä minua vastaan tai että toinen ei myöskään miellytä yli omien rajojen.

Emme voi myöskään olettaa että toinen aina ymmärtäisi, mitä tarvitsemme milloinkin. Meidän oma tehtävä olisi rohkeasti ilmaista tarvitsemmeko vaikka kuulemista, halausta vai kannustusta. Mutta voimme myös etukäteen keskustella esimerkiksi kumppanin kanssa siitä, mitä toivomme vaikka silloin, kun jokin vaikea tunne iskee. Jos en osaa aina siinä hetkessä itse tunnistaa tai pyytää tarvitsemaani (vaikka halausta, läsnäoloa tai lohtua), voi toinen auttaa sen kanssa, kun asia on etukäteen sovittu. Itsestäni tiedän, että vaikka kuinka mököttäisin, niin todellinen tarve olisi, että joku vain ottaisi lähelle. Että on hyväksytty myös sen tunteen kanssa.

Turvallisesti kiintynyt lapsi menee äidin luo kun tarvitsee jotain. Kun tarve on täyttynyt, hän jatkaa iloisesti taas leikkiään kunnes on aika palata äidin luo. Lapsi olettaa, että äiti vastaa tarpeeseen johdonmukaisesti, tarve tyydyttyy ja leikki jatkuu. Kun aikuisina olemme turvallisessa kiintymyssuhteessa, koemme myös olevamme sitä vapaampia mitä syvempään ja turvallisempaan yhteyteen pääsemme. Mitä turvallisemmin toiseen voi tukeutua, sitä helpompaa on olla itsenäinen ja riippumaton.

Lapsuudesta emme kuitenkaan ole välttämättä saaneet kokemusta, että on turvallista tuntea ja saada myös lohdutusta. Vanhemman tehtävä olisikin opettaa lapselle tunteensäätelytaidot. Ideaalitilanteessa kun aikuinen näkee lapsen vihaisena ja sanoo; ”Huomaan että sua kiukuttaa, olen tässä sun kanssa”, lapsi oppii myös tunnistamaan tunteitaan, tuntee tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi, sekä rauhoittamaan itse itsensä myös aikuisena. Kun näitä asioita ei monikaan ole saanut, joutuu kaiken opettelemaan aikuisena. Itse olin oppinut pakenemaan omaan päähäni ja tunteiden analysointiin, pelkän tuntemisen sijaan. Siksi haluankin tänä päivänä olla mukana luomassa turvallista ilmapiiriä, jossa on lupa olla mikä on, tuntea mitä tuntee, lupa olla heikko ja uskaltaa pyytää mitä tarvitsee. Jännää onkin, että usein näemme oman keskeneräisyytemme ja haavoittuvuutemme näyttämisen heikkoutena kun taas toisissa rohkeutena. Unohdamme, että usein meissä herää myötätunto kun toinen ihminen pyytää meiltä jotain tarvitsemaansa, mutta emme anna lupaa omille tarpeillemme ja hylkäämme mieluummin itsemme. Mitä jos olisinkin itseni puolella?

Saatamme myös hakea tiedostamattamme pelastajaa siihen kipuun, joka on aiheutunut vaillejäämisistä lapsuudessamme. Mutta kukaan ei aikuisena voi ottaa meiltä niitä pois. Kipeiden torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemusten taakse voi kasaantua suuri määrä surua siitä, mitä tarpeita vaille on lapsena jäänyt. Alla voi olla vihaa, katkeruutta, turvattomuutta, pettymystä ja häpeää. Toimintamallit ovat voineet aikuisena muotoutua näiden tunteiden peittämiselle ja välttämiselle. Saatamme tuntea sitä katkeruuttaa exäämme kohtaan, joka ehkä kuuluisi alunperin kasvattajallemme. Päädymme aikuisina toistamaan suhteissamme tuttuja dymamiikkamalleja vaillejääneestä lapsuudestamme, koska se on tuttua ja turvallista.  

Mutta ne haavat jotka ovat syntyneet vuorovaikutuksessa, voivat myös parantua vain vuorovaikutuksessa. Turvallisessa suhteessa voimme saada terveen peilin ja tukea kulkea näiden kipujen läpi. Voimme saada korjaavia kokemuksia siitä, että on turvallista tuntea, tilaa luottaa toiseen ja tulla nähdyksi. Voimme aikuisena eheytyä suhteessa saamalla tarvitsemamme ilman, että taannumme lapsen tasolle. Se vaatii ympäristön, jossa on helppo hengittää.

Pelon ilmapiiri ja mihin juuri nyt kannattaa kiinnittää huomiota

Mielen luoma illuusio on se, että koemme omaa ajatteluamme. Emme siis koe elämän tapahtumia sellaisenaan raakana, vaan teemme niistä tulkintoja ja annamme asioille merkityksiä. Näin luomme ajatuksillamme todellisuutta, jota koemme. Ajatuksista joihin uskomme vakaasti, tulee uskomuksia, jotka ohjaavat elämäämme. Tämä kaikki tapahtuu täysin alitajuisesti huomaamattamme. Mutta voimme tehdä tästä kaikesta myös täysin tietoista ja alkaa ottaa itse vastuuta todellisuudestamme.

 

Ajatuksia ei voi kontrolloida ja hallita, ne tulevat ja menevät. Paradoksi onkin se, että mielen hallinnassa on ensin luovuttava kontrollista. On vain pysähdyttävä katsomaan sisimpäänsä, millaisia ajatuksia ja uskomuksia kannan mukanani ja lisäävätkö ne hyvinvointiani vain pahoinvointiani. Hyvä harjoitus alkuun on vain tulla tietoiseksi omista ajatuksista ja uskomuksista. Ne ovat VAIN ajatuksia, ei totuuksia tai faktoja. Aivot saavat kaiken informaation pelkästään aistien avulla ja luo niistä ajatuksia. Siksi jokainen ajatus on vain paras mahdollinen tulkinta ulkoisesta todellisuudesta. Uskomukset ohjaavat meitä jokaisena hetkenä ja kun tulemme niistä tietoiseksi niiden tiedostamaton valta vähenee. Ensin on hyväksyttävä kaikki mitä meissä on, sen jälkeen voi alkaa ohjaamaan ja johtamaan itseään. Ajatusten laatu vaikuttaa elämän laatuun ja luovat todellisuuttasi.

Se mihin voit vaikuttaa tiedostamisen lisäksi on se, mille asioille annat  huomiosi eli missä fokus on. Ei kannata keskittyä siihen, mihin emme voi vaikuttaa, se vie aivan turhaa energiaa. Emme voi juurikaan vaikuttaa siihen, miten tällä hetkellä vaikuttava katastrofi etenee, mutta voimme vaikuttaa omiin ajatuksiimme ja asenteisiimme siitä. Ja tämä aika nostaa nämä varmasti varsin hyvin pintaan ja näkyville, joskus kivuliaallakin tavalla. Aikamoinen antautumisharjoitus. Jollekin toiselle ei ole edes kyse mistään katastrofista, vaan vaikka uudesta mahdollisuudesta, pöydän putsaamisesta, levosta ja joutilaisuudesta, itseensä tutustumisesta, pysähtymisestä tai luovasta tyhjästä tilasta uuden synnyttämiseen. Sama ympäristö, täysin eri tulkinta ja asenne. Oli tilanteesi ihan mikä tahansa, onko siinä jotain, mistä voit olla kiitollinen ja antaa huomiosi sille, antaen sen lisääntyä ja vahvistua? Itse olen huomannut, että ainakaan en ole tässäkään tilanteessa jäänyt yksin ja voin olla erittäin kiitollinen ympärillä olevista ihmisistä, läheisistä ja omasta heimosta. Tunnettani vahvistaa vielä se, että valitettavasti tänä aikana kaikki eivät saa kokea niin, eikä se ole todellakaan itsestäänselvyys. Taidan olla aika onnekas.

Se mille annat huomiosi siis vahvistuu. Ja tässä ajassa sen merkitys korostuu voimakkaasti. Annatko huomion pelon ajatuksille vai vaikkapa luottamukselle parempaan tulevaan tai tästä hetkestä nauttimiseen? On hyvä huomioida, että pelko sijaitseekin yleensä tulevaisuudessa. Siellä, mitä kauheaa voi joskus tapahtua, kun juuri tässä hetkessä kaikki on usein erittäin hyvin. Itse pidänkin tämän hetken olosuhteita lähinnä läsnäoloharjoituksena, ja kun onnistun olemaan tässä hetkessä, voin erittäin hyvin. Se motivoi. Pelkoakaan ei missään nimessä tule kieltää, sehän kertoo turvan tarpeesta. Ja varsinkin jos painamme sitä alas, se hallitsee meitä tiedostamattamme. Kun olemme tietoisia pelosta, sen ei tarvitse antaa hallita todellisuuttamme. Kaikki mitä koitat omassa mielessäsi hallita ja vastustaa, hallitsee entistä enemmän. Kaikki minkä omassa mielessäsi vain huomaat ja hyväksyt, menettää voimansa.

Ajatuksemme ovat sisäistä puhetta ja mielikuvia. Muistan ajan vuosien takaa, jolloin minuun iski kova tulevaisuuden pelko. Tiedostin tosin, että siinä hetkessä oli kaikki hyvin, mutta se mitä saattoi tapahtua puolen vuoden päästä, alkoi lamata näkökykyä jo siinä hetkessä. En kuitenkaan halunnut viettää puolta vuotta peläten, koska se veisi myös mahdollisuuteni nähdä ratkaisuja, jotta pahin pelkoni ei toteutuisi. Koska tiesin, että koemme omaa ajattelua ja ajatukset ovat mielikuvia, päätin kokeilla seuraavaa mielikuvaharjoitusta. Sen sijaan, että kuvittelin pelon olevan harmaa verho täyttäen koko näkökenttäni, kuvittelin sen suloiseksi mustaksi villakoiraksi joka oli hihnassa vierelläni. En kieltänyt sen olemassaoloa, vaan se sai vapaasti kulkea vierelläni ilman että se peitti koko näkökenttääni. Olotilani muuttui välittömästi. Yhtenä päivänä huomasin, että mielikuvassani koira olikin karannut, en tarvinnut sitä enää. Helpotus. Yhtenä päivänä todellisessa elämässä kävelin kotipihaani ja vastaan tuli naapuri mustan villakoiran kanssa. Nauroin itsekseni, että nyt koiran on ollut aika siirtyä toiselle omistajalle. Eikä pahin pelkoni tulevaisuudesta koskaan toteutunut.

Jos huomiomme on asioissa mitä emme halua, kuten Ei saa pelätä, Ei saa laiskotella, Ei saa syödä suklaata, huomiomme on juuri näissä asioissa ja tuntuu kuin ne vainoaisivat meitä kintereillämme. Tämä johtuu siitä että alitajuntamme ei ymmärrä sanaa EI. Jos siis haluat ohjelmoida alitajuntaasi, mieti aina mitä haluat, mitä kohti haluat mennä. Haluan luottaa tulevaan, kaikki järjestyy tavalla tai toisella, teen terveellisiä valintoja, pystyn  kulkemaan karkkihyllyn ohi. Nämä ajatukset ohjaavat sinua suuntaan johon olet menossa, ja aivan huomaamatta alitajuntasi tekee työtä puolestasi ja menet kuin itsestään näitä tavoitteitasi kohti. Kerron tästä aivojen RAS-järjestelmästä myöhemmin lisää. Alitajunta ymmärtää oikeastaan yhtä yksinkertaisia ohjeita kuin lapsi. Jos lapselle sanot, ”älä juokse!”, hän juoksee ehkä kovempaa, koska ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan. ”Pysähdy”, ”kävele” tai ”ota sormi pois nenästä” on ohjeita, mitä lapsikin ymmärtää.

Mille sinä haluat antaa huomiosi tässä hetkessä, pelolle vai rakkaudelle? Mikä elämässäsi on hyvin juuri nyt?

Sisäinen turva syntyy hermostossa

 Kukin on koronan luomissa olosuhteissa täysin omassa tilanteessaan ja reagoi eri tavoin. Ajankohta nostaa paljon pelkoa, epätoivoa, pettymystä, turhautumista ja epävarmuutta ylipäänsä. Mutta elämää ei voi hallita ja epävarmuuksien ja isojen valintojen äärellä voi voida myös hyvin.

Sisäisen turvan rakentaminen on ollut itselle pitkä mutta antoisa matka. Sisäisestä turvasta lähtee kyky kannatella itseään, tehdä valintoja ja oikeestaan kun puhutaan rohkeudesta ja luottamuksesta, kyse onkin sisäisestä turvasta.

Pelko on ajankohtainen aihe, joka on kiinnostanut tunteena itseäni jo pitkään. Nyt sitä tarjotaan joka tuutista ja sillä on helppo hallita. Jokaisella tunteella on kuitenkin tärkeä tehtävä, sillä tunteet kertovat tarpeistamme. Pelon tehtävä on kertoa turvan tarpeesta. Tunne itsessään ei ole ongelma vaan se, täyttyvätkö tarpeemme. Kun tarve täyttyy, tunne väistyy ja jatkaa matkaa. Vaikeiden tunteiden kanssa vaadimme itseämme usein luottamaan ja etsimme sitä luonnollisesti itsemme ulkopuolelta. Luottamuksen löytäminen ilman sisäisen turvan kokemusta on kuitenkin todella vaikeaa. Luottamuksen tunne on harvoin täysin pysyvä tila ja on normaalia että joskus se romahtaa. Mutta sitä voi tietoisesti harjoitella. Aina kun huomaat että luottamus heikkenee ja pelko ottaa vallan, kertoo se vain turvan tunteen vahvistamisen tarpeesta ja siitä voit ottaa myös itse vastuun. 

Sisäisen turvan tunteella on suora yhteys hermoston tilaan. Pelko on oikeastaan stressitila, jossa sympaattinen taistele ja pakene -hermosto on aktivoitunut. Se vapauttaa kehoomme stressihormoneja kuten kortisolia ja adrenaliinia, jotka taas laskevat vastustuskykyä. Jatkuva stressitila heikentää immuunipuolustusta ja saa kehon altistumaan herkemmin infektioille. Tämän takia oman kehon kuuntelu juuri nyt onkin erityisen tärkeää. Maailman laajuinen hätätila on kohottanut pelon kautta ihmisten stressitasoja globaalisti ja siksi oman olon tarkastelusta on varmasti hyötyä. Koska tilanne tulee kestämään pidempään, hermoston palautumisesta on hyvä huolehtia, jota tila ei kroonistu.

Kun ympäristömme heijastelee ennakoimattomuutta ja jatkuvaa muutosta, tilanne vaatii ihan erilaisia henkisiä voimavaroja. Näin sisäisen turvan vahvistaminen onkin avainasemassa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että koronavirus itsessään ei nosta stressitasoja. Sen tekevät ajatuksemme, uskomuksemme ja tulkintamme tilanteesta. Ja kun oivallamme että näihin voimme vaikuttaa, voi jo se lisätä turvan ja terveen hallinnan tunnetta. Jos kuitenkin jätämme hienovaraiset stressistä kertovat viestit huomiotta, voi vaikutukset olla pitkäaikaisia; fyysisiä oireita ja monenlaisia sairauksia. ”Pitkittyneen stressin aiheuttama tautikirjo on valtava”, sanoo Turun yliopiston immunologian professori Sirpa Jalkanen.

Jos tämä tilanne onkin suuri mahdollisuus tunnistaa, kohdata ja käsitellä omat tunteet nyt. Jos emme sitä tee, tulee pitkittyneen stressin vaikutukset olemaan terveydellemme moninaiset.

Sisäisen turvan tunne on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele  -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanoisinkin, että pelko syntyy mielessä ja rauha kehossa. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme. Koska keho on mieltä vahvempi, kehon rauhoittuessa myös mieli rauhoittuu.

Parasympaattista hermostoa kannataa aktivoida päivittäin muutenkin kuin poikkeustilassa. Se lisää hyvinvointia, tyytyväisyyttä ja hyvää oloa itsensä kanssa.

Turvattomuuden tunnetta on saattanut kokea koko ikänsä ja se on neurologinen ja fysiologinen reaktio. Kannammekin traumojamme hermostossamme. Se mitä hermostossa ja ajattelussa tapahtuu, on yhteydessä toisiinsa. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että pystymme luomaan stressin pelkän ajattelun avulla. Mutta kun tietoisesti alamme harjoittelemaan parasympaattisen hermoston aktivoimista, alkaa sisäinen turva vahvistua. Aivojen plastisuuden ansioista hermostossa voi tapahtua muutoksia koko elämämme ajan. Myös traumat voivat vapautua kun hermosto saadaan tasapainoon.

Rajumpi liikunta voi olla ennemminkin hermostoa aktivoivaa. Joissakin tapauksissa se voi jopa aktivoida traumoja ja sitä kannatta vähentää. Kova liikunta tai muu jatkuva puuhastelu voivat olla myös keinoja välttää pysähtymistä itsensä äärelle, kuuntelemaan omia tunteita ja tarpeita. Se on inhimillistä, jos sille ei ole koskaan ollut turvallista tilaa. Mutta tätä turvallista tilaa voi alkaa luoda myös sisäisen turvan kautta.

Voit tehdä itsellesi listan asioista jotka hoivaa, rentouttaa ja rauhoittaa eli aktivoi parasympaattista hermostoa. Minulle niitä ovat esim. sauna, kävely, hengitys- ja mielikuvaharjoitukset, rentoutuminen, ystävän kanssa jakaminen, kosketus, läheisyys, meditointi, jooga, venyttely, hieronta, pötköttely ja lukeminen. Voit tutkia korreloiko tälläisten asioiden tekeminen olotilasi kanssa arjessasi. Kun huomaat olevasi kierroksilla, voit miettiä miten saisit parasympaattisen hermoston avulla yhteyden takaisin itseesi. Olemisen tilassa olemme luovia ja näemme helpommin ratkaisuja haastavassakin tilanteessa.

Hengitys on helpoin ja nopein tapa rauhoittaa hermostoamme ja kulkee aina mukanamme. Kun tiedämme, että hengitys seuraa tunteitamme, voimme myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa tunnetilaamme. Etenkin pidennetty rauhallinen uloshengitys aktivoi tehokkaasti parasympaattista hermostoa.

Mikä on sulle paras tapa rauhoittaa itseäsi parasympaattisen hermoston avulla?

post

Tiesitkö mihin hypnoosista voi saada apua?

Hypnoosilla voi saada apua ja helpotusta hyvin monenlaisiin arkisiin ongelmiin ja haasteisiin. Hypnoosi on syvä rentouden tila, jossa asiakas on hyvin yhteydessä itseensä ja alitajuntaansa. Hypnoosi on tietoisuuden tila eli muuntunut tajunnan tila, joka poikkeaa normaalista päivätietoisuuden tilasta. Hypnoositila on keskittynyt mielentila, jolle on tyypillistä kokemus olla unen ja valveen rajalla. Tässä olotilassa mieli on avoin uuden oppimiseen ja eri asioiden uudelleen määrittymiseen. 

Hypnoositila on ihmiselle ominainen. Tämä tila on mielen rentoutumista, joka kokijan ominaisuuksista johtuen vaihtelee eri asteisena kevyen pinnallisesta syvään. Hypnoositila voidaan aikaansaada käyttäen erilaisia menetelmiä, induktioita. Hypnotisointi on tähän tilaan opastamista, jolloin kohdehenkilö omaehtoisesti hypnotisoituu. Hypnoosi on vuorovaikutussuhde, jonka perustana on luottamus, suopeus, kunnioitus ja halukkuus yhteistyöhön yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hypnoosi on mielihyvää tuottavaa ja stressiä laukaisevaa. Hypnoosissa ei välttämättä pyritä syviin tiloihin vaan hyvään suggestioalttiuteen ja aktiiviseen työskentelyyn asiakkaan tavoitteen mukaisesti.

Hypnoosivalmentaja ei vaikuta asiakkaaseen, vaan voidaan ajatella, että asiakkaalla itsellään on jo ratkaisu omiin ongelmiinsa ja kysymyksiinsä. Hypnoosissa mieli on avoin ja vastaanottavainen, jolloin valmentaja auttaa löytämään asiakkaan omat mielen voimavarat ja ratkaisut haasteisiin ja omaan tavoitteeseen pääsemiseksi.

Alitajunnan mahdollisuudet ovat rajattomat!

Normaalissa valvetilassa ihminen ei koskaan pysty käyttämään maksimaalisesti hyväkseen kaikkia henkisiä voimavaroja. Kehityksen kuluessa niitä on sitoutunut monien ongelmien käsittelyyn. Jo torjuttujen asioiden alitajunnassa pitäminen vaatii psyykkista energiaa. Näin hypnoosin käyttömahdollisuudet sidoksissa olevien voimavarojen vapauttajana ovat erittäin suuret. Hypnoosia käytetäänkin sekä sairauksista toipumiseen, että henkisten voimavarojen vapauttamiseen ja sitä kautta huippusuorituksen hiomiseen niin urheilussa kuin luovilla aloilla; tieteessä ja taiteessa.

Neuroplastisuus tarkoittaa että aivomme ovat plastiset eli muokkautuvat. Voimme siis rakentaa uusia hermoyhteyksiä ja toimintamalleja pelkästään mielikuvien avulla, sillä mieli ei erota tapahtuuko jotain oikeasti vai pelkästään kuvitelmissamme. Kun olemme syvässä rentouden tilassa, aivoaallot ovat matalammat ja yhteys alitajuntaan paremmin auki. Tällöin voimme oppia helposti uusia tapoja tai toimintamalleja, jotka vievät kohti omaa tavoitetta. Tähän perustuu hypnoosi uusia tapoja opeteltaessa.

Ennen  hypnoosia keskustellaan asiakkaan tavoitteista ja toiveista. Tämän pohjalta luodaan suggestiot alitajunnalle, jotka asiakas on hyväksynyt. Hypnoositilassa tajunnantila on muuntunut, mutta asiakas on silti hereillä ja säilyttää oman tahtonsa. Asiakas kuulee hypnoosin aikana ohjaajan äänen ja pystyy halutessaan keskustelemaan. Hypnoosin voi myös keskeyttää koska tahansa, vain avaamalla silmät.

Hypnoosi voi auttaa hyvin monenlaisissa arkisissa haasteissa:

  • stressinhallinta
  • jännitystilat ja ahdistus
  • elämäntapamuutokset
  • tupakoinnin lopettaminen
  • addiktiot
  • painonhallinta
  • esiintymisjännitys
  • voimavarojen ja itsetunnon lisääminen
  • kiputilojen helpottaminen
  • tavoitteiden saavuttaminen

 

Yksilö-, ryhmä-, ja yritysvalmennukset

Kysy tarjous: jenni@jennisofia.com

 

post

Rentoutuminen on halvin ja helpoin taito palautua henkisesti ja fyysisesti

Rentoutumisella voimme ennaltaehkäistä voimavarojemme ylikulutusta tai auttaa toipumaan ylikuormituksesta. Rentoutuminen tukee henkistä ja fyysistä palautumista rasituksesta, vammoista ja sairauksista. Stressihormonien taso laskee ja korvautuu mielihyvää tuottavilla hormoneilla. Rentoutuminen vähentää kuluttavia jännitystiloja ja tehostaa kehon voimavarojen palautumista. Unen ja levon laatu paranee, syvenee ja pitenee ja aineenvaihdunta rauhoittuu. Samalla koko terveys ja suorituskyky parantuvat. Kyky rentoutua voi myös helpottaa tilapäisesti kuormittavaa tilannetta tai univajetta sekä lisätä keskittymiskykyä ja tuotteliaisuutta.

Rentoutuminen hoitaa mieltä monella tapaa. Hiljentyminen ja rauhoittuminen auttavat havainnoimaan itseä ja kuulemaan omia tunteita ja ajatuksia. Portti kohti sisäistä maailmaa ja omaa itseä avautuu ja itsetuntemukselle tulee tilaa kehittyä.

Rentoutuminen voi vapauttaa ja lievittää myös hankalia tunteita, kuten levottomuutta, pelkoa ja ahdistusta. Vaikeat tunteet ilmenevät paitsi mielessä, samalla jännityksinä eri puolilla kehoa.

Rentoutuessa aivojen sähköinen toiminta muuttuu ja molemmat aivopuoliskot tulevat samanaikaisesti tehokkaaseen käyttöön. Se tarkoittaa siirtymää tietoisen ja loogisen vasemman aivopuoliskon hallitsevasta vaikutuksesta oikean aivopuoliskon alueelle, joka on alitajuisen, ei-tietoisen, luovan ja intuitiivisen aivotoiminnan aluetta.

Rentoutuessa aktivoituu parasympaattinen hermosto, joka vastaa lepotoiminnoista: syke ja hengityksen rytmi hidastuvat, lihakset rentoutuvat ja ruoansulatus tehostuu. Ääreisverenkierto lisääntyy, verisuonet laajenevat sekä verenpaine laskee. Kun verenkierto lihaksissa ja kudoksissa lisääntyy, ne saavat paremmin veren kuljettamia happea ja ravinteita.

Rentoutumisen lukuisat hyödyt:

  • Auttaa rauhoittamaan kehoa ja mieltä
  • Hallitsee stressiä: stressihormonien eritys vähenee ja hermosto rauhoittuu
  • Auttaa univaikeuksissa
  • Parantaa yleistä elämänhallintaa
  • Tuottaa hyvänolonhormoneja, sekä lievittää kiputiloja
  • Parantaa terveydentilaa: verenpaine laskee, hapenkulutus pienenee, verenkierto paranee, aineenvaihdunta tehostuu, päänsärky poistuu, kudosten ravinteiden saanti tehostuu
  • Parantaa vastustuskykyä
  • Poistaa jännitystiloja ja ahdistusta
  • Vähentää kiputiloja
  • Lisää oppimis- ja keskittymiskykyä, sekä muistia
  • Lisää itseluottamusta
  • Nopeuttaa henkistä ja fyysistä palautumista
  • Tehostaa mielikuvaharjoittelua
  • Auttaa keräämään voimia ja lisää energisyyttä
  • Auttaa vapautumaan addiktioista
  • Auttaa esiintymisjännityksessä
  • Lisää luovuutta ja auttaa ongelmanratkaisussa
  • Lisää kärsivällisyyttä
  • Lisää itsetuntemusta
  • Helpottaa tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista

Voit vain nauttia rentoutuneesta olotilasta, helpottaa palautumista tai käyttää sitä tavoitteelliseen harjoitteluun.

Haluatko oppia rentoutumaan, palautumaan tai voimaan paremmin? Saada ratkaisuja jaksamiseen? Haluatko kasvattaa henkistä suorituskykyä ja stressinhallintataitoja? Haluaisitko olla energisempi, keskittyneempi, aikaansaavampi ja kehittää kykyäsi toimia paineen allakin paremmin?

Rentoutumiskeinoja on monia ja jokaiselle löytyy varmasti itselle sopivin. Jos haluat ymmärtää paremmin kuinka luomme stressimme ja oppia lisää helppoja ja tehokkaita työkaluja stressistä palautumiseen, tutustu aiheeseen lisää täältä : Läsnäolon taito -rentoutumisen ABC

 

 

post

Voiko olla tehokas ilman stressiä?

Kuinka olla tehokas ilman stressiä? Itseasiassa, stressin hallinta on tehokkaan suorituskyvyn edellytys! Toimimme kaikkein optimaalisimmin kun keho ja mieli ovat rauhassa ja voivat hyvin.

Vagushermo on suurin parasympattisen hermoston osa, joka vastaa palautumisesta, ruuansulatuksesta ja levollisesta olotilasta. Rentoutuminen on helppo tapa aktivoida tärkeää vagus-hermoa. Sen normaali toiminta edistää palautumista ja laskee stressihormoni kortisolin tasoja. Vagus- eli kiertäjähermo hermottaa isoa osaa kehoa aivoista suolistoon asti ja siksi aiheuttaakin monenlaisia ongelmia mikäli se ei pääse toimimaan normaalisti ja tekemään tehtäväänsä. Siihen on lopulta todella helppo vaikuttaa ja monet stressinhallintakeinot ovatkin yksinkertaisia.

Hengitys on aina mukanamme oleva yksinkertainen työkalu, jonka avulla voimme viestittää kehollemme, että ei hätää, nyt voi rentoutua ja palautua. Etenkin pidennetty uloshengitys vapauttaa hermostoa taistele ja pakene -tilasta, laskee kortisolia ja antaa jokaisella hengityksellä mahdollisuuden päästää irti stressistä. Stressi syntyy mielessämme ja kun pääsemme laskeutumaan mielen mölinästä kehoon, vapaudumme myös stressistä.

Kokeile harjoitusta, jossa hengität sisään laskien neljään ja ulos laskien kahdeksaan. Toista muutaman minuutin ajan ja huomaa vaikutukset.

Jos haluat ymmärtää paremmin kuinka luomme stressimme ja oppia lisää helppoja ja tehokkaita työkaluja stressistä palautumiseen, tutustu aiheeseen lisää täältä : Läsnäolon taito -rentoutumisen ABC

 

 

 

post

Selviytymisen tilasta olemisen tilaan

Vaivaako sinua väsymys, levottomuus, saamattomuus, ärtyneisyys, vatsavaivat, uniongelmat, turhautuneisuus, muistivaikeudet, ahdistuneisuus, keskittymiskyvyn puute, päänsärky tai jatkuva sairastelu? Tuntuuko elämä enimmäkseen suorittamiselta ja selviytymiseltä?

Oletko kuullut että, jopa 95% sairauksista ja ongelmistamme ovat peräisin stressistä?

Voiko muka olla tehokas ilman stressiä? Itseasiassa, stressin hallinta on tehokkaan suorituskyvyn edellytys! Toimimme kaikkein optimaalisimmin kun keho ja mieli ovat rauhassa ja voivat hyvin.

Aivomme ja kehomme ovat usein ylikuormitustilassa, joten tarvitsemme työkaluja palautumista varten.

Se mikä elämässä tuntuu vievän eniten energiaa, on tapahtumien tai tunteiden vastustaminen tai ahnehtiminen. Joko olemme tyytymättömiä tilanteeseen ja pakenemme tunnettamme (vastustamme sitä mikä on) tai haluamme vain lisää jotain, mitä tässä hetkessä ei ole (aina puuttuu jotain, ja olemme jatkuvassa puutteessa). Lopulta vain antautuminen tunteille ja läsnäolon hetkelle tuo mielenrauhan. Tätä tarkoittaa selviytymisen tilasta olemisen tilaan siirtyminen.

Kun pystymme hyväksymään sen mikä on; tunteet, asiat, tilanteet, voimme alkaa rakentaa myös uutta. Jos pohja ei ole kunnossa ja kiellämme jotain osia itsessämme, kaikki on laastarointia, ja huipulta tiputaan uudestaan ja uudestaan. Kaikki mitä vastustamme, ottaa valtaa, se minkä voimme hyväksyä, sulaa pois. 

Kun olet tietoisesti läsnä kehossasi, olet olemisen tilassa. Olemisen tilassa olet yhteydessä itseesi, tunteisiisi, tarpeisiisi ja silloin koko potentiaalisi on käytössäsi. Silloin olet aikuisena läsnä tässä hetkessä, et mielen tai tunteiden vietävänä. Hyväksyt kyllä itsesi, ajatuksesi ja tunteesi, mutta ne eivät määrittele sitä kuka olet ja mikä sinulle on mahdollista. Olet vain ajatustesi ja tunteittesi tarkkailija ja voit elää ja nauttia jokaisesta hetkestä aitona itsenäsi. Kun olet rentoutunut, palautunut ja tietoisesti läsnä, eivät myöskään lukot ja mielen ohjelmoinnit saa sinusta helposti valtaa vaan voit itse valita reaktiosi.

Haluatko oppia rentoutumaan, palautumaan tai voimaan paremmin? Saada ratkaisuja jaksamiseen? Haluatko kasvattaa henkistä suorituskykyä ja stressinhallintataitoja? Haluaisitko olla energisempi, keskittyneempi, aikaansaavampi ja kehittää kykyäsi toimia paineen allakin paremmin?

Läsnäolon taito -rentoutumisen ABC -verkkovalmennuksessa saat lukuisia työkaluja päästä läsnäolevaan olemisen tilaan rentoutumisen avulla.