Pelko tavoitteiden saavuttamisen esteenä

Kun tulemme tietoiseksi kaavoista, motiiveista ja ajatusmalleista, jotka ohjaavat käyttäytymistämme, otamme ison askeleen kohti muutosta ja itsemme johtamista.  Silloin oppii myös huomaamaan, toimiiko enemmän rakkaudesta vai pelosta käsin. Pelosta käsin toimiessa mieli keksii tekosyitä olla ryhtymättä toimeen ja lykkää aloittamista.

Pelon tunne myös saa epäilemään omia kykyjä ja mahdollisuuksia ja energia menee murehtimiseen. Pelosta käsin saattaa pelätä epäonnistumista, hylätyksi tulemista tai ettei ole riittävän hyvä. Rakkaudella tarkoitetaan enemmän luottamusta elämää kohtaan. Toimiessaan rakkauden ohjaamana henkilö tekee asioita, jotka kokee kiinnostaviksi ja innostaviksi.  Kun käyttäytymisen takana oleva pelon tunne saadaan poistettua, vähenee myös stressi.

Mitä jos toimisit rakkaudesta käsin?

Erilaiset pelot ovat usein menestymisen esteenä, sillä ne estävät tarttumasta toimeen lamauttamalla ajattelua ja toimintaa. Pelko on usein illuusio sillä takana on virheelliset ja haitalliset uskomukset. Oleellista päästää niistä irti. Monesti ihmiset vetoavat ulkoisiin syihin, miksi eivät ole päässeet tavoitteeseensa. Nämäkin tulee ottaa huomioon, mutta myös ottaa itse vastuuta tilanteesta. Ulkoisia syitä syyttäessä päätyy uhrin asemaan ja olo tuntuu voimattomalta. Huomaamattamme sabotoimme aivan itse menestymistämme ja lykkäämme esim. aloittamista. Kun alkaa tarkastella toiminnan taustalla olevia ajatusmalleja, uskomuksia ja tunteita, ymmärtää toimintaa paremmin.

Tyypillisiä ajattelumalleja ovat seuraavat:

 1. Pelko epäonnistua

  • Ajattelemme helposti mitä muut ajattelevat. Mikä olisi parempi kysymys? Miten voin onnistua ja nauttia tekemisestä?
  • Annamme tilanteelle omia merkityksiä: jos epäonnistun, se tarkoittaa että olen luuseri, tyhmä, arvoton jne., joista ei välttämättä ole itse tietoinen
  • Mitä jos epäonnistumisia ei edes ole? Mitä jos onkin vain erilaisia lopputuloksia, joista voi aina oppia jotain.

2. Ei luota omiin kykyihinsä

  • ”En edes yritä, koska en ole onnistunut aiemminkaan”, voi olla tyypillinen tidostamaton ajattelumalli. On hyvä muistuttaa itseä, että tilanne on aina uusi ja erilainen ja kykysi ovat jo voineet kehittyä viimekerrasta
  • Usko suoriutua tehtävästä parantaa todistetusti suoritusta. Se, että uskoo itseensä ennakoi enemmän menestymistä kuin taidot tai koulutus.

3. Itseä rajoittavat uskomukset

  • Sabotoimme usein toimintaamme omilla rajoittavilla ja monesti tiedostamattomilla uskomuksilla. Usein nämä liittyvät oman arvon kokemiseen: En ansaitse tätä, en ole tarpeeksi hyvä tai en ole arvokas. Saatamme ponnistella kovastikin, mutta tiedostamattomat uskomukset estävät tavoitteen saavuttamista. Saatamme jopa lopettaa projektin juuri ennen menestystä.

4. Menestymisen pelko

Joskus pelkäämme jopa onnistumista enemmän kuin epäonnistumista. Onnistumiseen liittyvät uskomukset esim. huomiosta, kateudesta ja menestymisestä voivat tiedostamatta rajoittaa menestymästä ja onnistumasta. Onnistumiseen liittyvä tilanne voi tuntua uudelta ja pelottavalta ja on helpompi pysyä tutussa ja turvallisessa.

Kun alat tarkkailla näitä ja tulet tietoiseksi omista pelkoon liittyvistä uskomuksista, ne hallitsevat sinua koko ajan vähemmän. Kun alat kyseenalaistamaan niitä alat myös vähitellen muuttaa niitä. Mikä olisi parempi uskomus kohti omaa tavoitetta?

Mitä mietit kun vedät viimeisen henkäyksen?

Mitä mietit silloin kun vedät viimeisen henkäyksen? Elinkö täysillä vai annoinko tilaisuuksien lipua ohi? Hyödynsinkö ne kaikki mahdollisuudet mitä minulle tarjottiin vai annoinko pelon, arkuuden tai saamattomuuden viedä mukanaan? Yritinkö edes?

Moni meistä kaipaa muutosta, mutta yhtä moni myös pelkää sitä. Miksi? Koska pelkäämme epäonnistumista ja häpeää. Että sattuu. Pelkäämme uutta ja erilaista. Tuttu helvetti on turvallisempi kuin tuntematon taivas. Pelkäämme riskejä. Elämässä voi tapahtua ihan mitä vaan, mutta jos pelkäämme jokaista haastetta, emme koskaan myös saa mitään. Elämä on tässä ja sinä vastustat!

Mitä jos ihan kaikki onkin mahdollista? Olet jo se, jota olet aina etsinyt. Täytyy vain tiputtaa kuoret, roolit ja esteet. Paljastua ja tulla näkyväksi. Luottaminen on sitä, että kaikki on jo paikallaan. Kun kaikki on paikallaan minussa, rauhassa, palikat alkaa loksahdella myös ympärillä. Kun on luottamus, voi vaan rentoutua ja nauttia kyydistä. Luomme itse ympäristömme, sillä mitä meissä on.

Elämä on ainutkertainen ja jokainen sekunti olemme lähempänä kuolemaa. Ja joka sekunti on vähemmän aikaa ottaa kaikki irti tästä huikeasta seikkailusta. Elämä on riskialtista, eikä kukaan selviä siitä hengissä. Viimeisellä henkäyksellä haluan sanoa ”olipa huikea matka!”.

Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja vain jokainen itse voi viedä sitä haluamaansa suuntaan. Mieli on käsittämättömän vahva ja voi johdattaa meidät joko köyhään ja ikävään tai rakkaudelliseen ja runsaaseen elämään. Kaikki on itsestä kiinni. Jos et itse johda mieltäsi, joku muu tekee sen. Moni meistä tekee tavoitteita, mutta ei saavuta niitä koska ei ole toimivaa systeemiä. Jos tarvitset selkeän systeemin, pyydä apua!

Mitä tahansa uusi vuosi polullesi tuokaan, lupaa itsellesi, että teet jotain itseäsi varten. Ihan vain koska se tuntuu oikealta ja koska voit. Sinun elämäsi on ihan sinun omasi. Ollaan oman elämämme sotureita niin meillä on enemmän annattavaa myös läheisillemme. Elämä vain odottaa että rentoudut ja astut siihen! Luota elämään, et ole siitä erillään!

Lämpöä ja rakkautta, missä menetkin!

 

 

Missä iässä toivo on menetetty?

Päivän Hesarissa osui silmiini kirjoitus aiheesta ”Missä iässä toivo on menetetty?” Vastaus on yhdeksänvuotiaana. No mistä tämä sitten johtuu? Sillon on poltettu loppuun lapsen usko kykyyn oppia mitä vain, Ylen uutinen on kertonut. Sen mukaan tästä iästä eteenpäin lapsi tulee yrittämään vain asioita, joissa on saanut kuulla olevansa lahjakas. Hurjaa, että yhdeksänvuotiaana maailma jähmettyy.

Olisiko kuitenkin parempi kehua lasta yrittämisestä kuin saavutuksista? Ehkä emme tule edes ajatelleeksi sitä, sillä käytämme tähän luokitteluun ja latistamiseen suuren osan ajastamme. Laitamme itsemme rooleihin ja laatikoihin ja omalle kyvylle oppia uutta asetetaan esteitä. Eikä tässä ole kyse mistään oikeista eroista vaan siitä, mihin olemme laittaneet omat rajamme, käsityksemme ja uskomuksemme omista mahdollisuuksistamme ja kyvyistämme. Rajat, jotka ovat lopulta vain omassa mielessämme. Kerromme tarinaa itsestämme, mutta mutta onko se tarina meille hyväksi?

“Olen aina ollut huono kielissä ja minun on vaikea kohdata uusia ihmisiä”. Ihminen voi määritellä itsensä monella tavalla. Laitamme itsemme laatikkoon. Olemme lapsesta asti saaneet osaksemme erilaisia leimoja siitä millaisia olemme. Vähitellen niistä tulee osa identiteettiämme. Valitettavasti näin saatetaan rakentaa ajattelutapa, jota voisi kutsua lukkiutuneeksi ajatteluksi (fixed mindset). Tälle ajattelutavalle on tyypillistä leimata jo etukäteen kasvu ja oppiminen mahdottomiksi ja muutos huonoksi. Lukkiutuneessa ajattelussa oma mielemme alkaa suojella nykytilaa ja pelkää uusien asioiden yrittämistä. Silloin keskitymme asioihin, joissa uskomme olevamme jo valmiiksi hyviä, emmekä ota riskejä, vaikka oma sydän ja innostus kehoittausi kohti uutta ja tuntematonta.
Lukkiutuneen ajattelun vastakohta on avoin ajattelu, growth mindset. Sen voisi tunnistaa ajatuksesta not yet; ei vielä. Et vielä osaa espanjaa tai toimia rennosti sosiaalisissa tilanteissa, mutta mikään ei estä kehittymästä näissä asioissa loistavaksi, jos oikeasti haluat ja koet asian tärkeäksi. Ajattelutavan voi muuttaa ja se  KANNATTAA muuttaa. Elämä on liian lyhyt jumittamiseen.
Toivottavasti maailmasi on yhtä runsas ja mahdollisuuksia täynnä kuin vielä kahdeksanvuotiaana!

Vapauta mielesi voima!

Mielen valmennus ja mielen voimavarojen hyödyntäminen ei ole vain urheilijoiden etuoikeus. Urheilumaailmassa henkinen valmennus on ollut yleisesti käytössä loistavin tuloksin jo 60-luvulta asti. Usein etenkin isojen kisojen jälkeen on helposti nähtävissä keillä urheilijoilla on käytössään henkistä valmennusta. Minun missioni on tuoda kaikki nämä mielen valmentamisen tekniikat ja työkalut jokaisen ihmisen ulottuville ja hyödynnettäviksi. Minua kiinnostaa kaikki se potentiaali, joka meissä jokaisessa on, sekä kuinka saada se käyttöön. Oma menneisyys on tärkeää tiedostaa, jotta huomaamme myös haitalliset uskomuksemme ja toimintamallit, mutta enemmän minua kiinnostaa kuka olet nyt ja mitä haluat tulevaisuudessa olla. Pystyt parempaan kuin luuletkaan! Suurimmat esteesi ovat mielessäsi. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Hyvin tärkeä elementti oman potentiaalin löytämiseen on oman mielen voimavarojen hyödyntäminen. Kun käyttää hyväksi täyttä potentiaaliaan, huomaa tekevänsä aiemmin mahdottomalta tuntuneita asioita.

Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan todella yksinkertaisista tekniikoista, joista urheilijoiden lisäksi voi yhtälailla hyötyä yksityishenkilö tai yritys, päästäkseen omaan päämääräänsä ja ollakseen paras versio itsestään. Kun henkilökunta hyödyntää kykyjään, mielen voimavaroja ja työskentelee inspiroituneena, voi se todella kukoistaa ja saada aikaan huippusuorituksia, jolloin koko organisaatio hyötyy. Yritysmaailmassa käytetään vielä aivan liian vähän hyödyksi näitä yksinkertaisia työkaluja, jotka mahdollistavat työhyvinvoinnin siivellä parempaa tuottavuutta, menestystä ja tehokkuutta.

Itse toimin myös esiintyvänä artistina ja olen itse kokeillut kaikki kaikki käyttämäni tekniikat omassa työssäni ja kokenut ne toimiviksi. Monelle artistille voi olla mm. erittäin olennaista, kuinka kaikille tuttu esiintymisjännitys muutetaankin voimavaraksi ja moottoriksi kohti parempaa ja onnistunutta suoritusta. Itse laitoin itseni koville osallistuessani mentalistina Talent-kykykilpailuun. Jos olisin kuunnellut pelkoa, joka koitti suojella mahdolliselta epäonnistumiselta, en olisi mukaan lähtenyt. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja testata kaikki tekniikkani. Palautteen perusteella onnistuin hyvin ja voin jatkaa hyvillä mielin niiden jakamista myös asiakkailleni. Käytin hyvin paljon aikaani mieleni hallinnan ja valmennuksen parissa optimaalista suoritusta hakiessani, pelkän tekniikan harjoittelun sijaan.

Muunmuassa visualisointi, oikean tunnetilan (moodin) hakeminen ja keskittymiskyky ovat tehokkaita työkaluja mielen valmennuksessa. Visualisoimalla mielikuvissa etukäteen tuleva haastava tilanne onnistuneesti, se on itse tilanteessa jo tuttu, mikä edistää tilanteen sujumista. Koska aivot ovat laiskat, ne valitsevat mielellään sen tutuimman reitin varsinaisessa tilanteessa. Kun olet käynyt tilanteen läpi etukäteen, valitsevat aivot todennäköisemmin valmiiksi harjoitellun reitin. Talentissa en päässyt kertaakaan harjoittelemaan suoritustani esiintymistilaan etukäteen. Siksi minun piti harjoitella sitä mielikuvikuvissa lukuisia kertoja ennen osuuttani itse teossa, kameroiden ja miljoonayleisön edessä. Fysiologia ei siis erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa, joten tätä tekniikkaa kannattaa todella hyödyntää missä tahansa asiassa isompien haasteiden lisäksi. Haukkaappa mielikuvissasi sitruunaa ja todennäkoisest sylkirauhasesi reagoivat aivan kuin tilanne tapahtuisi oikeasti.

Moodin eli oikean mielentilan hakeminen huippusuoritukseen pääsemiseksi on ikään kuin vastakohta visualisoimiselle. Siinä haetaan sopiva mielentila jonkun aiemman kokemuksen perusteella. Tällöin tila on mahdollisimman optimaalinen varsinaisessa suorituksessa kaiken potentiaalin hyödyntämiseksi. Itse tilanteessa tekniikan tulisi olla jo hallussa, joten tärkeintä on harjoitella mielentila, joka mahdollistaa optimaalisen suorituksen. Moni kysyi esitykseni Talentissa nähtyään, enkö minua jännittänyt yhtään, kun vaikutin niin varmalta. Tosiasiassa jännitin kyllä paljonkin, mutta olin harjoitellut oikean, itselleni optimaalisen mielentilan huolellisesti niin, ettei pelko ja jännitys lamaannuttanut suoritustani, vaan kaikki potentiaalini oli siitä huolimatta käytössäni.

Keskittyminen ja läsnäolon kyky ovat myös tärkeitä taitoja kenelle tahansa ja ovat myös monesti karisman takana. Läsnäolon tilasta voit myös valita itse reaktiosi, jolloin et toimi autopilotilla vaan voit hallita mieltäsi. Säännöllinen meditointi (keskittymisharjoitus), mindfulness ja rentoutumisharjoitukset ovat työkaluja, jotka auttavat pääsemään läsnäolon tilaan yhä helpommin tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös oma sisäinen puhe on tärkeimpiä menestystekijöitä, millä tahansa elämän osa-alueella. Myös itseluottamus on hyvin paljon sitä, mitä ihminen sanoo itselleen päivittäin. Itseluottamus ei parane vain onnistuessa ja menestyessä vaan siitä, mitä itsestä ajattelee ja kuinka itselle puhuu. Mieli uskoo sen, mitä sille sanomme. Myös sanavalinnoilla on suuri vaikutus tunnetilaamme ja kokemukseemme ympäristöstämme. Kun haluat tulla tietoiseksi sisäisestä puheesta, aloita heti aamulla. Mitä ajattelet ensimmäisenä? Voit kontrolloida tunteitasi sisäisen puheen ja oikeanlaisten kysymysten avulla. Miten luulet päivän sujuvan ajatuksella ”Mitähän mukavaa tänään tapahtuu?”

Koska olemme myös psykofyysisiä olentoja, vaikuttaa kehon asento myös suoraan ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mikäli haluamme olla optimaalisessa tunnetilassa ei kannata kulkea hartiat lysyssä ja katse maahan suunnattuna. Sen sijaan hyvä, ryhdikäs asento laittaa kehon hyvänolon hormonit hyrräämään.

Jokainen ajatus aiheuttaa tunteen, josta seuraa taas toimintamme ja sitä seuraava lopputulos. Vapaus on sitä että voimme valita mitä ajatuksia vahvistamme. Emme voi vaikuttaa ympäristön tapahtumiin, mutta omiin ajatuksiin ja asenteeseemme voimme!

Se vahvistuu, mihin keskittyy!

Turva löytyy turvattomuudesta


Luovuttaminen tarkoittaa omasta hallinnasta luopumista ja antautumista jollekin suuremmalle. Itse olen joutunut opettelemaan paljonkin antautumista elämän virtaan.

Oman taustani seurauksena perusturvan tunteeni on ollut heikko. Sitä on ollut helppo paikata kontrollilla, tunnollisuudella, touhuamisella, omavoimaisuudella ja kaikella sillä, mikä antaa näennäisen hallinnan tunteen elämästä.

Valitettavasti tämä maa on täynnä ihmisiä, joiden taustalta löytyy turvattomuutta ja rajattomuutta. Usein perheestä löytyy alkoholiongelmaa, riitaa, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, persoonallisuushäiriöitä tai muuta mikä on luonut turvattomuutta ja epävakautta. Ei ole ihme, jos on vaikea luottaa, että kaikki järjestyy. Samalla alamme tukahduttamaan tunteitamme, sillä koemme, ettei niille ole tilaa ja elämä on pelkkää selviytymistä, murehtimista ja kannattelua. Ennakoimalla ja kontrolloimalla luomme itsellemme näennäistä turvallisuuden tunnetta. Tarkkailemme ympäristömme pieniäkin eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja ja teemme tulkintamme olemmeko turvassa. Lopulta varpaillaan olo alkaa väsyttää.

Miten useat elämän tapahtumat ovatkin onnistuneet osumaan juuri siihen kipeimpään ja syvimpään haavaan ja saaneet kivun tuntumaan luissa ja ytimissä. Jos olen pelännyt hylätyksi tulemista niin juuri sitä elämä on antanut.

Nykyään jo pystyn näkemään, että luon itse pelkoni ja saan aikaan katastrofini. Täysin omassa mielessäni. Ja mielikuvitustahan minulla on aina riittänyt.

Turvattomuudesta voi kuitenkin toipua ja elämään oppia luottamaan. Ensin on tunnustettava jonkin omaa kasvua estävän pahan asian olemassaolo. Silloin myöntää kasvun ja muutoksen tarpeen sekä oman voimattomuuden ja avuttomuuden. Se vaatii myös paljon kärsivällisyyttä. Joskus pelkät stressinhallintamenetelmät eivät riitä pärjäämään paineiden kanssa, vaan täytyy pureutua syvemmälle ytimeen. Itse päätin alkaa parantamaan niitä uskomuksia ja tunteita, jotka kavensivat elämääni ja aiheuttivat huolta. Omat luurankonsa ja mörkönsä voi kohdata käsittelemällä turvallisesti ne tunteet, jotka on tukahduttanut sisälleen. Silloin niille ei anna enää voimaa. Kun mieleen myös istuttaa uusia, parempia ajatuksia, alkaa niistä lopulta versota uusia tukevia uskomuksia.

”Saan aina apua”, ”Elämä voi olla helppoa”, ”Kaikki järjestyy”, ”Olen turvassa”. Mieti hetki, miten elämäsi voisi mullistua, jos syvällä sisimmässäsi uskoisit, että saat aina kaiken tarvitsemasi avun? Tai että olet aina turvassa ja asiat järjestyy? Kun sisäinen kamppailu päättyy ja tilalle astuu rauha, myös elämän ulkoiset olosuhteet alkavat heijastaa tuota rauhaa.

Nykyään uskallan yhä enemmän antautua elämän virtaan ja luottamaan että turvaverkko ilmestyy aina, kun sitä tarvitaan. Että turva löytyykin turvattomuudesta. Lopulta oivaltaa, että juuri tuon turvan tunteen menettämisen kokemus on juuri se asia, mikä minun on pitänyt kohdata.

Jälkikäteen pystyn näkemään selvästi, miksi tietyt kivuliaat tapahtumat elämässä ovat tapahtuneet. Ne ovat tuoneet juuri tämän turvattomuuden tunteen äärelle. Jotta voi kohdata ja vapauttaa uudelleen tuon tunteen, kun asiat eivät ole menneet odotusten mukaan, koet olevasi hylätty, vääränlainen tai arvoton. Mutta mikään tunne ei kestä määräänsä enempää. Suru katoaa kun sen aika on, hylkäämisen kokemus vaimenee ja tuska poistuu kun se on tehnyt tehtävänsä. Ja saa jälleen huomata, että elämä kantaa. Aina. Se vain tuo kaikki tapahtumat lopulta parhaaksemme, jotta voimme oivaltaa jotain.

Kerran yksin pimeällä hautausmaalla kaatosateessa juostessani oivalsin, ettei siellä pimeydessä ollutkaan mitään pelättävää. Ja kun pimeyden valaisee, ei pelkoa ole muuallakaan ja voi aina kokea olevansa turvassa. Elämä kantaa, kun en itse ala sitä kannatella. Mikään ei tapahdu, minkä ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi. Päätä on turha hakata seinään, ainakaan kahta kertaa.

Vastoinkäymiset onkin oppinut kohtaamaan tienviittoina. Ne ohjaavat takaisin sille reitille, joka vie lopulta oikeaan suuntaan, vaikka mielen tekisi mieli vastustaa. Monesti vasta pitkän ajan kuluttua huomaa, mikä on ollut kunkin tapahtuman tarkoitus. Menetyskin on vain mielen luoma harha, joka johtuu odotuksista, oletuksesta miten asioiden kuuluisi mennä. Kun ei odota mitään, ei voi menettää mitään. Jäljelle jää vain kiitollisuus kaikesta jo olevasta ja koetusta. Elämää ei tarvitse ujuttaa enää muottiin, johon se ei tahdo sopia. Uskon että elämä antaa lopulta juuri kaiken sen, mitä matkallani tarvitsen, kipuineen ja iloineen.

Antautumisen kokemuksesta kasvaa vähitellen tietoisuus, että kaikki on hyvin.

Lämmin kiitos kaikille suurille opettajilleni!

TÄSSÄ. NYT. HETKESSÄ.

let-life-happen

Tommy Hellstenin uusimman kirjan myötä inspiroiduin kirjoittamaan läsnäolosta. Siinä on jotain kiehtovan selittämätöntä. Läsnäolo liittyy hetkeen, juuri tähän, joka on nyt ja samalla selittämätön ja mystinen. Tämä hetki on ajaton. Samalla siinä on kaikki ja ei mitään, ikuisuus ja tietoisuus.

On mahdollisuus olla fyysisesti läsnä olematta kuitenkaan paikalla. Useimmiten olemme joko menneessä tai tulevaisuudessa. Joka ei ole työstänyt menneisyyttään, tunteitaan ja kokemuksiaan, myös elää menneisyydessä. Tutkimusten mukaan pystymme olemaan läsnä hetkessä vain max 8 sekuntia ennen kuin ajatukset lähtevät harhailemaan muualle.

Tulevaisuudessa taas olemme, kun koemme tässä hetkessä olevan jotain vikaa, joko siitä puuttuu jotain tai on liikaa. Toisin sanoen, emme hyväksy sitä mikä on, vaan pyrimme muuttamaan sitä. Uskomme, että muutos tapahtuu tulevaisuudessa, huomenna, ensi viikolla ”sitku”. Haluamme pois siitä mikä on, siihen miten mielestämme pitäisi olla. Meillä tuntuu olevan paljon tähän hetkeen liittyviä vaatimuksia. Jos tämä hetki sisältää vastoinkäymisiä, ahdistusta, kärsimystä tai hankaluuksia, emme hyväksy niitä. Juuri nämä vaatimukset ajavat meidät pois tästä hetkestä. Vastustamme sitä mikä on, vaikka se on joka tapauksessa. Aika turhaa hommaa siis.

Tämä hetki on ainoa, joka meillä elämässämme on elettävissä. Menneisyydessä ei ole koskaan tapahtunut mitään, sillä kaikki on aina tapahtunut nyt-hetkessä. Mitään ei myöskään tule tapahtumaan tulevaisuudessa, sillä sekin tapahtuu nyt-hetkessä. Kuten Tommy ilmaisee; ”kaikki muu on ajatusten luomaa harhaa”.

”Mitä enemmän samaistumme ajatuksiimme, sitä vähemmän meissä on tietoisuutta”. Ajatuksemme nimittäin vievät meitä pois siitä, mikä on. Suurimman kärsimyksen meille luokin yleensä oma ajattelumme. Ei ne vaikeudet ja vastoinkäymiset, vaan se mitä niistä ajattelemme. Näiden asioiden vastustaminen luo enemmän kärsimystä kuin itse tapahtumat. Koska on tapahtunut väärin, se pitää korjata. Takana on oletus, että onnemme on riippuvainen olosuhteista ja jos ne ovat väärät, ajattelemme, että niiden täytyy olla toisenlaiset. ”Näin olemme omilla ajatuksillamme luoneet onnettomuutemme”, kirjoittaa Tommy. Vain ihminen kykenee moiseen itsepetokseen.

Mikä meidät laittaa pakenemaan tästä hetkestä? Tyhjyys, pelko ettei ole tarpeeksi sitä tai tätä, ettemme kelpaa, ettei meille käy hyvin. Traagista on, että olemme tottuneet elämään pelossa. Se on elämäntapa, jota emme edes enää tunnista peloksi. Näin käy usein esimerkiksi silloin kun on jo varhain lapsena tullut haavoitetuksi. Elämä on osoittautunut pelottavaksi kun ei ole tullut kannetuksi.

Pelkäämme tuntematonta ja hallinnan menettämistä. Kuten Tommy ilmaisee; ”pelkäämme putoavamme johonkin, jota emme voi hallita, pelkäämme putoavamme elämään ja siihen, mikä meitä kenties on niin kovasti haavoittanut. Elämää siis pelkäämme, emme kuolemaa.”

Myös luovuus ja intuitio vaativat pysähtymistä ja läsnäoloa. Ne aktivoituvat toimettumuudesta ja jopa pitkästymisestä. Olenkin sanonut, että joutilaisuus on luovuuden alku. Mutta lepääminen on nykyään kuitenkin vaarallista, sillä sehän merkitsee, ettemme ole tehokkaita. Ja ilman tehokkuutta koemme olevamme arvottomia. Mutta olemme sotkeneet keskenämme levollisuuden ja laiskuuden. Levollinen ihminen on läsnä ja valpas, sillä tehokkuus ei vie hänen huomiotaan.

Vain rakkaus voi suojata pelolta ja vain se antaa meille uskalluksen elää. Mitä se sitten on ja miten sen voi löytää? Tämä onkin ehkä elämän tärkein kysymys. Syvimmällä ihmisen rakenteessa on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja kosketetuksi. Tarve syvään yhteyteen ja joukkoon kuulumiseen. Tarve saada elää rakastavien silmien edessä, ymmärrettynä, kannettuna, lohdutettuna ja jopa kaivattuna.

Summa summarum. Mikä sitten auttaa meitä elämään tässä hetkessä. Ilman, että tarvitsee saavuttaa mitään, olla jotain enemmän, lunastaa tai ansaita, olla vain levollinen. Vastaus on rakkaus. Vain rakastettuna ihminen kokee arvonsa ja kykenee olemaan levollisesti läsnä. Kuten Tommy ilmaisee, ”läsnäoleminen edellyttää siis, että kokee ja ymmärtää olevansa rakastettu. Koska meillä on vain tämä hetki, voi sanoa, että vain rakkaus tekee mahdolliseksi todellisen elämisen.”

 

Uteliaisuutta ja uskomuksia

suurin-este-oma-mieliOlen ollut hyvin kiinnostunut julkisuudessa käydyistä keskusteluista kaikenlaiseen hyvinvointiin liittyen, henkiseen ja fyysiseen. Välillä kiistellään oikeanlaisesta ruokavaliosta ja välillä siitä, ovatko luontaishoidot vain uskomushoitoja. Välillä myös kerron potentiaalisille asiakkailleni mihin oma valmennukseni perustuu ja joskus käy niinkin, että maailmankatsomuksemme ei kohtaa.

Meillä jokaisella on täysin oma kartta maailmasta, jonka näemme ympärillämme. Keräämme informaatiota ympäristöstä aistiemme avulla, emmekä tietoisesti voi vaikuttaa tähän aivojen sähkökemialliseen prosessiin. Tästä materiaalista mieli luo ajatuksia, joita sitten koemme. Emme koe elämää sellaisenaan, vaan koemme ajatuksiamme ja uskomuksiamme. Ne taas luovat ympäristön, jonka koemme ympärillämme. Alitajunta nimittäin luo sitä, millaisia ajatuksia olemme ajatelleet.

Minäkuvamme on vahvin suodatin siinä, miten koemme ympäristömme. Jos koemme olevamme vajaita, riittämättömiä, huonoja, arvottomia, epäonnistuneita tai ihan mitä tahansa, tulkitsemme muiden sanomiset ja käyttäytymisen mikroilmeitä myöten juuri näiden uskomusten mukaisesti. Ne ovat kuitenkin vain uskomuksia itsestämme, tarinaa jota itsestämme kerromme. Näiden uskomusten läpi tulkitsemme kuitenkin ympäristöämme ja mahdollisuuksiamme.

Meillä on tapana vahvistamme uskomuksiamme itsestämme ja ympäristöstämme. Kun uskomme vahvasti johonkin näkemykseen, elämäntapaan, ruokavalioon, ominaisuuteemme tms. hyväksymme vain kaikki uskomustamme tukevat ajatukset ja kokemukset. Jos kohtaamme jotain tieteellisestikin todistettua todistusaineistoa, joka ei tue uskomustamme, sivuutamme sen helpommin. Jos ei huomaa omaa vahvaa uskomustaan, avoin suhtautuminen asioihin on huomattavasti vaikeampaa. On myös niin, että jos uskomme jonkin asian toimivan, se usein toimii ja jos emme, tuskin apua saamme. Tämän takia blaceboa kannattaa hyödyntää. Mieli kun on ihmeellinen. Olemalla avoimia, voimme löytää ihan uusia ihmeellisiä juttuja ja maailmoja osaksi elämäämme.

Don Miguel Ruiz kirjoittaa teoksessaan Neljä tietä vapauteen; ”Jokaisella henkilöllä on oma henkilökohtainen unensa. Totuuden etsintä on ikuista, sillä uskomme vain niihin valheisiin, jotka olemme varastoineet mieliimme. Emme näe totuutta, koka olemme sokeita. Totuus on jo ympärillämme, mutta mieleen varastoimiemme sopimusten ja uskomusten vuoksi emme kykene havaitsemaan sitä. Luotamme siihen mihin uskomme ja uskomuksemme saavat meidät kärsimään. Olet tehnyt tuhansia sopimuksia itsesi, muiden ihmisten ja ympäristöni kanssa. Kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin ne, jotka olet tehnyt itsesi kanssa. Niiden perusteella määrittele kuka olet, mitä tunnet, mihin uskot ja miten käyttäydyt. Näistä syntyy persoonallisuutesi. Sovit itsesi kanssa millainen olet, mihin uskot, mitä voit tehdä ja mitä et, mikä totta, mikä mielikuvitusta, mikä on mahdollista ja mikä ei. ”

Itselleni on siunaantunut käsittämättömän utelias luonne. Moni asia kiinnostaa ja kaikkea pitäisi kokeilla. Usein alkaessani opiskelemaan jotain uutta asiaa, olen halunnut tutkia asiaa eri kanteilta ja näkökulmista. Olen myös halunnut haastaa omia uskomuksiani. Kun esimerkiksi kiinnostuin meditaatiosta, en tyytynyt vain yhden koulukunnan tekniikkaan, vaan tutustuin useampaan ja valitsin sieltä ne, mitkä itselläni toimii parhaiten. Nykyäänkin käyn fiiliksen mukaan parin eri meditaatioryhmän tapaamisissa, ihan vain avoimena pysyäkseni ja uteliasta tutkijaluonnettani ruokkiakseni. Joskus ihmettelen, kun ihmiset tyrmää jonkin asian, vaikka heillä ei ole mitään omaa kokemusta asiasta. Itse olen huono antamaan mitään mielipidettä asiasta, jota en itse ole kokeillut. Uteliaisuuden varjolla tuleekin kokeiltua kaikenlaista, oli sitten kyse ravitsemuksesta, harrastuksista, vaihtoehtohoidoista tai meedion vastaanotosta. Sitä kautta olen löytänyt ne asiat mitkä itsellä toimii ja mistä saan avun silloin, kun se on tarpeen. NLP:nkin yksi ajatus on, että tee sitä mikä toimii, älä tee, jos ei toimi. Olemme jokainen niin ainutlaatuinen kokonaisuus, että en usko että kaikille toimivaa konseptia on olemassa missään genressä. Siksi suosittelen avoimuutta ja etsimään sen, mikä sopii itselle parhaiten.

Joskus kuullostaa todella tylsältä ohjeelta, että kuuntele kehoasi ja mieltäsi. Meillä vaan on siihen harvoin aikaa oravanpyörässä juostessamme. Uskon että kehomme on viisas ja se kyllä kertoo mitä se tarvitsee. Koska on aika toimia ja koska on aika levätä. Samoin mielemme antaa hienovaraisia merkkejä siitä, mihin kannattaa keskittyä ja minkä antaa olla. Oma innostus ei tiettävästi ole juurikaan vienyt ketään kovin harhaan. Tai ainakin sekin aika on kulunut innostuneissa tunnelmissa. Useat omat uteliaisuuteni puuskissa kokeillut asiat ovat jääneet rakkaiksi harrastuksiksi ja osa jopa ammatiksi asti.

Maailmassa on yhtä monta näkemystä, totuutta ja maailmankuvaa kuin ihmistäkin, joten eläköön monimuotoisuus.

Lootus asentoon liian levoton mä oon…

vrtaus

Muistan hyvin ajan, jolloin ajattelin juuri noin. Kunnes tajusin pakenevani jotain…itseäni.

 

Eräässä keskustelussa pohdimme, voiko minkä tahansa tunteen kanssa jäädä vain istumaan, kohdata ja nähdä sen. Nykypäivänä meillä on ympärillämme niin paljon ärsykkeitä, että helpompaa on paeta, vältellä, konkreettisesti juosta karkuun tai jonkin addiktion avulla paeta ikävää oloa. Ihmismielelle on luonnollista vältellä kipua ja hakea hetken nautintoa. Joudumme siis tietoisesti oppettelemaan pysähtymistä, tunteiden käsittelyä ja kohtaamista. Olemme psykofyysinen kokonaisuus ja keho vaikuttaaa mieleemme ja toisin päin. Tukahdutetut tunteemme jäävät myös kehoomme jännityksiksi, kolotuksiksi ja tunnelukoiksi. Kehommekin voi siis viisaudessaan kertoa paljon tunne-elämästämme.

Mutta mitä voimme tunteiltamme oppia? Ikävät tunteet kertovat, että tarpeemme eivät tyydyty ja positiiviset, että tarpeemme ovat tulleet huomatuksi. Tätä kautta voimme oppia paljon itsestämme. Perustarpeinamme pidetään yleensä kuulluksi, nähdyksi ja kosketetuksi tulemista, mutta kaikki muu rakentuu elämän polkuja tallatessamme. Olemme jokainen ainutlaatuisia yksilöitä ja jokaisella on oma todellisuutemme tarpeineen. Kun arvostamme itseämme, osaamme myös ilmaista tarpeemme sekä ilmoittaa jos joku loukkaa rajojamme. Rohkene ilmaista tarpeesi. Toisella on oikeus joko ottaa ne huomioon tai olla ottamatta, mutta sinulla on aina oikeus ilmaista mitä sinä tarvitset tai missä menevät rajasi. Monesti esim. vihaa ei pidetä hyväksyttynä tunteena. Mutta terveen vihan avulla luomme nimenomaan rajamme. Monet ”kiltit tytöt” kokevan juuri tämän asian vaikeuden. Viha itsessään ei ole huono asia, mutta sen rakentava käsittely on olennaista.

Ongelmat tulevat usein siitä, että samaistumme tunteisiimme ja ajatuksiimme ja muodostamme käsityksen itsestämme niiden perusteella, koska ne tuntuvat todelta. Mitä eroa on ajatella ”Olen riittämätön” kuin ”minussa on riittämättömyyden tunne”? Joskus tunteiden käsittely helpottuu kun tunteen siirtää ulkopuolelle, vaikka tuolille viereen istumaan. Kun katsomme tunnettamme toisesta perspektiivistä, voimme kysyä siltä, mitä se meille haluaa kertoa tai opettaa, minkä viestin se tuo tiedostamattomasta mielestämme. Emme ole yhtä kuin tunteemme ja ajatuksemme, vaan ne ovat jotain mikä tulee ja menee, elämän virtaa. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, joten ikävinkin olo lopulta katoaa kun sen ensin kohtaa, hyväksyy ja antautuu sille. On tutkittu, ettei mikään tunne kestä kauempaa kuin 90 sekuntia kerrallaan, jos sitä ei tukahduta tai välttele.

Ajatukset luovat tunteemme ja tunteesta seuraa reaktiomme. Voimme pysähtyä tunteen äärelle tai kuunneella mikä ajatus sen takana on, viekö se meitä eteenpäin vai ei. Sitä kautta voimme myös vaikuttaa reaktioomme.

Peilaamme tunteitamme myös muista. Tämän teorian ajatuksena on, että kun joku piirre ärsyttää minua toisessa ihmisessä, se kertoo, että tunne on minussa jotain, mitä en pysty itsessäni hyväksymään. Toisaalta jos taas ihailen jotain piirrettä, se voi kertoa, että se on jotain mitä en ole itsestäni vielä löytänyt. Meissä ikäänkuin ovat voimavaroinamme kaikki piirteet mutta elämämme on muokannut meidät niin, että ilmennämme eniten tietynlaisia. Peilauksen kautta olen oppinut itsestäni ehkä eniten koskaan. Joskus olen helposti ottanut myös muiden ärsyyntymiset itseeni, mutta nykyään se kertoo minulle enemmän henkilöstä itsestään, kuin minusta itsestäni. Muut muodostavat mielipiteensä oman uskomurjärjestelmänsä pohjalta, joten mikään mitä he ajattelevat minusta, ei todellisuudessa liity minuun vaan heihin itseensä. Kyse on jokaisen omasta totuudesta, ei minun. Ja noita totuuksia on yhtä monta kuin ihmistä maapallolla.

Itse olen menneisyydessäni nuoresta asti ollut tyypillinen tunteiden tukahduttaja. Vasta aikuisena olen opetellut niiden vapauttamista, joka on kuin sipulin kuorimista. Uusia tunteita löytyy edellisen alta. Olen viime vuosina itkenyt varmaan enemmän kuin elämäni aikana yhteensä, mutta toisaalta myös nauranut. Koen molemmat todella vapauttavana. Lohduttavaa on, että pakenemani asiat ovatkin vain tunteita, eikä tunteeseen ole kukaan koskaan kuollut. Sain huomata, että mitä vahvemmin pystyy kohtaamaan ikäviä tunteita, sitä voimakkaammilta myös ne myönteiset tuntuvat. Mutta rohkeutta tunteiden kohtaaminen vaatii edelleen. Nykyään kun huomaan sen levottoman olotilan, joka vaatii touhuamaan tai olemaan levottomana ihmisten ilmoilla kertookin minulle, että täytyy pysähtyä. Joskus vapautuu vain hetken puhdistava itku ja olo helpottuu saman tien.

Jos omaa elämää katsoo vain mielestään käsin, sen näkee täynnä rajoitteita ja pelkoja. Elämisestä voi helposti tulla loputonta tyytymättömyyttä, tavoittelua tai suorittamista. Yhteys omaan tietoisuuteen on tärkeää, jotta ihminen lakkaa samaistumasta ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Jos ajattelet olevasi epäonnnistuja, saatat uskoa ajatukseesi ja määrittää itseäsi sen mukaan. Jos tunnet olosi ahdistuneeksi, saatat samaistua tunteeseen ja elää siitä lähtöisin. Ajatusten ja tunteiden havainnoiminen lähtee pysähtymisestä; siitä että lopettaa hetkeksi kaiken tekemisen, kääntyy sisäänpäin ja keskittyy olemisen tilaan. Oleminen on taito, joka on vain harvalle tuttu. Mitä enemmän ihminen elää mielestään käsin, sitä enemmän hän pelkää hiljentyä oman olemuksensa äärelle. Vaikka moni saattaakin olla mestari oman kotinsa siivoamisessa, ei kurkistaminen omaan mieleen ole aivan yhtä tuttua. Uuden kynnyksellä on hyvä käydä läpi varastot ja laatikot ja tutkia mikä on vielä tarpeellista ja mistä olisi aika päästää irti. Uutta ei mahdu, jos ei tee tilaa poistamalla vanhaa.

Itselleni meditaatio ja tietoinen läsnäolo on tuonut huomattavasti lisää tyyneyttä ja rauhaa kohdata kaikenlaiset tunteet sekä ajatukset hyväksynnän kautta. Se on tila, jossa kaikki on hyvin ja voi olla juuri sellainen kuin on. Voi huomata, että on muutakin kuin pelottavat ajatukset ja kipeät tunteet. Tietoisuuden avulla myös reaktioaikamme kasvaa. Jos tunteen tukahduttaa tai taistelee vastaan, olemme sen vietävänä. Jos tunteen hyväksyy ja kohtaa, voimme valita reaktiomme. Tyyneys ei tarkoita, että emme enää tuntisi mitään, päinvastoin. Voin rohkeasti pysähtyä tunteideni äärelle, huomata sen ja sitten valita miten reagoin. Reagoidakin voi monella tapaa. Jos tunne vie hallitsemattomasti mukaansa, loukkaamme helposti muita, mutta voimme myös tuoda tunteemme esille rakentavalla tavalla. Oma mieleni tyypillisesti monimutkaistaa, analysoi, pulputtaa ja on toisinaan kovin levoton. Erityisherkkyys ominaisuutenani ei ainakaan päästä minua helpommalla. Siksi tietoinen pysähtyminen, mielen tyhjentäminen tai tietoinen tarkkaillu luo tyhjän tilan josta kumpuaa mm. luovuus ja uudet oivallukset. Olen hyvin varhain kaivanut tilaa, josta Buddhakin puhuu. Olla tyyni kuin meri, jossa tunteet ja ajatukset lainehtivat kuin aallot meren pinnalla, vain tulevat ja menevät, ovat jatkuvassa liikkeessä. Tuosta mielentilasta käsin voin hyväksyä ympäristöni tapahtumat ilman, että ne vaikuttavat liikaa tunnetilaani, onnellisuuteeni enkä alistu sellaisten ulkopuolellani olevien tapahtumien uhriksi, joihin en voi edes vaikuttaa.

Tunteet haluavat vain tulla nähdyksi, jonka jälkeen ne jatkavat matkaa. Vastustaessamme tunteita, annamme niille vain valtaa.

Ajatukset luovat maailmasi!

Tuo niin usein käyttämäni lause, joka pitää valitettavan hyvin paikkaansa…niin hyvässä kuin pahassakin.

Happy-kuvaAjatuksemme ovat sisäistä puhetta sekä mielikuvia. Sisäinen puheemme on yksi suurin vaikuttaja kaikkeen menestymiseemme elämässämme. Ajatukset ovat myös mielikuvia, jotka ovat eräänlaisia mielen lyhytelokuvia. Ajatukset syntyvät muistoista, tunteista ja tilanteista. Keräämme aistiemme avulla informaatiota, josta aivot muokkaavat ajatuksia.

Ajatusten syntyyn emme juurikaan voi vakuttaa, niitä tulee ja menee ja niin mielemme toimii. Meissä tapahtuu jatkuvasti paljon asioita, joita meidän ei tarvitse tietoisesti ajatella. Veri virtaa ja sydän pumppaa ilman ajatustyötä tiedostamattamme. Emme ajattele, että tässäpä sulatan ruokaani. Samoin suuri osa ajatuksista on tiedostamattomia.

Ei ole niinkään tärkeää ymmärtää, miten ajatukset syntyvät, mutta sen sijaan olisi tärkeää tiedostaa mihin ajatuksiin takerrumme kiinni ja mistä päästää irti.

Mieli, keho, tunteet ja ajatukset vaikuttavat kokonaisuutena toinen toisiinsa. Joka kerta ajatellessamme jotain, vahvistamme hermosolujen yhteyksiä. Ja joka kerta tuon impulssin kulkiessa, tuo yhteys vain voimistuu ja nopeutuu. Siksi tietyt tutut ja toistuvat ajatukset ja toimintamallit tulevat mieleemme nopeammin kuin uudet.

Se mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu.

Tässä on sekä hyvät, että huonot puolensa

Jokainen ajatus kuluttaa tietyn osan päivän ajatuskapasiteetista ja käyttää myös energiaa glugoosin muodossa. Meillä on nykypäivänä niin paljon informaatiota ympärillämme, että saatamme olla uuvuksissa vain älypuhelimemme näppäilystä ja samalla tuntuu, ettemme oikeen saa mitään aikaiseksi.

Mutta jos pysähdymme hetkeksi tietoisuuden tilaan, automaattisen reagointimme ulkopuolelle, voimme alkaa miettiä mihin haluamme suunnata energiaamme ja ajatuksiamme. Haluammeko vahvistaa pelkoa vai luottamusta, rakkautta vai vihaa, itseinhoa vai myötätuntoa? Havaintomme maailmasta helposti väittää, että toinen näistä on totuus, vaikka kumpikaan ei ole sen todempi kuin toinen. Sujuvat hermoyhteytemme pitävät huolen, että automaattiset reitit kallistuvat jompaan kumpaan ”totuuteen.” Jos toinen tulee toistuvasti mieleemme ennen toista, on kyse vain siitä, että se sattuu olemaan aivoillemme se tutumpi ajatus, tutumpi hermoyhteys, jota olemme vahvistaneet. Aivomme ovat ovelia säästämään energiaa, ovat suoraan sanoen laiskat ja mielellään valitsevat sen tutun reitin. Fysiologiamme ei erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa. Tässä piilee mielikuvituksen voima, sillä voimme myös sen avulla luoda uusia hyödyllisempiä hermoratoja.

Ei ole ihan sama mitä ajatelemme, sillä alitajuntamme luo ympäristöömme sitä, millaisia ajatuksia meillä on tapana ajatella. Emme siis koe ympäristöä sellaisena kuin se on, vaan koemme ajatuksiamme ja uskomuksiamme. Näihin pohjaamme ja rajoitamme sitten mahdollisuutemme, näkemyksemme ja kokemuksemme itsestämme ja elämästämme. Olemme kuin puutarhureita ja niitämme sitä, millaisia ajatuksia olemme kylväneet.

Jos haluatkin tulevaisuudessa valita uudella tavalla, tarvitaan pitkäjänteistä toistoa valita toisin ja rakentaa uusia ajatuspolkuja. Mieli on kuin lihas, joka tarvitsee harjoitusta ja toistoa siinä missä kehokin. Niin kauan, kunnes rakkaus, myötätunto tai luottamus, tulee mieleen vihaa, inhoa tai pelkoa nopeammin.

Uusia ajatus- ja toimintamalleja pääsee jumppaamaan Mielen kuntosali -kurssilla syyskuussa. Tarkemmat tiedot löydät ajakohtaista-sivulta.

Valaistunutko? Illuusio jossa elämme

Mikään ei sido sinua, paitsi ajatuksesi. Mikään ei rajoita sinua, paitsi pelkosi. Ja mikään ei hallitse sinua, paitsi uskomuksesi.

Find your magicOlen aina ollut utelias ihmettelijä ja tutkinut intohimoisesti ihmisenä olemista ja ihmismieltä. On ollut mielenkiintoista katsoa asioita eri näkökulmista, enkä ole koskaan halunnut olla yhden asian puolestapuhuja. Ennemmin olen halunnut kääntää monipuolisuuteni hyödykseni ja ammentaa siitä kaikesta, mitä matkalla oppimastani on mukaani tarttunut. Nyt haluan jakaa siitä myös teille.

Olen todella kiitollinen rikkaudesta saada katsoa asioita eri kanteilta. Taikurina ja mentalistina luon illuusioita, leikin ihmismielellä ja näytän, miten sitä voi johdatella ja harhauttaa. Oivalsin kuitenkin, että elämme siinä samassa mielen luomassa illuusiossa päivästä toiseen, täysin ajatustemme ja mielemme vietävinä. Emme koe elämää sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin ajattelemme sen olevan.

Jos emme ymmärrä miten mieli toimii, on sattuman varaista toimiiko se meidän puolesta vai vastaan. Ajatuksemme ja uskomuksemme muokkaavat sen, miten näemme ympäristömme. Oma mieleni ei ole ollut helpoin tai positiivisin. Olen ollut levoton, kriittinen, analysoija ja pohdiskelija. Uuvuin myös kaksi kertaa jo ennen kuin täytin 30. Näiden seurauksena hyppäsin oravanpyörästä ja aloin tutkimaan millaisia ajatus- ja toimintamalleja elämässäni toistan. Millaista elämää oikein haluan elää. Ymmärsin, että kerron itse omaa tarinaani. Ajatuksillani voin luoda todellisuuteeni uusia asioita, pitää niitä yllä ja luopua niistä. Halusin alkaa tutkimaan enemmän ihmismieltä, sekä sen toimintaa ja mahdollisuuksia. Ilman noita kokemuksia en olisi nyt tässä, näiden asioiden äärellä.

Vain sen ymmärtäminen miten mieli toimii, antaa jo vapauden valita reagoimmeko ympäristöömme vai alammeko hyödyntää sisäistä viisauttamme.

Vähitellen löysin paljon työkaluja mielen kehittämiseen, sekä omien voimavarojen ja potentiaalin löytämiseen. Aloin opiskella eri tekniikoita mielen toimintaan ja hallintaan omien oivallusteni tueksi. Oppia löytyi mm. NLP:stä (Neuro-linguistic programming), Mental management -koulutuksesta, mentaalivalmennuksesta, positiivisesta ja ratkaisukeskeisestä psykologiasta, suggestiorentoutus/hypnoosi-opinnoista, mindfulnessista ja meditaatosta. Siinä on jo aikamoinen pakki täynnä keinoja kehon ja mielen tasapainottamiseen ja parempaan hyvinvointiin.

NLP osoittautui loistavaksi käytännön työkaluksi ajattelun kehittämiseen; Miten ajattelemme, opimme, uskomme, motivoidumme, kommunikoimme sekä miten saadaan aikaan haluttuja muutoksia. Muut opinnot taas tukivat teorioillaan näitä löytöjä mainiosti. NLP:n avaaminen vaatii jo ihan oman blogitekstinsä myöhemmin.

Suurin kärsimyksemme aiheuttaja on oma ajattelumme. Se luo kaiken mitä koemme. Keräämme aistiemme avulla jatkuvasti informaatiota ympäristöstämme, josta aivot muokkaavat tulkintansa. Ongelmat alkavat kun alamme uskoa näin syntyneitä ajatuksiamme. Usein ne suurentelee, yleistää tai toistaa vanhaa, joskus haitallista toimintamallia. Tunteet taas tulevat siitä, mitä me ajattelemme siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Jos vaikka ärsyynnymme toisen käytöksestä, johtuu sekin omasta ajattelustamme ja suhtautumisestamme. Ei siis se mitä tapahtuu, vaan miten siihen suhtautuu. Toimintamme laatu on taas kiinni ajattelustamme ja tunnetilastamme. Huonossa tunnetilassa teemme myös helpommin huonoja valintoja.

Mitä näemme ympärillämme, on meidän oman mielemme maalaus todellisuudesta. Tämä on mielemme luoma illuusio, jossa elämme. Ja juuri tämä harha on mielestäni todella kiinnostava tutkimuksen kohde. Voimme vapautua tästä harhasta vain tiedostamalla, että ajatukset ovat vain oman mielen tulkinta tapahtumista. Minulle valaistumisen kokemus on juuri sen asian oivaltamista, että emme ole yhtä kuin mielemme, ajatuksemme ja tunteemme. Mutta voimme antaa niiden lipua omassa tahdissaan kuin pilvet taivaalla ja vain tarkkailla niitä tietoisesti, samaistumatta. Meditaation avulla olen päässyt hyvin hetkellisesti siihen tyhjyyden kohtaan, jossa on täysin vapaa ajatuksista, tunteista ja kaikesta siitä draamasta ja illuusiosta, jossa koemme elävämme. Kunnes taas itsekin tipahdan tähän ”todellisuuteen” ja olen yksi näyttelijä tässä tarinassa.

Mutta mieli toimii kuin lihas. Se vaatii jatkuvaa harjoittelua kohti parempaa hyvinvointia ja mielen vapautta. Mitä useammin pääsemme tuohon tietoisen tarkkailija tilaan, sitä helpommin sinne myös jatkossa pääsee. Onneksi elämä on kuin yksi iso harjoitus, jossa saa kokeilla ja kompuroida.

Mielessämme ovat niin kaikki esteemme, kuin myös voimavarat, mahdollisuudet ja potentiaali. Ja sitä potentiaalia meissä on vaikka mihin, paljon enemmän kuin uskommekaan. Siihen meillä on yksi maailman parhaista työkaluista, oma mielemme!