Kuinka olla tehokas ilman stressiä?

Kuinka olla tehokas ilman stressiä? Itseasiassa, stressin hallinta on tehokkaan suorituskyvyn edellytys! Toimimme kaikkein optimaalisimmin kun keho ja mieli ovat rauhassa ja voivat hyvin.

Monesti emme tule ajatelleeksi, että miehellä ja naisella hormonit toimivat eri tavalla ja siksi myös vapaudumme ja palaudumme stressistä eri tavoin. Kortisoli on tärkein stressihormonimme ja jos sitä on liikaa tai liian vähän, se alkaa tuottaa ongelmia. Miehillä kaikki testosteronia nostava toiminta laskee stressihormonia, kun naisilla se taas nostaa sitä. Naisilla taas kaikki oksitosiinia nostava toiminta, kuten kosketus, jakaminen, hemmottelu jne. laskee kortisolia.

Vagushermo on suurin parasympattisen hermoston osa, joka vastaa palautumisesta, ruuansulatuksesta ja levollisesta olotilasta. Sen normaali toiminta edistää palautumistaja laskee stressihormoni kortisolin tasoja. Vagus- eli kiertäjähermo hermottaa isoa osaa kehoa aivoista suolistoon asti ja siksi aiheuttaakin monenlaisia ongelmia mikäli se ei pääse toimimaan normaalisti ja tekemään tehtäväänsä. Siihen on lopulta todella helppo vaikuttaa ja monet stressinhallintakeinot ovatkin yksinkertaisia.

Hengitys on aina mukanamme oleva yksinkertainen työkalu, jonka avulla voimme viestittää kehollemme, että ei hätää, nyt voi rento utua ja palautua. Etenkin pidennetty uloshengitys vapauttaa hermostoa taistele ja pakene -tilasta, laskee kortisolia ja antaa jokaisella hengityksellä mahdollisuuden päästää irti stressistä. Stressi syntyy mielessämme ja kun pääsemme laskeutumaan mielen mölinästä kehoon, vapaudumme myös stressistä.

Kokeile harjoitusta, jossa hengität sisään laskien neljään ja ulos laskien kahdeksaan. Toista muutaman minuutin ajan ja huomaa vaikutukset.

Jos haluat ymmärtää paremmin kuinka luomme stressimme ja oppia lisää helppoja ja tehokkaita työkaluja stressistä palautumiseen, tutustu aiheeseen lisää täältä ->

STRESSISTÄ VAPAUTEEN! – 8 viikon verkkovalmennus

 

 

Onko tekemisen ilo kateissa?

Tässä ajassa suurin haaste on välttyä stressiltä. Hetkellinen stressi on tarpeellista, mutta kroonistuneena se alkaa aiheuttaa ongelmia ja viedä tehokkuutta.

Kuinka muka sitten voi olla tehokas ilman stressiä? Itseasiassa, stressin hallinta on tehokkaan suorituskyvyn edellytys! Toimimme kaikkein optimaalisimmin kun keho ja mieli ovat rauhassa ja voivat hyvin.

Entä jos kaikki ei kaadukkaan kun päästää stressistä irti, jos maailma jatkaakin pyörimistä ja elämä jatkuu, mitä jos löytääkin ilon kaikkeen tekemiseen? Entä jos sressistä ja turhasta kontrollista irtipäästäminen onkin vapauttavaa?

Urheilija Tuomo Himangalla on ollut omalla urallaan jaksoja, jolloin tuloksen tekemisestä tuli itseisarvo ja tekemisen ilo katosi. 

Hän pyysi näihin ongelmiin apua mielen valmentaja Jenni Sofialta ja valmennuksessa hän oppi valtavasti omasta mielestä, ajatusmalleista sekä oman mielen voimasta. Kiitollisuus juuri tästä hetkestä, armollisuus itseä kohtaan ja myös vastoinkäymisten kohtaaminen ovat teemoja, joihin hän sai valtavasti uutta.

Haasteita Tuomolla oli enimmäkseen omien ajatusmallien kanssa. Tuntui hankalalta olla stressaamatta. Edellinen kilpailukausi oli sujunut todella huonosti, ja hänellä syntyi halu rakentaa tulevaa uraa ajatellen positiivisempia malleja.

”Tavoitteena oli ymmärtää ja oppia käsittelemään paremmin omia tunnetiloja, niin hyviä kuin huonojakin. Ja tietysti sitä kautta saada enemmän itsestäni irti urheilijana. Jennin valitsin puhtaasti suosituksesta, siskoni oli nähnyt erään Jennin luennon ja vinkkasi että kannattaisi kokeilla”, Tuomo kertoo.

”Valmennus oli minusta tosi hyvin rakennettu, ja jokaiselle kerralle oli selkeästi oma teemansa. Minusta oli myös tärkeää, että tilaa oli myös paljon vapaalle juttelulle, eikä ollut missään vaiheessa kiireen tuntua.”

”Tällä hetkellä koen, että olen saavuttanut vahvemman urheilemisen ilon koskaan. Valmennuksen seurauksena olen enemmän sinut elämässä tapahtuvien, niin hyvien kuin huonojenkin hetkien kanssa ja näen maailmaa enemmän mahdollisuuksien kuin rajoitteiden kautta. Jenniltä opin valtavasti ajatusmalleista sekä oman mielen voimasta”, Tuomo iloitsee.

Jos sinäkin haluat ymmärtää paremmin kuinka luomme stressimme, kuinka pelot ja esteet estävät meitä elämästä unelmiemme elämää ja haluat palauttaa ilon tekemiseesi, voit tutustu aiheeseen lisää täältä ->

STRESSISTÄ VAPAUTEEN! – 8 viikon verkkovalmennus

 

 

Jatkuva kiire, etkä saa mitään aikaan?

Vaivaako sinua väsymys, levottomuus, saamattomuus, ärtyneisyys, vatsavaivat, uniongelmat, turhautuneisuus, muistivaikeudet, ahdistuneisuus, keskittymiskyvyn puute, päänsärky tai jatkuva sairastelu? Tuntuuko elämä enimmäkseen suorittamiselta ja selviytymiseltä?

Oletko kuullut että, jopa 95% sairauksista ja ongelmistamme ovat peräisin stressistä?

Sen takia onkin tärkeää pureutua itse ongelmaan, oireiden hoitamisen sijaan.

Ei ehkä ole myöskään sattumaa, että jopa 95% meidän mielestä on alitajuntaa, eli täysin tiedostamatonta. Siksi myös iso osa stressistämme syntyy alitajuisesti ja kroonistuu huomaamatta. Jos emme ymmärrä miten itse luomme stressin ajattelumme kautta, juoksemme samassa oravanpyörässä vuodesta toiseen. Sen takia onkin tärkeää ymmärtää miten mieli toimii ja miten luomme kokemuksemme. Pakenemme usein juuri niitä asioita itsessämme, jotka stressiä aiheuttavat. Kun vastustamme vaikka riittämättömyyden tai arvottomuuden kokemusta, se saa meidät suorittamaan ja kontrolloimaan elämää. Vastustaminen vain vie energiaa ja lisää stressiä.

Itse olen ollut elämässäni taipuvainen uupumaan ja sen takia minun on ollut pakko pysähtyä tutkimaan miten itse rakennan stressini ja etsimään työkalut omaan hyvinvointiini. Ennen luulin, että ilman stressiä ja suorittamista ei voi olla tehokas, mutta huomasinkin itseasiassa, että stressin hallinta on tehokkaan suorituskyvyn edellytys! Toimimme kaikkein optimaalisimmin kun keho ja mieli ovat rauhassa ja voivat hyvin. Todellinen tehokkuus syntyy kirkkaasta mielestä ja levollisesta olotilasta. Vasta sen jälkeen olen voinut nauttia elämästäni ja elää itseni näköistä elämää.

Tällä hetkellä minulle on suurta vapautta, että voin tehdä työtä josta nautin ja että arjessani on runsaasti asioita jotka palauttavat hetkellisestä stressistä. Voin tulla vaikka kesken päivän luontoon antamaan ajatusten haahuilla ja olla sen jälkeen taas entistä tehokkaampi.

Minulla on pitkään muhinut ajatus jakaa kaikki se kokonaisvaltainen tieto, mitä olen kymmenen vuoden aikana stressistä kerännyt, jotta sinun ei tarvitsisi käydä läpi samoja kuoppia.

Jos sua kiinnostaa lähteä matkalle kohti rennompaa elämää, tutustu aiheeseen lisää täältä ->

STRESSISTÄ VAPAUTEEN! – 8 viikon verkkovalmennus

 

 

 

Haavoittuvuudesta

”Olen totta itselleni tässä hetkessä, juuri siinä tunteessa kun olen”. Mitä jos hyväksyisimme asiat sellaisina, kun ne siinä hetkessä ovat. Silloin myös sallimme itsemme kokea tunteemme ja kipumme raakana, tässä hetkessä. Ilonkin kokee voimakkaampana kun ei ole jatkuvasti varpaillaan odottaessaan pahinta. Kun uskallan olla rehellinen tunteistani ja tarpeistani, tulen niiden kautta näkyväksi. Itseni puolella oleminen luo myös tilan, ettei sisäinen lapsi minussa hätäänny tai takerru, vaan voin luottaa itseeni. Kun voin luottaa, että minulla on lupa jokaisessa hetkessä ilmaista tarpeeni ja tunteeni, voin taas jatkaa matkaani oman totuuteni johdattamana pysyen omassa voimassani. Aivan kuten terveesti kiintynyt lapsi, joka käy tankkaamassa läheisyyttä tarvittaessa ja sitten taas jatkaa omaa leikkiään.

Itselleni on ollut tyypillistä sanoa kyllä, kun olisin halunnut sanoa ei, joskus taas toisinpäin. Eräänlaista rajattomuutta ja miellyttämisen tarvetta. Otamme tällöin myös helposti vastuuta toisen tunteista. Kuitenkin todellisuudessa, jos toinen pelästyy minun totuuttani, ansaitsen jotain muuta.

Mitä jos minut hylätään, kun puhun oman totuuteni? Sisällämme asuu vanhoja haavoja hylkäämisestä. Jos päästän jonkun lähelle, taas minut hylätään. Jos haluaa läheisyyttä on kuitenkin otettava nähdyksi tulemisen riski. Olemme täydellisiä juuri sellaisina, omine haavoinemme.

Ylianalysoinnilla on hyvin helppoa sivuuttaa jokin todellinen tunne. Siinä olen itse ainakin hyvin taitava. Ääripäinä voi olla huutaminen metsässä tai tyttöjen kesken tilanteen ylianalysoiminen, kun keskitie olisi vain selkeä tunteen ilmaisu. ”Olen surullinen, koska kävi näin”. PISTE. Vain ilmaisu, tunteen HYVÄKSYMINEN, ilman minkäänlaista analysointia. Itsereflektoinnilla on paikkansa ja analysointi on itselleni ollut väylä oppia ja ymmärtää, mutta pakokeino ja defenssi se ei saa olla. Pahimmillaan se harhauttaa minut pois juuri siitä mitä tunnen. Sen alla voi olla pelkoa, häpeää, hylkäämisen pelkoa, turvattomuutta tai pettymystä. Todellisuudessa mieli työstää asioita jatkuvasti ilman suurempaa yrittämistä ja usein se suurin oivallus tuleekin juuri, kun päästää irti ja vain rentoutuu tunteeseen ja läsnäoloon.

Olemme todella haavoittuvaisia oman totuuden äärellä ja tuota haavoittuvuutta on helppo suojella häpeällä ja muilla defensseillä. Koemme oman haavoittuvuutemme heikkoudeksi, kun taas toisten haavoittuvuutta pidämme rohkeutena. Jokaisella ihmisellä on nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen tarve. Samalla kuitenkin pelkäämme tulla näkyväksi haavoinemme. Mutta vasta haavoittuvina tulemme näkyväksi tunteinemme ja tarpeinemme, autenttisina, ja voimme vasta kokea aidon yhteyden. 

Miksi sitten niin yksinkertainen asia kuin tunteiden tunteminen on meille niin vaikeaa? Koska toistamme vain sitä mitä olemme oppineet ja uuteen toimintatapaan meillä ei aina ole mitään mallia.

Onnekseni elämä on tuonut eteen ihmisiä, joiden kanssa näitä asioita saa harjoitella. Ehkä elämä on vain yksi iso harjoitus yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kokemusten kautta, ilmentääkseen omaa autenttisuutta. Että tosiaan saa luvan harjoitella suurella myötätunnolla omaa täydellistä epätäydellisyyttä kohtaan.

 

Pohdintani juontaa uuteen tuttavuuteeni Gestalt-terapiaan. Se on psykoterapian menetelmä, jossa päähuomio on nykyisyydessä, tässä ja nyt. Gestalt-terapian neljä peruspilaria ovat kontakti, tietoisuus, nykyhetki ja vastuu. Tavoitteena on tulla tietoiseksi omista käyttäytymismalleista, puolustusmekanismeista, kehosta ja tavoista olla kontaktissa. Ymmärrys itsestä antaa tilan valita: muuttaako tapaansa vai jatkaako entiseen malliin.

Läheisriippuvuudesta ja yhteyden tunteesta

Meillä kaikilla on pohjimmiltaan syvä tarve kokea yhteyttä muihin. Mutta monesti toteutamme tai jopa sabotoimme sitä tavoilla, jotka ovat selviytymismalleja lapsuudesta.

Monesti näistä selviytymismalleista siirtyy aikuisuuteen ohjelmointeja, jotka voi diagnosoida läheisriippuvuuden alle. Läheisriippuvuuden juuret juontaa siihen, kun lapsi ei ole saanut osakseen huomiota ja rakkautta, jotka auttavat kasvamaan omaksi itsenäiseksi persoonaksi. Kun lapsi kokee, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään ja/tai vanhemmat eivät ole emotionaalisesti läsnä, hän oppii laittamaan muiden tarpeet edelle, miellyttämään ja unohtamaan itsensä. Näin hän alkaa elämään muiden ihmisten odotusten ja vaatimusten mukaan. Läheisriippuvainen tuntee mielihyvää, kun toinen tarvitsee häntä ja pelkää tulevansa hylätyksi, jos ei ole tarpeellinen muille.

Läheisriippuvuuden juuret on monesti päihdeperheissä, mutta lisäksi se voi muodostua myös silloin kun perheessä esiintyy narsismia, vastuuttomuutta, käytöshäiriöitä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, psyykkistä sairautta tai jyrkkää uskonnollisuutta. Usein näissä olosuhteissa on kiellettyä nostaa esiin ristiriitoja ja ongelmia, ilmaista tunteita, keskustella rehellisesti, leikkiä, hassutella, olla heikko ja epätäydellinen. Läheisriippuvainen kokee olevansa muiden armoilla.

Läheisriippuvaiselle on saattanut varhaisessa lapsuudessa syntyä hylätyksitulemisen kokemuksia. Tunne on niin kipeä, että sitä koittaa vältellä parhaansa mukaan. Tästä seurauksena omalla toiminnallaan alkaa vältellä torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ja kivuliaan tunteen kokemusta.

Tyypillinen tapa on alkaa etsiä turvaa, hyväksyntää, huomiota ja rakkautta, mitä ei lapsena saanut, ulkopuolelta. Lapsi on saanut mallin, että rakkautta on olla muita varten, rakkauden tavoittelu ja ympäristön miellyttäminen. Kaavana voi myös olla uskomus, että jos ei toimi muiden odotusten mukaan, saa rangaistuksen ja tällöin on turvallisempaa välttää kivun kokemus. Läheisriippuvaisen on vaikea tehdä omia valintoja, kokea itseään terveen erilliseksi sekä luottaa itseensä. Kuinka olla lähellä ja yhteydessä, mutta takertumatta ja omilla jaloillaan? Oma tahto ja tunteet on nielty ja tukahdutettu jo varhain.

Koska itseen ja omiin kykyihin on vaikea luottaa, hakee vastauksia mieluummin ulkopuolelta. Myös itsensä rakastaminen ja omien heikkouksien näyttäminen on haastavaa, koska niille ei aiemmin ole saanut hyväksyntää. Parisuhteesta saattaa hakea täytettä tyhjyydelle ja paeta yksinäisyyden haavaa. Usein tosin ajaudutaan suhteisiin, joissa molemmat osapuolet ilmentävät riippuvuutta toisiinsa. Narsistiin ihastutaan usein silloin, jos toinen vanhemmista on ollut narsistinen. Narsistin kanssa on tuttua ja turvallista olla, koska narsisti tarvitsee kaiken huomion itseensä ja käyttää läheisriippuvan empatiaa ja miellyttämisen tarvetta hyväkseen. Kehä on valmis.

Pelosta käsin läheisriippuvainen takertuu ja tukeutuu helposti muihin. Kipeiden torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemusten taakse voi kasaantua suuri määrä surua siitä, mitä vaille on lapsena jäänyt. Alla voi olla vihaa, katkeruutta, turvattomuutta, pettymystä ja häpeää. Toimintamallit ovat voineet aikuisena muotoutua näiden tunteiden peittämiselle ja välttämiselle. Pakeneminen suhteeseen tai riippuvuuksiin voi olla helpompaa kuin kaiken kivun kohtaaminen. Läheisriippuvainen on usein myös oppinut kiltin roolin, eikä uskalla sanoa miltä oikeasti tuntuu. Ensimmäinen  askel voi olla vähitellen alkaa ilmaisemaan sitä miltä oikeasti tuntuu ja uskaltaa myös kieltäytyä ja olla eri mieltä kuin muut, hylätyksitulemisen pelonkin uhalla.

Avain eheytymiseen ja paranemiseen onkin juuri näiden tunteiden rehellinen kohtaaminen. Todellisuudessa vastustaminen luo suuremman kärsimyksen kuin varsinainen kipu. Kivussa on kyse kaikista niistä tunteista ja kokemuksista mitä vaille jäi lapsena ja sitä kautta alkaa kasvamaan terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi, joka uskoo itseensä ja tulee toimeen omillaan. Olennaista on, että ympäristö on turvallinen antaa kipujen tulla pintaan, oli kyseessä sitten ystävä tai terapeutti. Jokaiselle on tärkeä kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, myös omien heikkouksien, haavojen ja pelkojen kanssa. On olennaista saada kokemus, että muidenkin edessä voi olla avuton, heikko ja haavoittuva. Se edellyttää voimakasta turvan kokemusta, että on joku johon voi luottaa, jotta näitä tunteita voi alkaa tuoda näkyville. Kannattaa hakeutua sellaisten aikuisten seuraa, jotka pärjäävät omillaan ja joita ei tarvitse hoitaa, mutta joiden kanssa voi jakaa asioita. Vastuun vähentäminen on myös tervettä itsekkyyttä ja omia rajoja voi ilmaista opettelemalla sanomaan ei. Omista tunteista, tarpeista ja rajoista voi puhua suoraan, kiertelemättä ja manipuloimatta.

Yksi iso työkalu eteenpäin on saada yhteys omaan sisäiseen lapseen. Siihen, joka meidän kaikkien sisällä on. On hyvä tutkia miten sen voisi antaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi ja hellityksi. Vaikka muut ihmiset voi antaa turvaa tulla nähdyksi, olennaista on myös oppia olemaan itse läsnä omalle sisäiselle lapselleen. Jutella ja kysyä kuulumisia ja tarpeita. Löytää turva itsestä tuoda esille pelot, turvattomuus ja häpeä. Antaa hänelle syli tuntea vapaasti tai tanssia hänen kanssaan ilossa, ja vähitellen luottamus, rakkaus ja yhteys itseen syvenee. Lapsen voi myös visualisoida tai kirjoittaa hänen tuntemuksiaa ylös. Mitä jos lupaatkin hänelle; ”olen tässä, läsnä, enkä hylkää sinua koskaan!”. Eheytymisen matkalla täytyy myös alkaa luopumaan uhrin roolista, ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä. Silloin tekee myös päätöksen, että haluaa toipua ja alkaa vapautumaan itsesäälin tunteistaan. Toipuminen läheisriippuvuudesta on todellakin mahdollista, mutta vaatii paljon tietoista työtä. Kyseessä on syviä alitajuisia malleja ja vaatii suurta rohkeutta kohdata se kaikki mitä on alas tukahdutettu. Menneisyyden ei tarvitse ketään määritellä eikä se kerro kuka on nyt. Uskalla päästää irti ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Kun laitat oman hyvinvointisi edelle, on sinulla enemmän annettavaa myös muille. 

Tärkeä eväs matkalla on myötätunto ja armollisuus itseään kohtaan ja muistaa antaa luvan itselle myös epäonnistua.

Onnea matkaan!

Pelko tavoitteiden saavuttamisen esteenä

Kun tulemme tietoiseksi kaavoista, motiiveista ja ajatusmalleista, jotka ohjaavat käyttäytymistämme, otamme ison askeleen kohti muutosta ja itsemme johtamista.  Silloin oppii myös huomaamaan, toimiiko enemmän rakkaudesta vai pelosta käsin. Pelosta käsin toimiessa mieli keksii tekosyitä olla ryhtymättä toimeen ja lykkää aloittamista.

Pelon tunne myös saa epäilemään omia kykyjä ja mahdollisuuksia ja energia menee murehtimiseen. Pelosta käsin saattaa pelätä epäonnistumista, hylätyksi tulemista tai ettei ole riittävän hyvä. Rakkaudella tarkoitetaan enemmän luottamusta elämää kohtaan. Toimiessaan rakkauden ohjaamana henkilö tekee asioita, jotka kokee kiinnostaviksi ja innostaviksi.  Kun käyttäytymisen takana oleva pelon tunne saadaan poistettua, vähenee myös stressi.

Mitä jos toimisit rakkaudesta käsin?

Erilaiset pelot ovat usein menestymisen esteenä, sillä ne estävät tarttumasta toimeen lamauttamalla ajattelua ja toimintaa. Pelko on usein illuusio sillä takana on virheelliset ja haitalliset uskomukset. Oleellista päästää niistä irti. Monesti ihmiset vetoavat ulkoisiin syihin, miksi eivät ole päässeet tavoitteeseensa. Nämäkin tulee ottaa huomioon, mutta myös ottaa itse vastuuta tilanteesta. Ulkoisia syitä syyttäessä päätyy uhrin asemaan ja olo tuntuu voimattomalta. Huomaamattamme sabotoimme aivan itse menestymistämme ja lykkäämme esim. aloittamista. Kun alkaa tarkastella toiminnan taustalla olevia ajatusmalleja, uskomuksia ja tunteita, ymmärtää toimintaa paremmin.

Tyypillisiä ajattelumalleja ovat seuraavat:

 1. Pelko epäonnistua

  • Ajattelemme helposti mitä muut ajattelevat. Mikä olisi parempi kysymys? Miten voin onnistua ja nauttia tekemisestä?
  • Annamme tilanteelle omia merkityksiä: jos epäonnistun, se tarkoittaa että olen luuseri, tyhmä, arvoton jne., joista ei välttämättä ole itse tietoinen
  • Mitä jos epäonnistumisia ei edes ole? Mitä jos onkin vain erilaisia lopputuloksia, joista voi aina oppia jotain.

2. Ei luota omiin kykyihinsä

  • ”En edes yritä, koska en ole onnistunut aiemminkaan”, voi olla tyypillinen tidostamaton ajattelumalli. On hyvä muistuttaa itseä, että tilanne on aina uusi ja erilainen ja kykysi ovat jo voineet kehittyä viimekerrasta
  • Usko suoriutua tehtävästä parantaa todistetusti suoritusta. Se, että uskoo itseensä ennakoi enemmän menestymistä kuin taidot tai koulutus.

3. Itseä rajoittavat uskomukset

  • Sabotoimme usein toimintaamme omilla rajoittavilla ja monesti tiedostamattomilla uskomuksilla. Usein nämä liittyvät oman arvon kokemiseen: En ansaitse tätä, en ole tarpeeksi hyvä tai en ole arvokas. Saatamme ponnistella kovastikin, mutta tiedostamattomat uskomukset estävät tavoitteen saavuttamista. Saatamme jopa lopettaa projektin juuri ennen menestystä.

4. Menestymisen pelko

Joskus pelkäämme jopa onnistumista enemmän kuin epäonnistumista. Onnistumiseen liittyvät uskomukset esim. huomiosta, kateudesta ja menestymisestä voivat tiedostamatta rajoittaa menestymästä ja onnistumasta. Onnistumiseen liittyvä tilanne voi tuntua uudelta ja pelottavalta ja on helpompi pysyä tutussa ja turvallisessa.

Kun alat tarkkailla näitä ja tulet tietoiseksi omista pelkoon liittyvistä uskomuksista, ne hallitsevat sinua koko ajan vähemmän. Kun alat kyseenalaistamaan niitä alat myös vähitellen muuttaa niitä. Mikä olisi parempi uskomus kohti omaa tavoitetta?

Mitä mietit kun vedät viimeisen henkäyksen?

Mitä mietit silloin kun vedät viimeisen henkäyksen? Elinkö täysillä vai annoinko tilaisuuksien lipua ohi? Hyödynsinkö ne kaikki mahdollisuudet mitä minulle tarjottiin vai annoinko pelon, arkuuden tai saamattomuuden viedä mukanaan? Yritinkö edes?

Moni meistä kaipaa muutosta, mutta yhtä moni myös pelkää sitä. Miksi? Koska pelkäämme epäonnistumista ja häpeää. Että sattuu. Pelkäämme uutta ja erilaista. Tuttu helvetti on turvallisempi kuin tuntematon taivas. Pelkäämme riskejä. Elämässä voi tapahtua ihan mitä vaan, mutta jos pelkäämme jokaista haastetta, emme koskaan myös saa mitään. Elämä on tässä ja sinä vastustat!

Mitä jos ihan kaikki onkin mahdollista? Olet jo se, jota olet aina etsinyt. Täytyy vain tiputtaa kuoret, roolit ja esteet. Paljastua ja tulla näkyväksi. Luottaminen on sitä, että kaikki on jo paikallaan. Kun kaikki on paikallaan minussa, rauhassa, palikat alkaa loksahdella myös ympärillä. Kun on luottamus, voi vaan rentoutua ja nauttia kyydistä. Luomme itse ympäristömme, sillä mitä meissä on.

Elämä on ainutkertainen ja jokainen sekunti olemme lähempänä kuolemaa. Ja joka sekunti on vähemmän aikaa ottaa kaikki irti tästä huikeasta seikkailusta. Elämä on riskialtista, eikä kukaan selviä siitä hengissä. Viimeisellä henkäyksellä haluan sanoa ”olipa huikea matka!”.

Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja vain jokainen itse voi viedä sitä haluamaansa suuntaan. Mieli on käsittämättömän vahva ja voi johdattaa meidät joko köyhään ja ikävään tai rakkaudelliseen ja runsaaseen elämään. Kaikki on itsestä kiinni. Jos et itse johda mieltäsi, joku muu tekee sen. Moni meistä tekee tavoitteita, mutta ei saavuta niitä koska ei ole toimivaa systeemiä. Jos tarvitset selkeän systeemin, pyydä apua!

Mitä tahansa uusi vuosi polullesi tuokaan, lupaa itsellesi, että teet jotain itseäsi varten. Ihan vain koska se tuntuu oikealta ja koska voit. Sinun elämäsi on ihan sinun omasi. Ollaan oman elämämme sotureita niin meillä on enemmän annattavaa myös läheisillemme. Elämä vain odottaa että rentoudut ja astut siihen! Luota elämään, et ole siitä erillään!

Lämpöä ja rakkautta, missä menetkin!

 

 

Missä iässä toivo on menetetty?

Päivän Hesarissa osui silmiini kirjoitus aiheesta ”Missä iässä toivo on menetetty?” Vastaus on yhdeksänvuotiaana. No mistä tämä sitten johtuu? Sillon on poltettu loppuun lapsen usko kykyyn oppia mitä vain, Ylen uutinen on kertonut. Sen mukaan tästä iästä eteenpäin lapsi tulee yrittämään vain asioita, joissa on saanut kuulla olevansa lahjakas. Hurjaa, että yhdeksänvuotiaana maailma jähmettyy.

Olisiko kuitenkin parempi kehua lasta yrittämisestä kuin saavutuksista? Ehkä emme tule edes ajatelleeksi sitä, sillä käytämme tähän luokitteluun ja latistamiseen suuren osan ajastamme. Laitamme itsemme rooleihin ja laatikoihin ja omalle kyvylle oppia uutta asetetaan esteitä. Eikä tässä ole kyse mistään oikeista eroista vaan siitä, mihin olemme laittaneet omat rajamme, käsityksemme ja uskomuksemme omista mahdollisuuksistamme ja kyvyistämme. Rajat, jotka ovat lopulta vain omassa mielessämme. Kerromme tarinaa itsestämme, mutta mutta onko se tarina meille hyväksi?

“Olen aina ollut huono kielissä ja minun on vaikea kohdata uusia ihmisiä”. Ihminen voi määritellä itsensä monella tavalla. Laitamme itsemme laatikkoon. Olemme lapsesta asti saaneet osaksemme erilaisia leimoja siitä millaisia olemme. Vähitellen niistä tulee osa identiteettiämme. Valitettavasti näin saatetaan rakentaa ajattelutapa, jota voisi kutsua lukkiutuneeksi ajatteluksi (fixed mindset). Tälle ajattelutavalle on tyypillistä leimata jo etukäteen kasvu ja oppiminen mahdottomiksi ja muutos huonoksi. Lukkiutuneessa ajattelussa oma mielemme alkaa suojella nykytilaa ja pelkää uusien asioiden yrittämistä. Silloin keskitymme asioihin, joissa uskomme olevamme jo valmiiksi hyviä, emmekä ota riskejä, vaikka oma sydän ja innostus kehoittausi kohti uutta ja tuntematonta.
Lukkiutuneen ajattelun vastakohta on avoin ajattelu, growth mindset. Sen voisi tunnistaa ajatuksesta not yet; ei vielä. Et vielä osaa espanjaa tai toimia rennosti sosiaalisissa tilanteissa, mutta mikään ei estä kehittymästä näissä asioissa loistavaksi, jos oikeasti haluat ja koet asian tärkeäksi. Ajattelutavan voi muuttaa ja se  KANNATTAA muuttaa. Elämä on liian lyhyt jumittamiseen.
Toivottavasti maailmasi on yhtä runsas ja mahdollisuuksia täynnä kuin vielä kahdeksanvuotiaana!

Vapauta mielesi voima!

Mielen valmennus ja mielen voimavarojen hyödyntäminen ei ole vain urheilijoiden etuoikeus. Urheilumaailmassa henkinen valmennus on ollut yleisesti käytössä loistavin tuloksin jo 60-luvulta asti. Usein etenkin isojen kisojen jälkeen on helposti nähtävissä keillä urheilijoilla on käytössään henkistä valmennusta. Minun missioni on tuoda kaikki nämä mielen valmentamisen tekniikat ja työkalut jokaisen ihmisen ulottuville ja hyödynnettäviksi. Minua kiinnostaa kaikki se potentiaali, joka meissä jokaisessa on, sekä kuinka saada se käyttöön. Oma menneisyys on tärkeää tiedostaa, jotta huomaamme myös haitalliset uskomuksemme ja toimintamallit, mutta enemmän minua kiinnostaa kuka olet nyt ja mitä haluat tulevaisuudessa olla. Pystyt parempaan kuin luuletkaan! Suurimmat esteesi ovat mielessäsi. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Hyvin tärkeä elementti oman potentiaalin löytämiseen on oman mielen voimavarojen hyödyntäminen. Kun käyttää hyväksi täyttä potentiaaliaan, huomaa tekevänsä aiemmin mahdottomalta tuntuneita asioita.

Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan todella yksinkertaisista tekniikoista, joista urheilijoiden lisäksi voi yhtälailla hyötyä yksityishenkilö tai yritys, päästäkseen omaan päämääräänsä ja ollakseen paras versio itsestään. Kun henkilökunta hyödyntää kykyjään, mielen voimavaroja ja työskentelee inspiroituneena, voi se todella kukoistaa ja saada aikaan huippusuorituksia, jolloin koko organisaatio hyötyy. Yritysmaailmassa käytetään vielä aivan liian vähän hyödyksi näitä yksinkertaisia työkaluja, jotka mahdollistavat työhyvinvoinnin siivellä parempaa tuottavuutta, menestystä ja tehokkuutta.

Itse toimin myös esiintyvänä artistina ja olen itse kokeillut kaikki kaikki käyttämäni tekniikat omassa työssäni ja kokenut ne toimiviksi. Monelle artistille voi olla mm. erittäin olennaista, kuinka kaikille tuttu esiintymisjännitys muutetaankin voimavaraksi ja moottoriksi kohti parempaa ja onnistunutta suoritusta. Itse laitoin itseni koville osallistuessani mentalistina Talent-kykykilpailuun. Jos olisin kuunnellut pelkoa, joka koitti suojella mahdolliselta epäonnistumiselta, en olisi mukaan lähtenyt. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja testata kaikki tekniikkani. Palautteen perusteella onnistuin hyvin ja voin jatkaa hyvillä mielin niiden jakamista myös asiakkailleni. Käytin hyvin paljon aikaani mieleni hallinnan ja valmennuksen parissa optimaalista suoritusta hakiessani, pelkän tekniikan harjoittelun sijaan.

Muunmuassa visualisointi, oikean tunnetilan (moodin) hakeminen ja keskittymiskyky ovat tehokkaita työkaluja mielen valmennuksessa. Visualisoimalla mielikuvissa etukäteen tuleva haastava tilanne onnistuneesti, se on itse tilanteessa jo tuttu, mikä edistää tilanteen sujumista. Koska aivot ovat laiskat, ne valitsevat mielellään sen tutuimman reitin varsinaisessa tilanteessa. Kun olet käynyt tilanteen läpi etukäteen, valitsevat aivot todennäköisemmin valmiiksi harjoitellun reitin. Talentissa en päässyt kertaakaan harjoittelemaan suoritustani esiintymistilaan etukäteen. Siksi minun piti harjoitella sitä mielikuvikuvissa lukuisia kertoja ennen osuuttani itse teossa, kameroiden ja miljoonayleisön edessä. Fysiologia ei siis erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa, joten tätä tekniikkaa kannattaa todella hyödyntää missä tahansa asiassa isompien haasteiden lisäksi. Haukkaappa mielikuvissasi sitruunaa ja todennäkoisest sylkirauhasesi reagoivat aivan kuin tilanne tapahtuisi oikeasti.

Moodin eli oikean mielentilan hakeminen huippusuoritukseen pääsemiseksi on ikään kuin vastakohta visualisoimiselle. Siinä haetaan sopiva mielentila jonkun aiemman kokemuksen perusteella. Tällöin tila on mahdollisimman optimaalinen varsinaisessa suorituksessa kaiken potentiaalin hyödyntämiseksi. Itse tilanteessa tekniikan tulisi olla jo hallussa, joten tärkeintä on harjoitella mielentila, joka mahdollistaa optimaalisen suorituksen. Moni kysyi esitykseni Talentissa nähtyään, enkö minua jännittänyt yhtään, kun vaikutin niin varmalta. Tosiasiassa jännitin kyllä paljonkin, mutta olin harjoitellut oikean, itselleni optimaalisen mielentilan huolellisesti niin, ettei pelko ja jännitys lamaannuttanut suoritustani, vaan kaikki potentiaalini oli siitä huolimatta käytössäni.

Keskittyminen ja läsnäolon kyky ovat myös tärkeitä taitoja kenelle tahansa ja ovat myös monesti karisman takana. Läsnäolon tilasta voit myös valita itse reaktiosi, jolloin et toimi autopilotilla vaan voit hallita mieltäsi. Säännöllinen meditointi (keskittymisharjoitus), mindfulness ja rentoutumisharjoitukset ovat työkaluja, jotka auttavat pääsemään läsnäolon tilaan yhä helpommin tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös oma sisäinen puhe on tärkeimpiä menestystekijöitä, millä tahansa elämän osa-alueella. Myös itseluottamus on hyvin paljon sitä, mitä ihminen sanoo itselleen päivittäin. Itseluottamus ei parane vain onnistuessa ja menestyessä vaan siitä, mitä itsestä ajattelee ja kuinka itselle puhuu. Mieli uskoo sen, mitä sille sanomme. Myös sanavalinnoilla on suuri vaikutus tunnetilaamme ja kokemukseemme ympäristöstämme. Kun haluat tulla tietoiseksi sisäisestä puheesta, aloita heti aamulla. Mitä ajattelet ensimmäisenä? Voit kontrolloida tunteitasi sisäisen puheen ja oikeanlaisten kysymysten avulla. Miten luulet päivän sujuvan ajatuksella ”Mitähän mukavaa tänään tapahtuu?”

Koska olemme myös psykofyysisiä olentoja, vaikuttaa kehon asento myös suoraan ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mikäli haluamme olla optimaalisessa tunnetilassa ei kannata kulkea hartiat lysyssä ja katse maahan suunnattuna. Sen sijaan hyvä, ryhdikäs asento laittaa kehon hyvänolon hormonit hyrräämään.

Jokainen ajatus aiheuttaa tunteen, josta seuraa taas toimintamme ja sitä seuraava lopputulos. Vapaus on sitä että voimme valita mitä ajatuksia vahvistamme. Emme voi vaikuttaa ympäristön tapahtumiin, mutta omiin ajatuksiin ja asenteeseemme voimme!

Se vahvistuu, mihin keskittyy!

Turva löytyy turvattomuudesta


Luovuttaminen tarkoittaa omasta hallinnasta luopumista ja antautumista jollekin suuremmalle. Itse olen joutunut opettelemaan paljonkin antautumista elämän virtaan.

Oman taustani seurauksena perusturvan tunteeni on ollut heikko. Sitä on ollut helppo paikata kontrollilla, tunnollisuudella, touhuamisella, omavoimaisuudella ja kaikella sillä, mikä antaa näennäisen hallinnan tunteen elämästä.

Valitettavasti tämä maa on täynnä ihmisiä, joiden taustalta löytyy turvattomuutta ja rajattomuutta. Usein perheestä löytyy alkoholiongelmaa, riitaa, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, persoonallisuushäiriöitä tai muuta mikä on luonut turvattomuutta ja epävakautta. Ei ole ihme, jos on vaikea luottaa, että kaikki järjestyy. Samalla alamme tukahduttamaan tunteitamme, sillä koemme, ettei niille ole tilaa ja elämä on pelkkää selviytymistä, murehtimista ja kannattelua. Ennakoimalla ja kontrolloimalla luomme itsellemme näennäistä turvallisuuden tunnetta. Tarkkailemme ympäristömme pieniäkin eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja ja teemme tulkintamme olemmeko turvassa. Lopulta varpaillaan olo alkaa väsyttää.

Miten useat elämän tapahtumat ovatkin onnistuneet osumaan juuri siihen kipeimpään ja syvimpään haavaan ja saaneet kivun tuntumaan luissa ja ytimissä. Jos olen pelännyt hylätyksi tulemista niin juuri sitä elämä on antanut.

Nykyään jo pystyn näkemään, että luon itse pelkoni ja saan aikaan katastrofini. Täysin omassa mielessäni. Ja mielikuvitustahan minulla on aina riittänyt.

Turvattomuudesta voi kuitenkin toipua ja elämään oppia luottamaan. Ensin on tunnustettava jonkin omaa kasvua estävän pahan asian olemassaolo. Silloin myöntää kasvun ja muutoksen tarpeen sekä oman voimattomuuden ja avuttomuuden. Se vaatii myös paljon kärsivällisyyttä. Joskus pelkät stressinhallintamenetelmät eivät riitä pärjäämään paineiden kanssa, vaan täytyy pureutua syvemmälle ytimeen. Itse päätin alkaa parantamaan niitä uskomuksia ja tunteita, jotka kavensivat elämääni ja aiheuttivat huolta. Omat luurankonsa ja mörkönsä voi kohdata käsittelemällä turvallisesti ne tunteet, jotka on tukahduttanut sisälleen. Silloin niille ei anna enää voimaa. Kun mieleen myös istuttaa uusia, parempia ajatuksia, alkaa niistä lopulta versota uusia tukevia uskomuksia.

”Saan aina apua”, ”Elämä voi olla helppoa”, ”Kaikki järjestyy”, ”Olen turvassa”. Mieti hetki, miten elämäsi voisi mullistua, jos syvällä sisimmässäsi uskoisit, että saat aina kaiken tarvitsemasi avun? Tai että olet aina turvassa ja asiat järjestyy? Kun sisäinen kamppailu päättyy ja tilalle astuu rauha, myös elämän ulkoiset olosuhteet alkavat heijastaa tuota rauhaa.

Nykyään uskallan yhä enemmän antautua elämän virtaan ja luottamaan että turvaverkko ilmestyy aina, kun sitä tarvitaan. Että turva löytyykin turvattomuudesta. Lopulta oivaltaa, että juuri tuon turvan tunteen menettämisen kokemus on juuri se asia, mikä minun on pitänyt kohdata.

Jälkikäteen pystyn näkemään selvästi, miksi tietyt kivuliaat tapahtumat elämässä ovat tapahtuneet. Ne ovat tuoneet juuri tämän turvattomuuden tunteen äärelle. Jotta voi kohdata ja vapauttaa uudelleen tuon tunteen, kun asiat eivät ole menneet odotusten mukaan, koet olevasi hylätty, vääränlainen tai arvoton. Mutta mikään tunne ei kestä määräänsä enempää. Suru katoaa kun sen aika on, hylkäämisen kokemus vaimenee ja tuska poistuu kun se on tehnyt tehtävänsä. Ja saa jälleen huomata, että elämä kantaa. Aina. Se vain tuo kaikki tapahtumat lopulta parhaaksemme, jotta voimme oivaltaa jotain.

Kerran yksin pimeällä hautausmaalla kaatosateessa juostessani oivalsin, ettei siellä pimeydessä ollutkaan mitään pelättävää. Ja kun pimeyden valaisee, ei pelkoa ole muuallakaan ja voi aina kokea olevansa turvassa. Elämä kantaa, kun en itse ala sitä kannatella. Mikään ei tapahdu, minkä ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi. Päätä on turha hakata seinään, ainakaan kahta kertaa.

Vastoinkäymiset onkin oppinut kohtaamaan tienviittoina. Ne ohjaavat takaisin sille reitille, joka vie lopulta oikeaan suuntaan, vaikka mielen tekisi mieli vastustaa. Monesti vasta pitkän ajan kuluttua huomaa, mikä on ollut kunkin tapahtuman tarkoitus. Menetyskin on vain mielen luoma harha, joka johtuu odotuksista, oletuksesta miten asioiden kuuluisi mennä. Kun ei odota mitään, ei voi menettää mitään. Jäljelle jää vain kiitollisuus kaikesta jo olevasta ja koetusta. Elämää ei tarvitse ujuttaa enää muottiin, johon se ei tahdo sopia. Uskon että elämä antaa lopulta juuri kaiken sen, mitä matkallani tarvitsen, kipuineen ja iloineen.

Antautumisen kokemuksesta kasvaa vähitellen tietoisuus, että kaikki on hyvin.

Lämmin kiitos kaikille suurille opettajilleni!