Havahduin henkisesti kymmenisen vuotta sitten ja lähdin tutkimaan omia mielen rajoitteitani ja ohjelmointejani. Kiinnostuin selvittämään, miten luomme todellisuutemme. Huomasin, että minullakin oli paljon tehtävää, jotta voin elää itseni näköistä elämää, mutta ymmärsin, että se on myös missioni omassa elämässäni. Tehdä töitä itseni kanssa ja auttaa muita samalla matkalla kaikella matkan varrella oppimallani.

Se mikä elämässä tuntuu vievän eniten energiaa, on tapahtumien tai tunteiden vastustaminen tai ahnehtiminen. Joko olemme tyytymättömiä tilanteeseen tai pakenemme tunnettamme (vastustamme sitä mikä on) tai haluamme vain lisää jotain, mitä tässä hetkessä ei ole (aina puuttuu jotain, ja olemme jatkuvassa puutteessa). Lopulta vain antautuminen tunteille ja läsnäolon hetkelle kaikkineen tuo mielenrauhan. Tätä tarkoittaa selviytymisen tilasta olemisen tilaan siirtyminen.

Kun pystymme hyväksymään sen mikä on; tunteet, asiat, tilanteet, voimme alkaa rakentaa myös uutta. Jos pohja ei ole kunnossa ja kiellämme jotain osia itsessämme, kaikki on laastarointia, ja huipulta tiputaan uudestaan ja uudestaan.

Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi. Lapsi elää meissä aisteissa ja kokemuksissa eli on meidän tunteita kokeva puolemme. Useinkaan lapsi meissä ei ole tullut nähdyksi, kuulluksi, kosketetuksi ja ennen kaikkea hyväksytyksi sellaisena kuin on, arvokkaana ja ainutlaatuisena yksilönä. Jotta kokisimme olevamme rakastettuja, haemme kaikin keinoin hyväksyntää, ensin vanhemmiltamme ja sitten ympäristöltämme, josta alkaa miellyttämisen kierre. Lapselle hyväksytyksi tuleminen on elinehto selvitymiselle. Tämä saa meidät peittämään riittämättömyyden kokemusta mm. suorittamalla, miellyttämällä, takertumalla ja kontrolloimalla, jotta omaa arvottomuuden tunnetta ei tarvitsisi kokea. Silloin elämä on enemmän selviytymistä, elämisen sijaan.

Lapsi on meidän tunteva osamme ja niin kauan kun meillä ei ole yhteyttä itseemme ja tunteisiimme, emme voi käyttää kaikkia voimavarojamme. Jos tukahdutamme tai kätkemme tämän lapsen itsessämme, toimimme näennäisen aikusen tavoin ja tunne-elämämme on tukahdutettua. Silloin emme koe kivuliaita tunteitamme, mutta emme myöskään iloa ja riemua. Olemme kuin tunteettomia robotteja, emmekä voi nauttia elämästämme. Vasta kun alamme ilmentämään tuota lasta, alamme elämään täydellä potentiaalilla.

Persoonallisuutemme jakautuu menneessä elävään sisäiseen lapseen ja opittuun vanhemmuuteen, sekä nykyhetkessä elävään vastuulliseen aikuiseen. Menneisyys näkyy meissä sisäisenä lapsena, kun toimimme lapsenkaltaisesti. Sillon elämme uudestaan lapsuuttamme, emmekä ymmärrä elävämme tässä hetkessä aikuisina. Opittu vanhemmuus sisältää taas kaikki ympäristöstä tulleet ja sisäistetyt säännöt ja normit ja saattaa olla lapselle hyvinkin ankara. Vastuullinen aikuinen tässä hetkessä voi taas ottaa vastuun lapsen tunteista ja tarpeista tässä hetkessä. Mitä enemmän olemme nykyhetkessä ja läsnäolevan hetken kokemuksessa, sitä vähemmän annamme valtaa menneisyyden lukoille ja lapsen selviytymiskeinoille. Kun löydämme keinoja palata nykyhetkeen mielen ohjelmointien läpi, ei tunnelukoilla ole enää valtaa meihin. Ilman tunnelukkoja olisimme läsnä joka hetkessä, ilman taantumista menneeseen. Kokisimme vain kaikki läsnäolevat tunteemme, ilman hankaluuksia niiden kanssa.

Voimme hyvin kun lapsi meissä voi hyvin. Nauttiaksemme ja iloitaksemme elämästä, meidän tulee vapauttaa meissä elävä lapsi. Lasta ei tarvitse korjata, koska siinä ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän tulee vahvistaa aikuista puolta itsessämme. Kun vahvistamme aikuista puoltamme, saa lapsi meissä olla lapsi. Läsnäolo ja tietoisuus on aikuisuuden ytimessä. Kun vahvistamme näitä taitoja, vahvistuu meissä vastuullinen aikuinen. Vastuullinen aikuinen elää levollisena nykyhetkessä. Aikuisen tehtävä on tulla tietoiseksi sisäisen lapsen tunteita ja tarpeista, jotta hän voi vastuullisen vanhemman tapaan ottaa ne huomioon. Aikuinen ja lapsi on meissä tärkeä parivaljakko, jonka toiminnasta meidän hyvinvointimme on riippuvainen. Kun vastuullinen aikuinen meissä vahvistuu, alkaa lapsi myös luottamaan tähän sisäiseen turvaan sekä vapautumaan yhä enemmän.

Voimme juuri niin hyvin kuin sisäinen lapsemme voi!

Tie eheytymiseen alkaa kun löydämme itsestämme tuon vastuullisen aikuisen, joka voi antaa lapsellemme kaiken sen, mitä se olisi aina tarvinnut! Näin vahvistamme sisäistä turvaa, emmekä ole enää muiden hyväksynnän varassa. Kun pääsemme suorittamisen ja selviytymisen tilasta olemisen tilaan, voimme alkaa ilmentää tuota lasta itsessämme. Vasta olemisen tilasta voimme hyödyntää täyttä potentiaaliamme. Tätä kautta voimme alkaa ilmentää aitoa itseämme ja vapautua elämään itsemme näköistä, nautinnollista elämää.  Kun hyväksymme itsemme, se heijastuu myös ulkopuolelle ja alamme itse määrittelemään arvomme ja sen, miten haluamme tulla kohdelluksi.

Vapauta sisäinen lapsesi! -verkkovalmennuksessa lähdemme turvallisesti tutustumaan tuohon tuntemattomaan ja herättämään syväjäädytetyn lapsemme. Lempeillä harjoituksilla pääsemme yhteyteen tämän ytimemme kanssa, jota kutsumme lapseksi. Se on meidän aidoin ja herkin tasomme, todellinen olemuksemme. Saat konkreettiset työkalut arkeesi, jolla voit sekä tunnistaa, että kohdata omat haasteesi ja lukkosi, sekä mennä niistä läpi. Näin vapaudumme mielemme luomista kahleista, joihin vain sinulla on avain! Tämä valmennus auttaa sinua löytämään aidon itsesi!

”Kiitos kurssista, iso lukko aukesi! Evoluutio siinä pisteessä, että halukkailla on kyky selvittää ja ratkaista mielen lukkoja. Vapautua. Tärkeää työtä teet! Ihana kun me suomalaiset eheydymme!”

Vapauta sisäinen lapsesi! Verkkovalmennus