Hengitys, mieli ja sisäinen turva

Pidämme hengitystä usein itsestäänselvyytenä, emmekä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Hengityksellä on kuitenkin suurempi vaikutus hyvinvointiimme kuin yleisesti ajatellaan. Siksi hengityksen häiriöt ovatkin yleisiä ilman, että olemme tästä edes tietoisia.

Valmentaja Steve Maxwell onkin sanonut, että suurin osa maailman ihmisistä on jatkuvassa paniikkitilassa, koska pinnallinen hengitys rintakehällä aktivoi kehon paniikkireseptorit. Hengitämme siis joko liian tiheästi ja pinnallisesti tai liian paljon ilmaa suunkautta haukkoen. Terve hengitys on syvää, mutta kevyttä ja nenän kautta tapahtuvaa. Syvä hengitys tulee palleasta, mutta on samalla kevyttä. Palleassa asuu rauha ja lepo. Kun hengität nenän kautta rauhallisesti, pallea aktivoituu automaattisesti. Kun kieli lepää kitalaessa hengität myös automaattisesti nenän kautta. Tämän kaiken tulisi olla joka hetki tapahtuvaa arkista perushengitystä myös joogakoulujen ulkopuolella.

Koska hengitys seuraa tunnettamme, voimme helposti myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa mielentilaamme. Erityisesti liikahengityksen korjaaminen ovat hyödyllinen työkalu stressin, jännityksen, uniongelmien, ahdistuksen ja ylivirittyneisyyden lievittämiseen. Harva on tietoinen oman hengityksen häiriintymisestä ja liikahengitys on yllättävän yleistä. Häiriintyneellä hengityksellä on loputtomasti erilaisia oireita: astma, uniapnea, ahdistuneisuus, unihäiriöt, stressi, paniikkihäiriöt, kuorsaus, hampaiden narskuttelu, kylmät kädet ja jalat, tukkoinen ja vuotava nenä, aktiivinen rakko, sekä monet muut hengitysteiden ongelmat. Nyt kerron kuitenkin mielen ja hengityksen välisestä yhteydestä. Nykyään jo tiedetään, että autonomisen hermoston toiminta on vahvasti kytköksissä mielenterveyteen. Hengityksellä ja sen säätelyllä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti autonomisen hermoston toimintaan ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Hoitava hengitys -menetelmän tarkoituksena on normalisoida häiriintynyt hengitys. Hoitavan Hengityksen teoria pohjaa tutkittuun ja maailmalla tunnettuun Buteyko-menetelmään.

Jos hengityksemme on häiriintynyt, happi jää pelkästään verenkiertoon ja kärsimme hapenpuutteesta. Meidän ei tulekaan huolehtia pelkästään hapensaannista, vaan riittävästä hiilidioksidista. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu nimittäin mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen. Hiilidioksidin tehtävä on kuljettaa happi verestä soluihin asti elimien käyttöön sekä rentouttaa autonomisia sileitä lihaksia. Nenän kautta hengittämällä saamme optimoitua hiilidioksidin määrän. Hengitysharjoituksilla voimme myös totuttaa hengityskeskuksemme sietämään paremmin hiilidioksidia, jotta jotta happi pääsee toimimaan kehossamme kunnolla. Se kuinka paljon aivojen hengityskeskus sietää hiilidioksiidia, määrittää hengitysvoluumin.

Tuttu tapa antaa paperipussi paniikkikohtauksesta kärsivälle juontaa juurensa juuri hiilidioksidiin. Pussiin ulos hengitetty hiilidioksidi ei pääse karkuun, vaan tulee hengityksen mukana takaisin. Kun hiilidioksidin paine kehossa nousee, hemoglobiini vapauttaa hapen kehon käyttöön. Paniikkikohtaus on voimakas stressiteaktio, jota pinnallinen ja nopea hengitys aktivoi vain lisää. Rauhoittamalla, hidastamalla ja pienentämällä hengitystä, päästään nopeasti rauhan ja levon tilaan.

Vaikutus elimistön ja mielen välillä toimii molempiin suuntiin ja elimistön toiminnan, mielen ja hengityksen häiriöt ovat yhteydessä toisiinsa. Jos hengitys on häiriintynyttä on vaikutukset sekä fyysisiä että psyykkisiä. Korjaamalla hengitystä, voidaan helpottaa sekä kehon että mielen häiriöitä. Voidaankin kysyä kumpi on tullut ensin, mielen häiriöt vai hengityshäiriöt?

Jos hiilidioksidi ei pääse tekemään tehtäväänsä ja hengitys häiriintyy, voi psyykkiset oireet olla moninaiset: yleinen jännitys, tuskaisuus, ahdistus, levottomuus, ylivireys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollinmenetyksen ja kuoleman pelko. Nämä yhdistyy myös unihäiriöihin ja väsymykseen. Nykyään jo tiedetään, että ahdistus ja masennus lisäävät astman oireilua. Tunteitaan tukahduttavat, joilla on alttius astmaan, kärsivät liikahengityksestä, joka aiheuttaa oireilun.

Autonominen hermostomme jakautuu kahteen osaan ja kolmeen eri tilaan. Sympaattisen hermoston osan ”taistele ja pakene” -tila aktivoituu kun meidän täytyy toimia ja on myös hetkellinen stressitila. Tämä osa kuuluu ”nisäkäsaivoihin”. ”Ihmisaivoihin” kuuluva parasympaattinen hermosto on taas kehittyinein hermoston osa, joka vastaa kehon ”lepää ja sulattele” -tilasta, jossa keho pääsee palautumaan ja rauhoittumaan. Kolmas tila on ”liskoaivoihin” kuuluva ”jähmety” -tila, jossa ihminen lamaantuu. Tällöin aktivoituu sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto yhtäaikaa. Molemmilla hermoston osilla on tärkeä tehtävänsä. Olennaista on että ne pääsevät toimimaan luonnollisesti ja tässä hengityksellä on suuri tehtävä.

Hengitystä pidättämällä saatamme pidättää myös epämiellyttäviä tunteita. Tunteiden tukahduttaminen ja jatkuva varuillaanolo voi olla peräisin jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin siitä on tullut normaali olotila. Jos lapsi on saanut rauhoittavaa turvaa toisen ihmisen läheisyydestä, turvallisuuden kokemus säilyy ja suojaa mieltä läpi elämän. Tämä voidaan nähdä helposti myös hermoston tasolla, jolla ihminen ikään kuin liittyy ympäristöönsä. Hermosto on muovautuva elin, jonka plastisuus on huipussaan lapsuudessa. Mikäli turvan kokemusta ei ole lapsena syntynyt, autonomisen hermoston eri osien yhteistoiminta ei pääse kehittymään normaalisti ja ihmisen tunteiden säätelykyky jää puutteelliseksi. Emotionaalisesti traumatisoituneilla ihmisillä autonomisen hermoston reagoimiseen liittyvistä virhearvioista seuraa kahdenlaisia ongelmia. He joko taistelevat/hyökkäävät (voimakas reaktiivisuus) tai lamaantuvat. Lamaannuksessa hermoston kaikkein vanhin ja primitiivisin ”lisko-osa”, joka reagoi kuolemanvaaraan, aktivoituu. Lamaannus voi johtaa jopa masennukseen. Reagointi kuormittaa helposti vuorovaikutusta ja hankaloittaa ihmissuhteiden rakentumista turvallisiksi. Ikäänkuin turvallisuustutka ei toimi luotettavasti ja ihminen kokee jatkuvaa sisäistä turvattomuutta. Turvattomuuden kokemus ja siitä seuraava hermoston reaktioherkkyys on yksi psyykkisten sairauksien selittäjä.

Vanhemmuusvaje on yksi keskeisimpiä traumatisoivia lapsuuden kokemuksia, jotka näkyvät myös autonomisen hermoston tasolla ja johtaa pahimmillaan mielenterveyden häiriöihin. Kun hermosto ei toimi luonnollisesti ja ihminen on jatkuvasti varuillaan, keho on jännittynyt, pallea kiristyy ja sen liike rajoittuu. Tästä seuraa pinnallinen hengitys, joka lisää ahdistavan olon kierrettä. Pinnallinen hengitys aktivoi sympaattista ”taistele tai pakene” -hermostoa ja johtaa krooniseen stressiin, jonka seuraukset ovat moninaiset. Sympaattinen hermoston aktivoituessa keho erittää stressihormoneja ja verenpaine kohoaa. Tällöin myös tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuu. Hermoston toipumisessa olennaista on turvallisuuden tunteen kokeminen tässä hetkessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja tässä myös hengitys voi olla avuksi.

Emotionaalisen trauman syy on sietämättömät tunnetilat ja autonominen hermosto liittyy niihin erityisen kiinteästi. Ihminen on aina jossakin tunnetilassa, myös silloin kun on rauhallinen ja toimii järkevästi. Viha ja levollisuus ovat molemmat tunnetiloja yhtälailla. Järjen vievät tunnetilat kytkeytyvät usein traumamuistoihin. Kun tunteiden säätelykyky toimii optimaalisesti, on turvallista kohdata vaikeitakin tunnetiloja ilman, että järki sumentuu tai toimintakyky lamaantuu. Uutta teoriaa autonomisesta hermostosta huomiodaan Suomessa vielä heikosti.

Kun ihminen on rauhassa ja levollinen, hermoston kehittynein ”ihmisaivot” -osa aktivoituu. Tämä on hermoston rakenne, joka vahvistuu ja kehittyy kokemuksen myötä. Eli kun ihminen saa turvallisuutta lisääviä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tämä rakenne muovautuu. Kun turvallisuuden tunne alkaa sisäistyä, tunteiden säätelykyky ja mielenterveys paranee. Kun kehon jännitystä aletaan vapauttamaan hengityksen avulla, voi hermosto alkaa vapautua turvallisessa ympäristössä myös traumoistaan.

 

Tunteiden ja hengityksen yhteys: 

Ahdistus on normaali reaktio uhkaavaksi koettuihin tapahtumiin ja on osa ”taistele tai pakene” -systeemiä. Pelon tunne muuttaa hengitystä ja voi johtaa paniikkikohtaukseen.

Suru kohottaa stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, josta voi seurata astmaa, vilustumisia, kurkkukipua, infektioita, verenpainetta ja reumaa. Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että suruun kiinnijääminen vahingoittaa keuhkoja.

Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja erittää stressihormoneja, jolloin pulssi ja verenpaine kohoaa. Siitä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Kroonistuneessa stressissä pinnallinen hengitys jää päälle josta seuraa hapenpuute.

Pelätessä alamme hengittää pinnallisesti ja nopeasti. Usein tämä tapa hengittää jää pääälle, joka taas aiheuttaa ”taistele ja pakene” -hermoston aktivoitumista. Hermoston tila vahvistaa lisää pelkotilaa ja kehä on valmis.

”Pelko on jännitystä, joka unohti hengittää”  -Fritz Perls

Vaikka ulkoiset olosuhteet esimerkiksi stressin suhteen ei muuttuisi, voidaan hengityksellä vaikuttaa oman sisäisen turvan ja rauhan tilaan. Stressitilassa ajatuksia on valtavasti ja todennäköisesti menetät kontrollin mieleesi. Kun rauhoitat hengityksen, myöskin ajatusten määrä rauhoittuu ja saat enemmän mielen sisäistä tilaa. Eli kun rauhoitamme hengityksemme, rauhoitamme myös mielemme. Terve hengitys vaikuttaa suoraan hermostoa rauhoittavasti, jolloin parasypaattinen ”lepää ja sulattele”- hermosto aktivoituu ja keho alkaa palautua. Palautunut keho toimii optimaalisesti, hakee itse tasapainoa ja pääset kuulemaan sen viisautta. Näin voi syntyä terveen itsehallinnan kokemus, ilman että oma hyvinvointi on vain olosuhteiden armoilla.

Kaksi pääasiallista hengitystapaa ovat siis pinnallinen hengitys rintakehän yläosalla ja syvä palleahengitys. Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin ja sillä on kolme tärkeää tehtävää: hengitys, keskivartalon tuki ja sulkijalihas. Se pystyy toimimaan täysin tiedostamattamme (vrt. sydänlihas), mutta pystymme myös vaikuttamaan sen toimintaan tahdonalaisesti (vrt. hauis). Mieleen vaikuttamisen näkökulmasta pallean tärkein tehtävä on aktivoida sen läpi kulkevaa vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo on parasympaattisen eli palauttavan hermoston suurin ja tärkein hermo. Palleahengityksellä on vagushermon kautta merkittäviä terveysvaikutuksia ja sitä voimme tietoisesti harjoitella.

Vaguksen tehtävänä on rauhoittaa elintoimintoja, tasapainoittaa, rentouttaa, lievittää kipua, palauttaa rasituksesta, laskea verenpainetta ja sykettä. Jos vagushermo ei pääse toimimaan, keho ei palaudu. Oireina voi olla krooninen stressi, hermoston ylivireys, levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vagus hermottaa valtavan märän elimiä aivoista suolistoon asti ja vaikuttaa moneen toimintoon aina vastustuskyvystä, ruuansulatukseen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tunteet ja fyysinen aktiivisuus. Pallea reagoi kaikkiin kokemiimme tunnetiloihin ja säilömme tunteitamme tähän ”tunteiden pankkiin”. Henkisessä ja fyysisessä kivussa ja stressissä, jolloin siirrymme usein hengittämään suun kautta, pallea jännittyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Myös lonkan koukistajilla on sidekudoksinen yhteys pallealihakseen. Lonkan koukistaja reagoi stressiin, jolloin lihas lyhenee ja kiristyy. Myöskään tällöin pallea ei pääse toimimaan normaalisti. Lonkan koukistajien säännöllinen venyttely auttaa siis myös palleaa toimimaan optimaalisesti. 

Pidennetyllä uloshengityksellä tai palleahengityksellä voidaan tehokkaasti aktivoida parasympaattista hermostoa ja vagushermoa. Hengitys liittyy läheisesti siihen, onko meillä kehossa käynnissä rauhallinen tila vai stressitila. Ja koska hengitystä voi itse hallita, se on nopea tapa rauhoittaa kehoa ja siten myös mieltä. Hengityksen hidastaminen, syventäminen ja keventäminen alentaa stressihormonien tuotantoa sekä parantaa aivojen hapensaantia ja veren virtausta. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ja koska keho on aina mieltä vahvempi, kannattaa aloittaa fysiologian rauhoittamisesta. Kun hengitys vapautetaan ja lihakset rentoutuvat, alkavat myös tunteet vapautumaan. Kun hengitys palautetaan ”tehdasasetuksille”, myös hermostoon jääneet traumat voivat päästä purkaantumaan. Tällöin hengitystä hallitsemalla voimme hallita oireilua ilman, että se hallitsee meitä.

Sisäisen turvan tunteella on siis suora yhteys hermoston tilaan. Turvan tunne meissä on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanotaankin, että pelko syntyy mielessä, joka on aina menneessä tai tulevassa. Rauha asuu kehossa, joka on aina läsnä tässä hetkessä. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme ja sitä kautta mielemme. Hengitys tuo meidät takaisin kehoon, joka elää aina ainoastaan läsnäolevana tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin.

Hengitys kulkee aina mukana ja on loistava mielenhallinnan työkalu loppuelämäksi!

Aina kun jokin vaikea tunne tai stressaava tilanne iskee, kokeile ihan ensimmäisenä:

Pitkä uloshengitys aktivoi pallean kautta vagushermoa ja käynnistää palautumisen jopa keskellä kiireistä työpäivää tai stressaavassa tilanteessa. Jatka sen jälkeen rauhallista palleahengitystä kunnes keho ja mieli ovat rauhoittuneet. 

Stressin lievitys hengityksen avulla:

  • Hengityksen hidastaminen vähentää stressihormonien tuotantoa
  • Hengityksen syventäminen ja pallean aktivointi herättää vagushermon ja parasympaattisen hermoston
  • Hidastettu uloshengitys hidastaa sykettä, parantaa päätöksentekokykyä ja lievittää stressiä.
  • Vähennetty hengitys parantaa aivojen hapensaantia ja selkiyttää ajattelua

 

Mikäli haluat tutustua paremmin Hoitavan Hengityksen menetelmään ja alkaa korjaamaan häiriintynyttä hengitystä, seuraa syksyn kurssien ilmoittelua tai kysy yksilövalmennuksia.

Kaunis, vapaa ja riippumaton

Olen viime päivinä pysähtynyt miettimään, mitä elämältäni haluan. Jouduin myöntämään, että en ehkä edes ihan tarkkaan vielä tiedä kaikkea, mitä se konkretian tasolla on, mutta tiedän, miltä niiden asioiden pitää tuntua. Mitä asioita minussa niiden pitää tukea. Aitoa ydintäni. Nyt tiedän mikä minulle on tärkeää. Huomaan uudestaan ja uudestaan voivani hyvin, kun koen henkistä vapautta ja riippumattomuutta. Kun en ole olosuhteiden tai ympäristön orja, vaan otan vastuun omasta onnestani. Haluan sydämestäni sitoutua vain asioihin, jotka tukevat tätä hyvää oloani. Silloin tunnen olevani kuin vapaa leijona savannilla ja olen mitä lempeintä, vetovoimaisinta ja miellyttävintä seuraa. Silloin kun tuo voimani on luisunut käsistäni, tunnen kuin olisin sirkusleijona häkissä ja tunnen heti sen kuristuksen kaulallani. Toistuvasti se on kuristanut niin paljon, että en ole osannut tehdä sille mitään. Se on vienyt voimat ja saanut alistumaan. Mutta tunnistan jo, että silloin lapsuuden alitajuiset pelot ovat napanneet minut menneisyyteen, pois tästä hetkestä. Silloin ainoa tehtäväni on viedä itseni sinne yön pimeyteen vapauttamaan itseni niistä. Mennä aikuisena sisäisen lapseni kanssa käsikädessä käymään siellä, missä kukaan ei ollut läsnä. Silloin otan vastuun itsestäni ja menneisyydestäni, en syytä kivuistani ketään vierelläni. Huomaan myös kuinka ihmisille tapahtuu tätä tipahtamista menneisyyteen jatkuvasti. Se on täysin inhimillistä. Hullulla tavalla tuttua ja turvallista. Yksi sitoo itsensä siimaan ja toinen häkkiin tai kuristavaan talutushihnaan, kunnes tajuaa luovansa todellisuutensa ihan itse. Siinä me rimpuilemme menneisyydessämme kunnes sotkeudumme omiin kahleisiimme. Toimimme toisillemme vain peileinä sille, mitä meissä on.

Kun katson taaksepäin, huomaan tehneeni elämässäni jopa kummallisia ja rohkeita valintoja. Nyt näen, että niissä hetkissä olen kuunnellut tiedostamattani vapauden ja riippumattomuuden tarvettani. Olen alkanut olemaan itseni puolella. En enää niin helposti vain ajaudu asioihin, vaan valitsen ne työt, asiat ja ihmiset elämääni jotka tukevat hyvinvointiani. Tehtäväni on olla jopa itsekäs omasta hyvinvoinnistani. Enkä halua, että se on kiinni siitä, onko joku lähelläni fyysisesti vai ei. Nykyään mielikuvitushäkkini ilmestyy heti, jos tunnistan suhteessa pakottavan tarpeen olla jatkuvasti lähellä. Se tekee itsestäni rakkauden kerjäläisen ja riippuvaisen, eikä siinä ole hyvä hengittää. Oikeat asiat tunnistaa siitä, että on kevyt hengittää. Minun on hyvä olla läsnä, mutta hyvä olla myös erillinen. Sitä on olla henkisesti vapaa ja riippumaton. Mutta älä ymmärrä väärin, se ei se ei tarkoita etten voisi sitoutua. Oikeastaan päinvastoin, tunnen voivani sitoutua asiaan tai ihmiseen, jos se mahdollistaa tämän henkisen vapauden.

En halua ajalehtia enää jonkin mystisen magneetin mukana ansaan, vaan tietoisesti valitsen elämääni ihmisiä, jotka tukevat kasvuani ja joita myös itse voin tukea kukoistamaan omalla polullaan. Sen energian vain täytyy virrata molempiin suuntiin. Sain tänään viestin ystävältäni, joka kertoi kuinka kohtaamisemme on muuttanu hänen elämänsä. Koska koen samoin, tiedän että suhteemme on tasa-arvoinen. Kukaan ei kohota ainoastaan toista, vaan kukoistamme yhdessä enemmän.

Elämäni on tuonut polulleni suuria opettajia, jotka ovat pakottanet menemään läpi sen mieleni synkimmän yön, pahimpien pelkojen luo, jotta todellinen minuuden ydin on alkanut löytymään.  Tämä ei ole tapahtunut kerran tai kaksi, en jaksa enää laskea kuinka monta kertaa elämä on laittanut nöyrtymään. Elämääni on tuotu matkani varrella ihmisiä, jotka ovat tehneet minusta lampaan, uhrin, riippuvaisen. Saanut luulemaan että jään yksin, olen liian outo ja erilainen, jota kukaan ei ymmärrä tai voi rakastaa. Mutta näen myös miksi. He ovat näyttäneet sen, mistä minun täytyy vapautua. Nyt kiitän sydämestäni teitä jokaista.

Kun näiden synkkien pelkojen läpi suostuu kulkemaan, alta alkaa löytymään kaiken ydin. Siellä asuu kaunis, vahva, herkkä, erityinen, vapaa ja riippumaton aikuinen nainen. Nainen joka haluaa nauttia elämästään, ottaa vastuun omasta onnestaan ja tarpeistaan sekä nauttii seurasta, joka tulee sitä kaikkea jakamaan. Kulunut vuosi on taas vahvistanut näitä tunteita, vahvistanut omaa voimaa ja tuonut luovuuden ja sisäisen rauhani esiin. Silloin tiedän, että olen oikeiden asioiden äärellä. Elämä tulee haastamaan tätä kaikkea minussa lähes varmuudella, mutta koko ajan enemmän nämä tunteet virtaavat minussa pitäen pinnalla, vapaana peloista. Ja pelonkin hetkellä osaa olla yhä paremmin se aikuinen omalle sisäiselle lapselleni. Itsekkästi elämällä, omista tarpeistani vastuun itse ottamalla, anna sen saman vapauden myös läheisilleni. Itsensä kantavan ihmisen seurassa on helppo hengittää.

Ulkoiset olosuhteet heijastavat myös sitä mitä sisällämme tapahtuu. Häpeämme, riittämättömyytemme, arvottomuutemme ja alistumisemme eivät ole koskaan totuus meistä. Ne ovat tarina, illuusio, jota meille on kerrottu. Mutta ei niitä elämän kipuja tuoda meille siksi että olisimme huonoja, vaan ne tarjoaa jatkuvasti tilaisuuksia voimaantua, jotta löydämme olemuksemme ytimen.

Mielen voima on valtava. Kun tiedämme miten se toimii ja miten sitä voi käyttää, voi nousta olosuhteiden yläpuolelle. Sitä on henkinen vapaus ja vastuunottaminen omasta elämästä. Lopettaa olemasta olosuhteiden uhri. Suhde itseemme määrittelee kaikken eniten elämäämme ja elämän tapahtumat ovat suorassa suhteessa itseemme. Niin kauan kuin luulemme, että ulkoiset asiat, kuten työ, raha, auto, parisuhde, menestys tekevät meistä onnellisia sitten joskus, olemme olosuhteiden uhreja. Kunhan vain tuo toinen sitä ja tätä…Uhrius on tarina sille, että emme ota vastuuta itsestämme ja kohtele itseämme hyvin jo nyt. Alitajuiset kokemukset arvottomuudesta ja riittämättömyydestä estävät vastaanottamasta hyviä asioita vastaan tässä hetkessä. Kun oivallat, että hyvään elämään ei tarvitse mitään ehtoja, silloin olet henkisesti vapaa. Kukaan ulkopuolinen voima ei ole taivaassa säätelemässä mitä hyvää tai kipeää kenenkin niskaan annetaan. Ne ihan kaikki energiat ovat sinun itsesi luomia. Se mitä itsellesi suot, sitä myös vastaanotat. Elämä ei halua satuttaa sinua vaan tuoda oivalluksen, että arvosi on kaikesta riippumaton.

Tunnen olevani henkisesti vapaa ja riippumaton, kun en tarvitse mitään tiettyjä olosuhteita onnellisuuden ja hyvinvoinnin kokemiseen. Kun en toimi puutteen ja tarvitsemisen tilasta, kaikki ehdot ympäristöäni kohtaan katoaa. Otan vastuun vain itsestäni. Silloin päästän irti siitä, miten asioiden pitäisi mennä, ja palikat usein loksahtaakin paikalleen paremmin kuin olisin ikinä voinut odottaa. Kun näen itseni jo kokonaisena, voin vastaanottaa elämääni kaikkea hyvää.

Kyse on siitä, että tiedostamattomat mielen toiminnot täytyy vain tehdä tietoiseksi. Tuntuu, että siitä kertominen on minun tehtäväni tässä elämässä.

 

Istun lepakkotuolissani parvekkeella. Kuuntelen hiljaa kun sade ropisee parvekkeen laseihin. Kiitän kaikkia suuria opettajiani. Elämällä tulee nöyräksi. Sydän puhuu.

 

P.S. Tämä on mahdollisesti tulevan kirjani viimeinen luku. Nyt sillä on alku ja loppu. Elämä saa kirjoittaa kauttani loput. Aamen.

 

 

Ajatukset luovat maailmasi!

Meillä kaikilla on käynnissä jatkuva sisäinen keskustelu itsemme kanssa. Mutta oletko todella tietoinen kuinka tuo apinamieli vaikuttaa tunteisiisi ja kokemukseesi todellisuudesta? Esimerkiksi Esa Saarinen käyttää tästä sisäisestä puheesta sanaa sisäinen pöpöttäjä. Ehkä tämän höpöttävän pöpöttäjän nimeäminen voi auttaa tulemaan paremmin juttuun sen kanssa. Sisäisen puheen laatu vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun ja on yksi voimakkain tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen menestymiseemme elämässä. Sisäisen äänen muuttaminen onkin suurin, mutta paras työ mitä voit itsellesi tehdä! Käytä siihen siis aikaa ja kärsivällisyyttä.

Käyttämiemme sanojen vaikutus meidän mieleen ja kehoon, sekä siihen miten näemme maailman ympärillämme, on valtava. Sisäinen puheemme vaikuttaa nimittäin suoraan tunnetilaan, kehoon ja fysiologiaan, sekä siihen miten koemme ympäristömme. Kielteinen puhe kuormittaa ja syö energiaa valtavasti, kun taas positiivinen ja kannustava avartaa ja auttaa näkemää mahdollisuuksia.

Sisäinen puhe jää usein murehtimaan mennyttä tai tulevaa. Se on meidän sisäinen tarinankertoja, joka vertailee, murehtii, suunnittelee, tuomitsee ja kritisoi. Mielemme luo myös uhkakuvia epäonnistumisista, myöhästymisistä ja sairastumisista, käyttäen valtavasti turhaa energiaa näihin katastrofeihin ja turhaan murehtimiseen. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että omilla ajatuksillamme kykenemme luomaan stressin itsellemme. Sisäisen puheesi laatu ja sisältö ohjaa myös kaikkea sitä, mitä loppujen lopuksi sanot ääneen. Puhutko itsestäsi myönteisesti vai etsitkö aina tekemiäsi virheitä, mahdollisia uhkia ja pelkoja?

Jos haluamme alkaa vaikuttamaan omaan energiaamme, kannatta tästä sisäisestä höpötyksestä tulla tietoiseksi ja vapauttaa käyttöön enemmän myönteistä energiaa.

Kun alat tutua tähän höpöttäjään, on ensin tärkeä hyväksyä oma sisäinen puhe. Se on yleensä sen kaltaista, miten sinulle on lapsuudessa puhuttu. Olet sitä kautta oppinut kohtelemaan itseäsi ajatustesi kautta niin kuin sinua on kohdeltu. Mutta miten sinä haluat itseäsi kohdella? Tärkeintä on, ettei näitä ajatuksia usko lopullisena totuutena siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, vaan voit alkaa kyseenalaistaa tätä tarinaa jota itsestäsi kerrot. Ajatuksemme ovat vain sanoja ja tarinoita, eivät faktaa tai totuutta. Kenen äänellä mielesi puhuu ja kuka sinulle on nämä sanat sanonut?

Voit hyväksyä tarinasi kyseenalaistamalla ne. Kun tarkastelet niitä vain osana mielen toimintaa, et samaistu enää kärsimystarinaan ja anna sen hallita sinua. Sinun ei tarvitse kontrolloida ajatuksia, mutta älä anna niiden kontrolloida sinua! Kun siirryt tarkkailijan näkökulmaan, saat etäisyyttä ajatteluusi ja voit pienin askelin alkaa muuttaa sitä myötätuntoisemmaksi.

Kannattaa siis alkaa tarkkailla millaisia sanoja omassa mielessään käyttää, millaista puhetta ja dialogia mielessään käy. Onko äänessä enemmän kriittinen lannistaja vai myötätuntoinen kannustaja? Kannattaa etenkin tutkia sanoja, kuten pakko, täytyy, aina ja ei koskaan. Niiden taakse kaivautuu usein syviä uskomuksia itsestämme ja ympäristöstämme. Mielen sisäistä kriittikkoakaan  ei voi poistaa ja sillä on myös oma tehtävänsä mm. suojella meitä ja kertoa pelosta, mutta ongelmia tulee jos jatkuvasti uskomme sen ääntä. Kriitikon voi hyväksyä, mutta sitä ei tarvitse ottaa totena. Ensimmäiseksi voit kriitikon huomatessasi sanoa vain mielessäsi STOP ja onnitella että huomasit sen.

Seuraavilla lauseilla voit testata mikä on sanojen voima omaan tunnetilaasi ja fysiologiaasi. Pysähdy ja rentoudu hetkeksi ja sano mielessäsi seuraavat lauseet. Tunnustele hetken miten ne vaikuttavat olotilaasi:         

  • en koskaan onnistu
  • minun on pakko onnistua
  • minun täytyy onnistua
  • yritän onnistua
  • minä onnistun
  • minä saan onnistua
  • minä haluan onnistua

Huomasit varmasti miten paljon eroa näillä sanoilla on ja miten paljon ne hallitsee elämänenergiaasi. Olemme saattaneet myös koukuttua tiettyihin tunnetiloihin eli hormonikoktaileihin, joita olemme oppineet saamaan puheellamme aikaiseksi. Mutta koska nykyään tiedetään, että aivot ovat plastiset, voimme opettaa aivojamme uuteen ja parempaan tarinaan. Sisäinen puhe luo myös hyvänolonhormoni oksitosiinia kohdellessamme itseämme sisäisesti hyvin ja dopamiinia ollessamme kiitollisia. Ajatukset siis luovat maailmasi!

”Yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, monta koko elämäsi.”  – Chris Germer

 

Muistan kun itse aloitin tietoisen työn sisäisen puheeni kanssa. Ensin aloin sanomaan vain STOP kun huomasin soimaavani itseäni. Seuraava askel oli alkaa muuttaa tuota puhetta positiiviseen muotoon sana ja lause kerrallaan siitä huolimatta, että se tuntui todella epäuskottavalta. Ja ihan varmasti tuntuikin,  jos on vuosikymmenet puhunut itselleen lannistavasti. Mutta ”fake it until you make it!” Mieli kuitenkin uskoo mitä me sille kerromme, joten hiljalleen tuo myönteinen ja kannustava sisäinen valmentaja alkaa ottaa enemmän valtaa ja muuttumaan automaattisemmaksi kun jaksaa sitkeästi harjoitella. Tuona aikana treenasin laulamista parin muusikon säestyksellä ja aloin kummasti huomaamaan, miten alakuloisia ja negatiivisia useat biisit olivat. Tulin tietoiseksi myös siitä miten nuo sanoitukset vaikuttivat minuun ja olotilaani ja aloin tietoisemmin valitsemaan myös musiikkia, jolla vaikutin olotilaani ja energiaani haluamallani tavalla.

 

PALJASTAVA HARJOITUS:

1) Kuvittele tilanne, että olet kokenut epäonnistuneesi. Kirjoita paperille miten silloin puhut itsellesi. Anna kriitikon äänen kuulua rehellisesti.

2) Kuvittele että parhaalle ystävällesi on tapahtunut jotain, missä hän kokee epäonnistuneensa. Miten silloin puhut, lohdutat ja kannustat häntä?

3) Tutki mitä ero  näistä huomaat? Yleensä olemme todella armottomia itseämme kohtaan kun taas ystävälle puhumme kauniisti. Jos puhuisimme ystävillemme kuten itsellemme, meillä ei todennäköisesti olisi montaa ystävää. Meidän tulisi kuitenkin olla itsemme parhaita ystäviä ja alkaa ruokkia enemmän tuota myötätuntoista ja kannustavaa ääntä itsessämme. Seuraavan kerran kun huomaat kriitikon ottavan vallan, kokeile puhua kuin parhaalle ystävällesi. Voit myös antaa omalle kriitikollesi myös nimen ja sen kautta tutustua siihen paremmin. Sekin haluaa vain hyväksyntäsi ja tulla näkyväksi. Usein sisäinen ääni puhuu kuten meille on lapsena puhuttu. Voit kiittää sitä vierailusta ja valita sen jälkeen kuinka haluat itsellesi puhua, eli kuinka itseäsi kohtelet. Mieli on kuin lihas ja kun sitkeästi jatkat harjoittelua, jossain vaiheessa huomaat myötätuntoisesta äänestä tulleen automaation.