Kun tunnelukko vapautuu, eli kuinka todellisuus paljastuu reaktioidemme alta

Joulukuun alussa tulivat jälleen uudet kokoontumisrajoitukset, jotka lamauttivat koko vuoden kovimman työsesonkini pikkujoulujen viihdyttäjänä täysin. Työni kun perustuu ihmisten kokoontumiselle sekä mentalistina, että valmentajana. Myös uudelleen käyntiin päässyt Mielen Taikaa! -mentalismishowni Tampereen Teatterissa jouduttiin laittamaan tauolle jo toisen kerran saman vuoden aikana. Tuntui ahdistavalta, kun vapauttani tehdä omaa työtäni rajoitettiin ulkopuolelta taas lisää. Huomasin reagoivani tähän lamaantumalla ja olisin voinut vain maata sohvalla kaiket päivät tekemättä mitään. Mikään ei kiinnostanut eikä motivoinut. Näin somesta kuinka osa taikureista oli varautunut hyvissä ajoin poikkeuksellisiin olosuhteisiin rakentamalla etäshown, mutta itse olin käyttänyt vapautuneen aikani vain kirjani kirjoittamiseen ja tunsin jääväni tyhjän päälle.

Ehkä kaikkien ei tarvitse lähteä tuohon etähössötykseen mukaan, selitin. Mentalismin siirtäminen etäyhteyden varaan tuntui lajiteknisesti vaikealta ja lisäksi tulisi hallita kaikki se tekniikka, mitä itse toteutus vaatisi. Lisäksi tuntui, että etäyhteys ei voisi mitenkään korvata liveyleisöltä saamaani energiaa. Näin selittelin itselleni. Se kaikki yhteensä tuntui liian isolta harppaukselta, vaikka samalla pitäisi nousta olosuhteiden yläpuolelle ja luoda uutta. Lamaannnuin lisää. Mietin, että ehkä olen vain väsynyt ja nyt on oikeasti tarve levätä. Onhan tämä ollut hyvin erikoinen ja sopeutumista vaativa vuosi jo muutenkin. Koitin vain antautua ja hyväksyä olotilan. Vähitellen intuitioni kuitenkin sanoi, että nyt lamaantumisreaktiossani ei taida olla kyse väsymyksestä, vaan jonkin kivun suojaamisesta eli tunnelukosta. Itsetuntemuksestani käsin tunnistin, että tämä reaktio ei ole aito itseni ja loin intention, että sopivaan aikaan mieleni paljastaa mitä se suojelee lamaantumalla.

Meni viikko ja ajauduin lukemaan haastattelua Mariskasta. Yhtäkkiä aloin itkemään ja annoin uteliaana tunteen päästä valloilleen. Rajun itkun keskellä kuulin lapsen huudon ”Äiti, mä en osaa!”. Sillä hetkellä lukko aukesi. Tajusin, että lukkoon oli jäänyt jokin lapsuuden kokemus, jossa vastuuta oli liikaa, enkä ollut kokenut selviäväni siitä yksin. Liian suuri taakka lapselle. Lapsen hätä vapautui kun annoin sen purkaantua. Vastasin lapselle, että ”Pyydetään apua!”. Seuraavana päivänä puhuin puhelimessa tunteja eri taikureiden kanssa, jotka ohjasivat aina seuraavalle, joka voisi auttaa. Muistin taas, kuinka taikuripiireissä on aina jeesattu toisia. Ilman sitä apua en olisi selvinnyt aikoinaan yksin Talentistakaan, tai ainakaan niin hyvin.  Selvisi, että etätaikuudesta oli kirjoitettu kirjakin. Ystäväni Taikuri Luttinen kannusti, että ”jos nyt aloitat, sulla on 3kk päästä kaikki valmiina etäshowta varten”. Apuja alkoi sadella seuraavat päivät ja kaikki halusivat auttaa. Todellisuudessa meni alle viikko, että etäyhteyteen sopiva ohjelmisto oli kasassa ja unessa saamani visio taikastudiostani oli ilmestynyt makuuhuoneeseeni. Samalla innostuin uudestaan omasta lajistani, mentalismista kuin pieni utelias lapsi ja jäin talvilomalle suuren inspiraation vallassa vailla väsymystä. Kivun suojelu voi siis viedä valtavasti energiaa kun taas kivun kohtaaminen vapauttaa valtavaan inspiraatioon. Todellisuus löytyy reaktioidemme alta. Täältä tullaan vuosi 2021, etäyhteysvalmiudessa!

Hengitys, mieli ja sisäinen turva

Pidämme hengitystä usein itsestäänselvyytenä, emmekä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Hengityksellä on kuitenkin suurempi vaikutus hyvinvointiimme kuin yleisesti ajatellaan. Siksi hengityksen häiriöt ovatkin yleisiä ilman, että olemme tästä edes tietoisia.

Valmentaja Steve Maxwell onkin sanonut, että suurin osa maailman ihmisistä on jatkuvassa paniikkitilassa, koska pinnallinen hengitys rintakehällä aktivoi kehon paniikkireseptorit. Hengitämme siis joko liian tiheästi ja pinnallisesti tai liian paljon ilmaa suunkautta haukkoen. Terve hengitys on syvää, mutta kevyttä ja nenän kautta tapahtuvaa. Syvä hengitys tulee palleasta, mutta on samalla kevyttä. Palleassa asuu rauha ja lepo. Kun hengität nenän kautta rauhallisesti, pallea aktivoituu automaattisesti. Kun kieli lepää kitalaessa hengität myös automaattisesti nenän kautta. Tämän kaiken tulisi olla joka hetki tapahtuvaa arkista perushengitystä myös joogakoulujen ulkopuolella.

Koska hengitys seuraa tunnettamme, voimme helposti myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa mielentilaamme. Erityisesti liikahengityksen korjaaminen ovat hyödyllinen työkalu stressin, jännityksen, uniongelmien, ahdistuksen ja ylivirittyneisyyden lievittämiseen. Harva on tietoinen oman hengityksen häiriintymisestä ja liikahengitys on yllättävän yleistä. Häiriintyneellä hengityksellä on loputtomasti erilaisia oireita: astma, uniapnea, ahdistuneisuus, unihäiriöt, stressi, paniikkihäiriöt, kuorsaus, hampaiden narskuttelu, kylmät kädet ja jalat, tukkoinen ja vuotava nenä, aktiivinen rakko, sekä monet muut hengitysteiden ongelmat. Nyt kerron kuitenkin mielen ja hengityksen välisestä yhteydestä. Nykyään jo tiedetään, että autonomisen hermoston toiminta on vahvasti kytköksissä mielenterveyteen. Hengityksellä ja sen säätelyllä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti autonomisen hermoston toimintaan ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Hoitava hengitys -menetelmän tarkoituksena on normalisoida häiriintynyt hengitys. Hoitavan Hengityksen teoria pohjaa tutkittuun ja maailmalla tunnettuun Buteyko-menetelmään.

Jos hengityksemme on häiriintynyt, happi jää pelkästään verenkiertoon ja kärsimme hapenpuutteesta. Meidän ei tulekaan huolehtia pelkästään hapensaannista, vaan riittävästä hiilidioksidista. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu nimittäin mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen. Hiilidioksidin tehtävä on kuljettaa happi verestä soluihin asti elimien käyttöön sekä rentouttaa autonomisia sileitä lihaksia. Nenän kautta hengittämällä saamme optimoitua hiilidioksidin määrän. Hengitysharjoituksilla voimme myös totuttaa hengityskeskuksemme sietämään paremmin hiilidioksidia, jotta jotta happi pääsee toimimaan kehossamme kunnolla. Se kuinka paljon aivojen hengityskeskus sietää hiilidioksiidia, määrittää hengitysvoluumin.

Tuttu tapa antaa paperipussi paniikkikohtauksesta kärsivälle juontaa juurensa juuri hiilidioksidiin. Pussiin ulos hengitetty hiilidioksidi ei pääse karkuun, vaan tulee hengityksen mukana takaisin. Kun hiilidioksidin paine kehossa nousee, hemoglobiini vapauttaa hapen kehon käyttöön. Paniikkikohtaus on voimakas stressiteaktio, jota pinnallinen ja nopea hengitys aktivoi vain lisää. Rauhoittamalla, hidastamalla ja pienentämällä hengitystä, päästään nopeasti rauhan ja levon tilaan.

Vaikutus elimistön ja mielen välillä toimii molempiin suuntiin ja elimistön toiminnan, mielen ja hengityksen häiriöt ovat yhteydessä toisiinsa. Jos hengitys on häiriintynyttä on vaikutukset sekä fyysisiä että psyykkisiä. Korjaamalla hengitystä, voidaan helpottaa sekä kehon että mielen häiriöitä. Voidaankin kysyä kumpi on tullut ensin, mielen häiriöt vai hengityshäiriöt?

Jos hiilidioksidi ei pääse tekemään tehtäväänsä ja hengitys häiriintyy, voi psyykkiset oireet olla moninaiset: yleinen jännitys, tuskaisuus, ahdistus, levottomuus, ylivireys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollinmenetyksen ja kuoleman pelko. Nämä yhdistyy myös unihäiriöihin ja väsymykseen. Nykyään jo tiedetään, että ahdistus ja masennus lisäävät astman oireilua. Tunteitaan tukahduttavat, joilla on alttius astmaan, kärsivät liikahengityksestä, joka aiheuttaa oireilun.

Autonominen hermostomme jakautuu kahteen osaan ja kolmeen eri tilaan. Sympaattisen hermoston osan ”taistele ja pakene” -tila aktivoituu kun meidän täytyy toimia ja on myös hetkellinen stressitila. Tämä osa kuuluu ”nisäkäsaivoihin”. ”Ihmisaivoihin” kuuluva parasympaattinen hermosto on taas kehittyinein hermoston osa, joka vastaa kehon ”lepää ja sulattele” -tilasta, jossa keho pääsee palautumaan ja rauhoittumaan. Kolmas tila on ”liskoaivoihin” kuuluva ”jähmety” -tila, jossa ihminen lamaantuu. Tällöin aktivoituu sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto yhtäaikaa. Molemmilla hermoston osilla on tärkeä tehtävänsä. Olennaista on että ne pääsevät toimimaan luonnollisesti ja tässä hengityksellä on suuri tehtävä.

Hengitystä pidättämällä saatamme pidättää myös epämiellyttäviä tunteita. Tunteiden tukahduttaminen ja jatkuva varuillaanolo voi olla peräisin jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin siitä on tullut normaali olotila. Jos lapsi on saanut rauhoittavaa turvaa toisen ihmisen läheisyydestä, turvallisuuden kokemus säilyy ja suojaa mieltä läpi elämän. Tämä voidaan nähdä helposti myös hermoston tasolla, jolla ihminen ikään kuin liittyy ympäristöönsä. Hermosto on muovautuva elin, jonka plastisuus on huipussaan lapsuudessa. Mikäli turvan kokemusta ei ole lapsena syntynyt, autonomisen hermoston eri osien yhteistoiminta ei pääse kehittymään normaalisti ja ihmisen tunteiden säätelykyky jää puutteelliseksi. Emotionaalisesti traumatisoituneilla ihmisillä autonomisen hermoston reagoimiseen liittyvistä virhearvioista seuraa kahdenlaisia ongelmia. He joko taistelevat/hyökkäävät (voimakas reaktiivisuus) tai lamaantuvat. Lamaannuksessa hermoston kaikkein vanhin ja primitiivisin ”lisko-osa”, joka reagoi kuolemanvaaraan, aktivoituu. Lamaannus voi johtaa jopa masennukseen. Reagointi kuormittaa helposti vuorovaikutusta ja hankaloittaa ihmissuhteiden rakentumista turvallisiksi. Ikäänkuin turvallisuustutka ei toimi luotettavasti ja ihminen kokee jatkuvaa sisäistä turvattomuutta. Turvattomuuden kokemus ja siitä seuraava hermoston reaktioherkkyys on yksi psyykkisten sairauksien selittäjä.

Vanhemmuusvaje on yksi keskeisimpiä traumatisoivia lapsuuden kokemuksia, jotka näkyvät myös autonomisen hermoston tasolla ja johtaa pahimmillaan mielenterveyden häiriöihin. Kun hermosto ei toimi luonnollisesti ja ihminen on jatkuvasti varuillaan, keho on jännittynyt, pallea kiristyy ja sen liike rajoittuu. Tästä seuraa pinnallinen hengitys, joka lisää ahdistavan olon kierrettä. Pinnallinen hengitys aktivoi sympaattista ”taistele tai pakene” -hermostoa ja johtaa krooniseen stressiin, jonka seuraukset ovat moninaiset. Sympaattinen hermoston aktivoituessa keho erittää stressihormoneja ja verenpaine kohoaa. Tällöin myös tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuu. Hermoston toipumisessa olennaista on turvallisuuden tunteen kokeminen tässä hetkessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja tässä myös hengitys voi olla avuksi.

Emotionaalisen trauman syy on sietämättömät tunnetilat ja autonominen hermosto liittyy niihin erityisen kiinteästi. Ihminen on aina jossakin tunnetilassa, myös silloin kun on rauhallinen ja toimii järkevästi. Viha ja levollisuus ovat molemmat tunnetiloja yhtälailla. Järjen vievät tunnetilat kytkeytyvät usein traumamuistoihin. Kun tunteiden säätelykyky toimii optimaalisesti, on turvallista kohdata vaikeitakin tunnetiloja ilman, että järki sumentuu tai toimintakyky lamaantuu. Uutta teoriaa autonomisesta hermostosta huomiodaan Suomessa vielä heikosti.

Kun ihminen on rauhassa ja levollinen, hermoston kehittynein ”ihmisaivot” -osa aktivoituu. Tämä on hermoston rakenne, joka vahvistuu ja kehittyy kokemuksen myötä. Eli kun ihminen saa turvallisuutta lisääviä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tämä rakenne muovautuu. Kun turvallisuuden tunne alkaa sisäistyä, tunteiden säätelykyky ja mielenterveys paranee. Kun kehon jännitystä aletaan vapauttamaan hengityksen avulla, voi hermosto alkaa vapautua turvallisessa ympäristössä myös traumoistaan.

 

Tunteiden ja hengityksen yhteys: 

Ahdistus on normaali reaktio uhkaavaksi koettuihin tapahtumiin ja on osa ”taistele tai pakene” -systeemiä. Pelon tunne muuttaa hengitystä ja voi johtaa paniikkikohtaukseen.

Suru kohottaa stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, josta voi seurata astmaa, vilustumisia, kurkkukipua, infektioita, verenpainetta ja reumaa. Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että suruun kiinnijääminen vahingoittaa keuhkoja.

Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja erittää stressihormoneja, jolloin pulssi ja verenpaine kohoaa. Siitä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Kroonistuneessa stressissä pinnallinen hengitys jää päälle josta seuraa hapenpuute.

Pelätessä alamme hengittää pinnallisesti ja nopeasti. Usein tämä tapa hengittää jää pääälle, joka taas aiheuttaa ”taistele ja pakene” -hermoston aktivoitumista. Hermoston tila vahvistaa lisää pelkotilaa ja kehä on valmis.

”Pelko on jännitystä, joka unohti hengittää”  -Fritz Perls

Vaikka ulkoiset olosuhteet esimerkiksi stressin suhteen ei muuttuisi, voidaan hengityksellä vaikuttaa oman sisäisen turvan ja rauhan tilaan. Stressitilassa ajatuksia on valtavasti ja todennäköisesti menetät kontrollin mieleesi. Kun rauhoitat hengityksen, myöskin ajatusten määrä rauhoittuu ja saat enemmän mielen sisäistä tilaa. Eli kun rauhoitamme hengityksemme, rauhoitamme myös mielemme. Terve hengitys vaikuttaa suoraan hermostoa rauhoittavasti, jolloin parasypaattinen ”lepää ja sulattele”- hermosto aktivoituu ja keho alkaa palautua. Palautunut keho toimii optimaalisesti, hakee itse tasapainoa ja pääset kuulemaan sen viisautta. Näin voi syntyä terveen itsehallinnan kokemus, ilman että oma hyvinvointi on vain olosuhteiden armoilla.

Kaksi pääasiallista hengitystapaa ovat siis pinnallinen hengitys rintakehän yläosalla ja syvä palleahengitys. Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin ja sillä on kolme tärkeää tehtävää: hengitys, keskivartalon tuki ja sulkijalihas. Se pystyy toimimaan täysin tiedostamattamme (vrt. sydänlihas), mutta pystymme myös vaikuttamaan sen toimintaan tahdonalaisesti (vrt. hauis). Mieleen vaikuttamisen näkökulmasta pallean tärkein tehtävä on aktivoida sen läpi kulkevaa vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo on parasympaattisen eli palauttavan hermoston suurin ja tärkein hermo. Palleahengityksellä on vagushermon kautta merkittäviä terveysvaikutuksia ja sitä voimme tietoisesti harjoitella.

Vaguksen tehtävänä on rauhoittaa elintoimintoja, tasapainoittaa, rentouttaa, lievittää kipua, palauttaa rasituksesta, laskea verenpainetta ja sykettä. Jos vagushermo ei pääse toimimaan, keho ei palaudu. Oireina voi olla krooninen stressi, hermoston ylivireys, levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vagus hermottaa valtavan märän elimiä aivoista suolistoon asti ja vaikuttaa moneen toimintoon aina vastustuskyvystä, ruuansulatukseen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tunteet ja fyysinen aktiivisuus. Pallea reagoi kaikkiin kokemiimme tunnetiloihin ja säilömme tunteitamme tähän ”tunteiden pankkiin”. Henkisessä ja fyysisessä kivussa ja stressissä, jolloin siirrymme usein hengittämään suun kautta, pallea jännittyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Myös lonkan koukistajilla on sidekudoksinen yhteys pallealihakseen. Lonkan koukistaja reagoi stressiin, jolloin lihas lyhenee ja kiristyy. Myöskään tällöin pallea ei pääse toimimaan normaalisti. Lonkan koukistajien säännöllinen venyttely auttaa siis myös palleaa toimimaan optimaalisesti. 

Pidennetyllä uloshengityksellä tai palleahengityksellä voidaan tehokkaasti aktivoida parasympaattista hermostoa ja vagushermoa. Hengitys liittyy läheisesti siihen, onko meillä kehossa käynnissä rauhallinen tila vai stressitila. Ja koska hengitystä voi itse hallita, se on nopea tapa rauhoittaa kehoa ja siten myös mieltä. Hengityksen hidastaminen, syventäminen ja keventäminen alentaa stressihormonien tuotantoa sekä parantaa aivojen hapensaantia ja veren virtausta. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ja koska keho on aina mieltä vahvempi, kannattaa aloittaa fysiologian rauhoittamisesta. Kun hengitys vapautetaan ja lihakset rentoutuvat, alkavat myös tunteet vapautumaan. Kun hengitys palautetaan ”tehdasasetuksille”, myös hermostoon jääneet traumat voivat päästä purkaantumaan. Tällöin hengitystä hallitsemalla voimme hallita oireilua ilman, että se hallitsee meitä.

Sisäisen turvan tunteella on siis suora yhteys hermoston tilaan. Turvan tunne meissä on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanotaankin, että pelko syntyy mielessä, joka on aina menneessä tai tulevassa. Rauha asuu kehossa, joka on aina läsnä tässä hetkessä. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme ja sitä kautta mielemme. Hengitys tuo meidät takaisin kehoon, joka elää aina ainoastaan läsnäolevana tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin.

Hengitys kulkee aina mukana ja on loistava mielenhallinnan työkalu loppuelämäksi!

Aina kun jokin vaikea tunne tai stressaava tilanne iskee, kokeile ihan ensimmäisenä:

Pitkä uloshengitys aktivoi pallean kautta vagushermoa ja käynnistää palautumisen jopa keskellä kiireistä työpäivää tai stressaavassa tilanteessa. Jatka sen jälkeen rauhallista palleahengitystä kunnes keho ja mieli ovat rauhoittuneet. 

Stressin lievitys hengityksen avulla:

  • Hengityksen hidastaminen vähentää stressihormonien tuotantoa
  • Hengityksen syventäminen ja pallean aktivointi herättää vagushermon ja parasympaattisen hermoston
  • Hidastettu uloshengitys hidastaa sykettä, parantaa päätöksentekokykyä ja lievittää stressiä.
  • Vähennetty hengitys parantaa aivojen hapensaantia ja selkiyttää ajattelua

 

Mikäli haluat tutustua paremmin Hoitavan Hengityksen menetelmään ja alkaa korjaamaan häiriintynyttä hengitystä, seuraa syksyn kurssien ilmoittelua tai kysy yksilövalmennuksia.

post

Tiesitkö mihin hypnoosista voi saada apua?

Hypnoosilla voi saada apua ja helpotusta hyvin monenlaisiin arkisiin ongelmiin ja haasteisiin. Hypnoosi on syvä rentouden tila, jossa asiakas on hyvin yhteydessä itseensä ja alitajuntaansa. Hypnoosi on tietoisuuden tila eli muuntunut tajunnan tila, joka poikkeaa normaalista päivätietoisuuden tilasta. Hypnoositila on keskittynyt mielentila, jolle on tyypillistä kokemus olla unen ja valveen rajalla. Tässä olotilassa mieli on avoin uuden oppimiseen ja eri asioiden uudelleen määrittymiseen. 

Hypnoositila on ihmiselle ominainen. Tämä tila on mielen rentoutumista, joka kokijan ominaisuuksista johtuen vaihtelee eri asteisena kevyen pinnallisesta syvään. Hypnoositila voidaan aikaansaada käyttäen erilaisia menetelmiä, induktioita. Hypnotisointi on tähän tilaan opastamista, jolloin kohdehenkilö omaehtoisesti hypnotisoituu. Hypnoosi on vuorovaikutussuhde, jonka perustana on luottamus, suopeus, kunnioitus ja halukkuus yhteistyöhön yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hypnoosi on mielihyvää tuottavaa ja stressiä laukaisevaa. Hypnoosissa ei välttämättä pyritä syviin tiloihin vaan hyvään suggestioalttiuteen ja aktiiviseen työskentelyyn asiakkaan tavoitteen mukaisesti.

Hypnoosivalmentaja ei vaikuta asiakkaaseen, vaan voidaan ajatella, että asiakkaalla itsellään on jo ratkaisu omiin ongelmiinsa ja kysymyksiinsä. Hypnoosissa mieli on avoin ja vastaanottavainen, jolloin valmentaja auttaa löytämään asiakkaan omat mielen voimavarat ja ratkaisut haasteisiin ja omaan tavoitteeseen pääsemiseksi.

Alitajunnan mahdollisuudet ovat rajattomat!

Normaalissa valvetilassa ihminen ei koskaan pysty käyttämään maksimaalisesti hyväkseen kaikkia henkisiä voimavaroja. Kehityksen kuluessa niitä on sitoutunut monien ongelmien käsittelyyn. Jo torjuttujen asioiden alitajunnassa pitäminen vaatii psyykkista energiaa. Näin hypnoosin käyttömahdollisuudet sidoksissa olevien voimavarojen vapauttajana ovat erittäin suuret. Hypnoosia käytetäänkin sekä sairauksista toipumiseen, että henkisten voimavarojen vapauttamiseen ja sitä kautta huippusuorituksen hiomiseen niin urheilussa kuin luovilla aloilla; tieteessä ja taiteessa.

Neuroplastisuus tarkoittaa että aivomme ovat plastiset eli muokkautuvat. Voimme siis rakentaa uusia hermoyhteyksiä ja toimintamalleja pelkästään mielikuvien avulla, sillä mieli ei erota tapahtuuko jotain oikeasti vai pelkästään kuvitelmissamme. Kun olemme syvässä rentouden tilassa, aivoaallot ovat matalammat ja yhteys alitajuntaan paremmin auki. Tällöin voimme oppia helposti uusia tapoja tai toimintamalleja, jotka vievät kohti omaa tavoitetta. Tähän perustuu hypnoosi uusia tapoja opeteltaessa.

Ennen  hypnoosia keskustellaan asiakkaan tavoitteista ja toiveista. Tämän pohjalta luodaan suggestiot alitajunnalle, jotka asiakas on hyväksynyt. Hypnoositilassa tajunnantila on muuntunut, mutta asiakas on silti hereillä ja säilyttää oman tahtonsa. Asiakas kuulee hypnoosin aikana ohjaajan äänen ja pystyy halutessaan keskustelemaan. Hypnoosin voi myös keskeyttää koska tahansa, vain avaamalla silmät.

Hypnoosi voi auttaa hyvin monenlaisissa arkisissa haasteissa:

  • stressinhallinta
  • jännitystilat ja ahdistus
  • elämäntapamuutokset
  • tupakoinnin lopettaminen
  • addiktiot
  • painonhallinta
  • esiintymisjännitys
  • voimavarojen ja itsetunnon lisääminen
  • kiputilojen helpottaminen
  • tavoitteiden saavuttaminen

 

Yksilö-, ryhmä-, ja yritysvalmennukset

Kysy tarjous: jenni@jennisofia.com