Hengitys, mieli ja sisäinen turva

Pidämme hengitystä usein itsestäänselvyytenä, emmekä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Hengityksellä on kuitenkin suurempi vaikutus hyvinvointiimme kuin yleisesti ajatellaan. Siksi hengityksen häiriöt ovatkin yleisiä ilman, että olemme tästä edes tietoisia.

Valmentaja Steve Maxwell onkin sanonut, että suurin osa maailman ihmisistä on jatkuvassa paniikkitilassa, koska pinnallinen hengitys rintakehällä aktivoi kehon paniikkireseptorit. Hengitämme siis joko liian tiheästi ja pinnallisesti tai liian paljon ilmaa suunkautta haukkoen. Terve hengitys on syvää, mutta kevyttä ja nenän kautta tapahtuvaa. Syvä hengitys tulee palleasta, mutta on samalla kevyttä. Palleassa asuu rauha ja lepo. Kun hengität nenän kautta rauhallisesti, pallea aktivoituu automaattisesti. Kun kieli lepää kitalaessa hengität myös automaattisesti nenän kautta. Tämän kaiken tulisi olla joka hetki tapahtuvaa arkista perushengitystä myös joogakoulujen ulkopuolella.

Koska hengitys seuraa tunnettamme, voimme helposti myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa mielentilaamme. Erityisesti liikahengityksen korjaaminen ovat hyödyllinen työkalu stressin, jännityksen, uniongelmien, ahdistuksen ja ylivirittyneisyyden lievittämiseen. Harva on tietoinen oman hengityksen häiriintymisestä ja liikahengitys on yllättävän yleistä. Häiriintyneellä hengityksellä on loputtomasti erilaisia oireita: astma, uniapnea, ahdistuneisuus, unihäiriöt, stressi, paniikkihäiriöt, kuorsaus, hampaiden narskuttelu, kylmät kädet ja jalat, tukkoinen ja vuotava nenä, aktiivinen rakko, sekä monet muut hengitysteiden ongelmat. Nyt kerron kuitenkin mielen ja hengityksen välisestä yhteydestä. Nykyään jo tiedetään, että autonomisen hermoston toiminta on vahvasti kytköksissä mielenterveyteen. Hengityksellä ja sen säätelyllä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti autonomisen hermoston toimintaan ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Hoitava hengitys -menetelmän tarkoituksena on normalisoida häiriintynyt hengitys. Hoitavan Hengityksen teoria pohjaa tutkittuun ja maailmalla tunnettuun Buteyko-menetelmään.

Jos hengityksemme on häiriintynyt, happi jää pelkästään verenkiertoon ja kärsimme hapenpuutteesta. Meidän ei tulekaan huolehtia pelkästään hapensaannista, vaan riittävästä hiilidioksidista. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu nimittäin mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen. Hiilidioksidin tehtävä on kuljettaa happi verestä soluihin asti elimien käyttöön sekä rentouttaa autonomisia sileitä lihaksia. Nenän kautta hengittämällä saamme optimoitua hiilidioksidin määrän. Hengitysharjoituksilla voimme myös totuttaa hengityskeskuksemme sietämään paremmin hiilidioksidia, jotta jotta happi pääsee toimimaan kehossamme kunnolla. Se kuinka paljon aivojen hengityskeskus sietää hiilidioksiidia, määrittää hengitysvoluumin.

Tuttu tapa antaa paperipussi paniikkikohtauksesta kärsivälle juontaa juurensa juuri hiilidioksidiin. Pussiin ulos hengitetty hiilidioksidi ei pääse karkuun, vaan tulee hengityksen mukana takaisin. Kun hiilidioksidin paine kehossa nousee, hemoglobiini vapauttaa hapen kehon käyttöön. Paniikkikohtaus on voimakas stressiteaktio, jota pinnallinen ja nopea hengitys aktivoi vain lisää. Rauhoittamalla, hidastamalla ja pienentämällä hengitystä, päästään nopeasti rauhan ja levon tilaan.

Vaikutus elimistön ja mielen välillä toimii molempiin suuntiin ja elimistön toiminnan, mielen ja hengityksen häiriöt ovat yhteydessä toisiinsa. Jos hengitys on häiriintynyttä on vaikutukset sekä fyysisiä että psyykkisiä. Korjaamalla hengitystä, voidaan helpottaa sekä kehon että mielen häiriöitä. Voidaankin kysyä kumpi on tullut ensin, mielen häiriöt vai hengityshäiriöt?

Jos hiilidioksidi ei pääse tekemään tehtäväänsä ja hengitys häiriintyy, voi psyykkiset oireet olla moninaiset: yleinen jännitys, tuskaisuus, ahdistus, levottomuus, ylivireys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollinmenetyksen ja kuoleman pelko. Nämä yhdistyy myös unihäiriöihin ja väsymykseen. Nykyään jo tiedetään, että ahdistus ja masennus lisäävät astman oireilua. Tunteitaan tukahduttavat, joilla on alttius astmaan, kärsivät liikahengityksestä, joka aiheuttaa oireilun.

Autonominen hermostomme jakautuu kahteen osaan ja kolmeen eri tilaan. Sympaattisen hermoston osan ”taistele ja pakene” -tila aktivoituu kun meidän täytyy toimia ja on myös hetkellinen stressitila. Tämä osa kuuluu ”nisäkäsaivoihin”. ”Ihmisaivoihin” kuuluva parasympaattinen hermosto on taas kehittyinein hermoston osa, joka vastaa kehon ”lepää ja sulattele” -tilasta, jossa keho pääsee palautumaan ja rauhoittumaan. Kolmas tila on ”liskoaivoihin” kuuluva ”jähmety” -tila, jossa ihminen lamaantuu. Tällöin aktivoituu sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto yhtäaikaa. Molemmilla hermoston osilla on tärkeä tehtävänsä. Olennaista on että ne pääsevät toimimaan luonnollisesti ja tässä hengityksellä on suuri tehtävä.

Hengitystä pidättämällä saatamme pidättää myös epämiellyttäviä tunteita. Tunteiden tukahduttaminen ja jatkuva varuillaanolo voi olla peräisin jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin siitä on tullut normaali olotila. Jos lapsi on saanut rauhoittavaa turvaa toisen ihmisen läheisyydestä, turvallisuuden kokemus säilyy ja suojaa mieltä läpi elämän. Tämä voidaan nähdä helposti myös hermoston tasolla, jolla ihminen ikään kuin liittyy ympäristöönsä. Hermosto on muovautuva elin, jonka plastisuus on huipussaan lapsuudessa. Mikäli turvan kokemusta ei ole lapsena syntynyt, autonomisen hermoston eri osien yhteistoiminta ei pääse kehittymään normaalisti ja ihmisen tunteiden säätelykyky jää puutteelliseksi. Emotionaalisesti traumatisoituneilla ihmisillä autonomisen hermoston reagoimiseen liittyvistä virhearvioista seuraa kahdenlaisia ongelmia. He joko taistelevat/hyökkäävät (voimakas reaktiivisuus) tai lamaantuvat. Lamaannuksessa hermoston kaikkein vanhin ja primitiivisin ”lisko-osa”, joka reagoi kuolemanvaaraan, aktivoituu. Lamaannus voi johtaa jopa masennukseen. Reagointi kuormittaa helposti vuorovaikutusta ja hankaloittaa ihmissuhteiden rakentumista turvallisiksi. Ikäänkuin turvallisuustutka ei toimi luotettavasti ja ihminen kokee jatkuvaa sisäistä turvattomuutta. Turvattomuuden kokemus ja siitä seuraava hermoston reaktioherkkyys on yksi psyykkisten sairauksien selittäjä.

Vanhemmuusvaje on yksi keskeisimpiä traumatisoivia lapsuuden kokemuksia, jotka näkyvät myös autonomisen hermoston tasolla ja johtaa pahimmillaan mielenterveyden häiriöihin. Kun hermosto ei toimi luonnollisesti ja ihminen on jatkuvasti varuillaan, keho on jännittynyt, pallea kiristyy ja sen liike rajoittuu. Tästä seuraa pinnallinen hengitys, joka lisää ahdistavan olon kierrettä. Pinnallinen hengitys aktivoi sympaattista ”taistele tai pakene” -hermostoa ja johtaa krooniseen stressiin, jonka seuraukset ovat moninaiset. Sympaattinen hermoston aktivoituessa keho erittää stressihormoneja ja verenpaine kohoaa. Tällöin myös tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuu. Hermoston toipumisessa olennaista on turvallisuuden tunteen kokeminen tässä hetkessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja tässä myös hengitys voi olla avuksi.

Emotionaalisen trauman syy on sietämättömät tunnetilat ja autonominen hermosto liittyy niihin erityisen kiinteästi. Ihminen on aina jossakin tunnetilassa, myös silloin kun on rauhallinen ja toimii järkevästi. Viha ja levollisuus ovat molemmat tunnetiloja yhtälailla. Järjen vievät tunnetilat kytkeytyvät usein traumamuistoihin. Kun tunteiden säätelykyky toimii optimaalisesti, on turvallista kohdata vaikeitakin tunnetiloja ilman, että järki sumentuu tai toimintakyky lamaantuu. Uutta teoriaa autonomisesta hermostosta huomiodaan Suomessa vielä heikosti.

Kun ihminen on rauhassa ja levollinen, hermoston kehittynein ”ihmisaivot” -osa aktivoituu. Tämä on hermoston rakenne, joka vahvistuu ja kehittyy kokemuksen myötä. Eli kun ihminen saa turvallisuutta lisääviä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tämä rakenne muovautuu. Kun turvallisuuden tunne alkaa sisäistyä, tunteiden säätelykyky ja mielenterveys paranee. Kun kehon jännitystä aletaan vapauttamaan hengityksen avulla, voi hermosto alkaa vapautua turvallisessa ympäristössä myös traumoistaan.

 

Tunteiden ja hengityksen yhteys: 

Ahdistus on normaali reaktio uhkaavaksi koettuihin tapahtumiin ja on osa ”taistele tai pakene” -systeemiä. Pelon tunne muuttaa hengitystä ja voi johtaa paniikkikohtaukseen.

Suru kohottaa stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, josta voi seurata astmaa, vilustumisia, kurkkukipua, infektioita, verenpainetta ja reumaa. Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että suruun kiinnijääminen vahingoittaa keuhkoja.

Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja erittää stressihormoneja, jolloin pulssi ja verenpaine kohoaa. Siitä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Kroonistuneessa stressissä pinnallinen hengitys jää päälle josta seuraa hapenpuute.

Pelätessä alamme hengittää pinnallisesti ja nopeasti. Usein tämä tapa hengittää jää pääälle, joka taas aiheuttaa ”taistele ja pakene” -hermoston aktivoitumista. Hermoston tila vahvistaa lisää pelkotilaa ja kehä on valmis.

”Pelko on jännitystä, joka unohti hengittää”  -Fritz Perls

Vaikka ulkoiset olosuhteet esimerkiksi stressin suhteen ei muuttuisi, voidaan hengityksellä vaikuttaa oman sisäisen turvan ja rauhan tilaan. Stressitilassa ajatuksia on valtavasti ja todennäköisesti menetät kontrollin mieleesi. Kun rauhoitat hengityksen, myöskin ajatusten määrä rauhoittuu ja saat enemmän mielen sisäistä tilaa. Eli kun rauhoitamme hengityksemme, rauhoitamme myös mielemme. Terve hengitys vaikuttaa suoraan hermostoa rauhoittavasti, jolloin parasypaattinen ”lepää ja sulattele”- hermosto aktivoituu ja keho alkaa palautua. Palautunut keho toimii optimaalisesti, hakee itse tasapainoa ja pääset kuulemaan sen viisautta. Näin voi syntyä terveen itsehallinnan kokemus, ilman että oma hyvinvointi on vain olosuhteiden armoilla.

Kaksi pääasiallista hengitystapaa ovat siis pinnallinen hengitys rintakehän yläosalla ja syvä palleahengitys. Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin ja sillä on kolme tärkeää tehtävää: hengitys, keskivartalon tuki ja sulkijalihas. Se pystyy toimimaan täysin tiedostamattamme (vrt. sydänlihas), mutta pystymme myös vaikuttamaan sen toimintaan tahdonalaisesti (vrt. hauis). Mieleen vaikuttamisen näkökulmasta pallean tärkein tehtävä on aktivoida sen läpi kulkevaa vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo on parasympaattisen eli palauttavan hermoston suurin ja tärkein hermo. Palleahengityksellä on vagushermon kautta merkittäviä terveysvaikutuksia ja sitä voimme tietoisesti harjoitella.

Vaguksen tehtävänä on rauhoittaa elintoimintoja, tasapainoittaa, rentouttaa, lievittää kipua, palauttaa rasituksesta, laskea verenpainetta ja sykettä. Jos vagushermo ei pääse toimimaan, keho ei palaudu. Oireina voi olla krooninen stressi, hermoston ylivireys, levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vagus hermottaa valtavan märän elimiä aivoista suolistoon asti ja vaikuttaa moneen toimintoon aina vastustuskyvystä, ruuansulatukseen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tunteet ja fyysinen aktiivisuus. Pallea reagoi kaikkiin kokemiimme tunnetiloihin ja säilömme tunteitamme tähän ”tunteiden pankkiin”. Henkisessä ja fyysisessä kivussa ja stressissä, jolloin siirrymme usein hengittämään suun kautta, pallea jännittyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Myös lonkan koukistajilla on sidekudoksinen yhteys pallealihakseen. Lonkan koukistaja reagoi stressiin, jolloin lihas lyhenee ja kiristyy. Myöskään tällöin pallea ei pääse toimimaan normaalisti. Lonkan koukistajien säännöllinen venyttely auttaa siis myös palleaa toimimaan optimaalisesti. 

Pidennetyllä uloshengityksellä tai palleahengityksellä voidaan tehokkaasti aktivoida parasympaattista hermostoa ja vagushermoa. Hengitys liittyy läheisesti siihen, onko meillä kehossa käynnissä rauhallinen tila vai stressitila. Ja koska hengitystä voi itse hallita, se on nopea tapa rauhoittaa kehoa ja siten myös mieltä. Hengityksen hidastaminen, syventäminen ja keventäminen alentaa stressihormonien tuotantoa sekä parantaa aivojen hapensaantia ja veren virtausta. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ja koska keho on aina mieltä vahvempi, kannattaa aloittaa fysiologian rauhoittamisesta. Kun hengitys vapautetaan ja lihakset rentoutuvat, alkavat myös tunteet vapautumaan. Kun hengitys palautetaan ”tehdasasetuksille”, myös hermostoon jääneet traumat voivat päästä purkaantumaan. Tällöin hengitystä hallitsemalla voimme hallita oireilua ilman, että se hallitsee meitä.

Sisäisen turvan tunteella on siis suora yhteys hermoston tilaan. Turvan tunne meissä on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanotaankin, että pelko syntyy mielessä, joka on aina menneessä tai tulevassa. Rauha asuu kehossa, joka on aina läsnä tässä hetkessä. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme ja sitä kautta mielemme. Hengitys tuo meidät takaisin kehoon, joka elää aina ainoastaan läsnäolevana tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin.

Hengitys kulkee aina mukana ja on loistava mielenhallinnan työkalu loppuelämäksi!

Aina kun jokin vaikea tunne tai stressaava tilanne iskee, kokeile ihan ensimmäisenä:

Pitkä uloshengitys aktivoi pallean kautta vagushermoa ja käynnistää palautumisen jopa keskellä kiireistä työpäivää tai stressaavassa tilanteessa. Jatka sen jälkeen rauhallista palleahengitystä kunnes keho ja mieli ovat rauhoittuneet. 

Stressin lievitys hengityksen avulla:

  • Hengityksen hidastaminen vähentää stressihormonien tuotantoa
  • Hengityksen syventäminen ja pallean aktivointi herättää vagushermon ja parasympaattisen hermoston
  • Hidastettu uloshengitys hidastaa sykettä, parantaa päätöksentekokykyä ja lievittää stressiä.
  • Vähennetty hengitys parantaa aivojen hapensaantia ja selkiyttää ajattelua

 

Mikäli haluat tutustua paremmin Hoitavan Hengityksen menetelmään ja alkaa korjaamaan häiriintynyttä hengitystä, seuraa syksyn kurssien ilmoittelua tai kysy yksilövalmennuksia.

Ajatukset luovat maailmasi!

Meillä kaikilla on käynnissä jatkuva sisäinen keskustelu itsemme kanssa. Mutta oletko todella tietoinen kuinka tuo apinamieli vaikuttaa tunteisiisi ja kokemukseesi todellisuudesta? Esimerkiksi Esa Saarinen käyttää tästä sisäisestä puheesta sanaa sisäinen pöpöttäjä. Ehkä tämän höpöttävän pöpöttäjän nimeäminen voi auttaa tulemaan paremmin juttuun sen kanssa. Sisäisen puheen laatu vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun ja on yksi voimakkain tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen menestymiseemme elämässä. Sisäisen äänen muuttaminen onkin suurin, mutta paras työ mitä voit itsellesi tehdä! Käytä siihen siis aikaa ja kärsivällisyyttä.

Käyttämiemme sanojen vaikutus meidän mieleen ja kehoon, sekä siihen miten näemme maailman ympärillämme, on valtava. Sisäinen puheemme vaikuttaa nimittäin suoraan tunnetilaan, kehoon ja fysiologiaan, sekä siihen miten koemme ympäristömme. Kielteinen puhe kuormittaa ja syö energiaa valtavasti, kun taas positiivinen ja kannustava avartaa ja auttaa näkemää mahdollisuuksia.

Sisäinen puhe jää usein murehtimaan mennyttä tai tulevaa. Se on meidän sisäinen tarinankertoja, joka vertailee, murehtii, suunnittelee, tuomitsee ja kritisoi. Mielemme luo myös uhkakuvia epäonnistumisista, myöhästymisistä ja sairastumisista, käyttäen valtavasti turhaa energiaa näihin katastrofeihin ja turhaan murehtimiseen. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että omilla ajatuksillamme kykenemme luomaan stressin itsellemme. Sisäisen puheesi laatu ja sisältö ohjaa myös kaikkea sitä, mitä loppujen lopuksi sanot ääneen. Puhutko itsestäsi myönteisesti vai etsitkö aina tekemiäsi virheitä, mahdollisia uhkia ja pelkoja?

Jos haluamme alkaa vaikuttamaan omaan energiaamme, kannatta tästä sisäisestä höpötyksestä tulla tietoiseksi ja vapauttaa käyttöön enemmän myönteistä energiaa.

Kun alat tutua tähän höpöttäjään, on ensin tärkeä hyväksyä oma sisäinen puhe. Se on yleensä sen kaltaista, miten sinulle on lapsuudessa puhuttu. Olet sitä kautta oppinut kohtelemaan itseäsi ajatustesi kautta niin kuin sinua on kohdeltu. Mutta miten sinä haluat itseäsi kohdella? Tärkeintä on, ettei näitä ajatuksia usko lopullisena totuutena siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, vaan voit alkaa kyseenalaistaa tätä tarinaa jota itsestäsi kerrot. Ajatuksemme ovat vain sanoja ja tarinoita, eivät faktaa tai totuutta. Kenen äänellä mielesi puhuu ja kuka sinulle on nämä sanat sanonut?

Voit hyväksyä tarinasi kyseenalaistamalla ne. Kun tarkastelet niitä vain osana mielen toimintaa, et samaistu enää kärsimystarinaan ja anna sen hallita sinua. Sinun ei tarvitse kontrolloida ajatuksia, mutta älä anna niiden kontrolloida sinua! Kun siirryt tarkkailijan näkökulmaan, saat etäisyyttä ajatteluusi ja voit pienin askelin alkaa muuttaa sitä myötätuntoisemmaksi.

Kannattaa siis alkaa tarkkailla millaisia sanoja omassa mielessään käyttää, millaista puhetta ja dialogia mielessään käy. Onko äänessä enemmän kriittinen lannistaja vai myötätuntoinen kannustaja? Kannattaa etenkin tutkia sanoja, kuten pakko, täytyy, aina ja ei koskaan. Niiden taakse kaivautuu usein syviä uskomuksia itsestämme ja ympäristöstämme. Mielen sisäistä kriittikkoakaan  ei voi poistaa ja sillä on myös oma tehtävänsä mm. suojella meitä ja kertoa pelosta, mutta ongelmia tulee jos jatkuvasti uskomme sen ääntä. Kriitikon voi hyväksyä, mutta sitä ei tarvitse ottaa totena. Ensimmäiseksi voit kriitikon huomatessasi sanoa vain mielessäsi STOP ja onnitella että huomasit sen.

Seuraavilla lauseilla voit testata mikä on sanojen voima omaan tunnetilaasi ja fysiologiaasi. Pysähdy ja rentoudu hetkeksi ja sano mielessäsi seuraavat lauseet. Tunnustele hetken miten ne vaikuttavat olotilaasi:         

  • en koskaan onnistu
  • minun on pakko onnistua
  • minun täytyy onnistua
  • yritän onnistua
  • minä onnistun
  • minä saan onnistua
  • minä haluan onnistua

Huomasit varmasti miten paljon eroa näillä sanoilla on ja miten paljon ne hallitsee elämänenergiaasi. Olemme saattaneet myös koukuttua tiettyihin tunnetiloihin eli hormonikoktaileihin, joita olemme oppineet saamaan puheellamme aikaiseksi. Mutta koska nykyään tiedetään, että aivot ovat plastiset, voimme opettaa aivojamme uuteen ja parempaan tarinaan. Sisäinen puhe luo myös hyvänolonhormoni oksitosiinia kohdellessamme itseämme sisäisesti hyvin ja dopamiinia ollessamme kiitollisia. Ajatukset siis luovat maailmasi!

”Yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, monta koko elämäsi.”  – Chris Germer

 

Muistan kun itse aloitin tietoisen työn sisäisen puheeni kanssa. Ensin aloin sanomaan vain STOP kun huomasin soimaavani itseäni. Seuraava askel oli alkaa muuttaa tuota puhetta positiiviseen muotoon sana ja lause kerrallaan siitä huolimatta, että se tuntui todella epäuskottavalta. Ja ihan varmasti tuntuikin,  jos on vuosikymmenet puhunut itselleen lannistavasti. Mutta ”fake it until you make it!” Mieli kuitenkin uskoo mitä me sille kerromme, joten hiljalleen tuo myönteinen ja kannustava sisäinen valmentaja alkaa ottaa enemmän valtaa ja muuttumaan automaattisemmaksi kun jaksaa sitkeästi harjoitella. Tuona aikana treenasin laulamista parin muusikon säestyksellä ja aloin kummasti huomaamaan, miten alakuloisia ja negatiivisia useat biisit olivat. Tulin tietoiseksi myös siitä miten nuo sanoitukset vaikuttivat minuun ja olotilaani ja aloin tietoisemmin valitsemaan myös musiikkia, jolla vaikutin olotilaani ja energiaani haluamallani tavalla.

 

PALJASTAVA HARJOITUS:

1) Kuvittele tilanne, että olet kokenut epäonnistuneesi. Kirjoita paperille miten silloin puhut itsellesi. Anna kriitikon äänen kuulua rehellisesti.

2) Kuvittele että parhaalle ystävällesi on tapahtunut jotain, missä hän kokee epäonnistuneensa. Miten silloin puhut, lohdutat ja kannustat häntä?

3) Tutki mitä ero  näistä huomaat? Yleensä olemme todella armottomia itseämme kohtaan kun taas ystävälle puhumme kauniisti. Jos puhuisimme ystävillemme kuten itsellemme, meillä ei todennäköisesti olisi montaa ystävää. Meidän tulisi kuitenkin olla itsemme parhaita ystäviä ja alkaa ruokkia enemmän tuota myötätuntoista ja kannustavaa ääntä itsessämme. Seuraavan kerran kun huomaat kriitikon ottavan vallan, kokeile puhua kuin parhaalle ystävällesi. Voit myös antaa omalle kriitikollesi myös nimen ja sen kautta tutustua siihen paremmin. Sekin haluaa vain hyväksyntäsi ja tulla näkyväksi. Usein sisäinen ääni puhuu kuten meille on lapsena puhuttu. Voit kiittää sitä vierailusta ja valita sen jälkeen kuinka haluat itsellesi puhua, eli kuinka itseäsi kohtelet. Mieli on kuin lihas ja kun sitkeästi jatkat harjoittelua, jossain vaiheessa huomaat myötätuntoisesta äänestä tulleen automaation.

Löydä sisäinen lapsesi: Tunnista tarpeesi -avain eheytymiseen

Tunteemme kertovat miten tarpeemme tyydyttyvät. Ikävämpitä tunteita, kuten vihaa, ahdistusta, yksinäisyyttä ja pelkoa koemme kun jokin tarve ei tyydyty. Kun tarpeemme tyydyttyvät, koemme miellyttäviä tunteita. Jos emme tunnista tunteitamme, emme tiedosta myöskään tarpeitamme. Tarpeemme kertovat siitä kuka olemme ja mikä on meille tärkeää. Sinua ehkä ahdista koska tarpeesi ei tyydyty. Ei ole niinkään olennaista päästä ahdistuksesta eroon, vaan kuulla mitä sillä on asiaa, mistä tarpeesta se kertoo. Eli kyse ei ole siitä miten pääset eroon tunteestasi vaan miten saat tarvitsemasi.

On tärkeää osata erottaa tarve ja halu. Halujen tyydyttäminen johtaa hetken mielihyvään, kun taas tarpeiden tyydytys johtaa onnellisuuteen. Halujen tuoma mielihyvä on hetkellistä, ei kestävää. Meillä on paljon haluja, mitä emme kuitenkaan tarvitse. Haluamme kofeiinia, alkoholia ja sokeria, mutta emme kuitenkaan tarvitse näitä aineita. Tavoittelemmekin hetken mielihyvää usein onnellisuutemme ja terveytemme kustannuksella. Mielihyvää pitäisi saada kuitenkin jatkuvasti, jotta olisimme tyytyväisiä.

Usein haluamme asioita mitä meillä juuri nyt ei ole ja elämme jatkuvassa puutteessa. Määrittelemme onnellisuutemme sen mukaan, saammeko haluamaamme vai emme. Mikäs sinua estää olemasta onnellinen juuri nyt? Kun haluamme omaa aikaa, oikeastaan tarvitsemme vapautta toteuttaa ja ilmaista itseämme. Kun haluamme lomalle, tarvitsemme lepoa ja rauhaa. Harhakuva onnen saavuttamisesta johtaa ikuiseen tyytymättömyyteen ja onnellisuuden puutteeseen. Tunnelukot estävät meitä saamasta sitä, mitä todella tarvitsemme, sabotoimalla mahdollisuuksia tyydyttää tarpeitamme. Tunnelukot ovat opittuja selviytymiskeinoja siitä, että tarpeemme eivät tyydyty ja siksi ne eivät myöskään johda niiden tyydyttämiseen.

Emme tiedosta tarpeitamme, jos olemme oppineet tukahduttamaan niitä. Jos itse väheksymme tarpeitamme, emme myöskään voi sada tarvitsemaamme. Tällöin emme ilmaise itseämme, eikä toiset osaa pitää tarpeitamme tärkeinä eivätkä myös voi meitä niiden kanssa auttaa. Tunnelukot ohjaavat meitä tukahduttamaan, väheksymään tai korostamaan tarpeitamme. Lopulta jäämme vaille tarvitsemaamme vain oman toimintamme seurauksena. Jos tukahdutamme esimerkiksi yhteyden tarvettamme, jäämme yksin TV:n ääreen tunteemme vangiksi. On tärkeää että tutustut itseesi ja omiin tunteisiisi, jotta löydät ne lapsuuden tarpeet, jotka olet torjunut tietoisuudestasi.

Kipeiden torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemusten taakse voi kasaantua suuri määrä surua siitä, mitä tarpeita vaille on lapsena jäänyt. Alla voi olla vihaa, katkeruutta, turvattomuutta, pettymystä ja häpeää. Toimintamallit ovat voineet aikuisena muotoutua näiden tunteiden peittämiselle ja välttämiselle. Pakeneminen suhteeseen tai riippuvuuksiin voi olla helpompaa kuin kaiken kivun kohtaaminen.

Avain eheytymiseen ja paranemiseen onkin juuri näiden tunteiden rehellinen kohtaaminen. Todellisuudessa vastustaminen luo suuremman kärsimyksen kuin varsinainen kipu. Kivussa on kyse kaikista niistä tunteista, tarpeista ja kokemuksista, mitä vaille jäi lapsena ja sitä kautta alkaa kasvamaan terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi, joka uskoo itseensä ja tulee toimeen omillaan. Olennaista on, että ympäristö on turvallinen antaa kipujen tulla pintaan, oli kyseessä sitten ystävä tai terapeutti. Jokaiselle on tärkeä kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, myös omien heikkouksien, haavojen ja pelkojen kanssa. On olennaista saada kokemus, että muidenkin edessä voi olla avuton, heikko ja haavoittuva. Se edellyttää voimakasta turvan kokemusta, että on joku johon voi luottaa, jotta näitä tunteita voi alkaa tuoda näkyville. Omista tunteista, tarpeista ja rajoista voi puhua suoraan, kiertelemättä ja manipuloimatta.

Yksi iso työkalu eteenpäin on saada yhteys omaan sisäiseen lapseen. On hyvä alkaa tutkia miten sen voisi antaa tulla nähdyksi, kuulluksi, huomioiduksi ja hellityksi. Vaikka muut ihmiset voivat antaa turvaa tulla nähdyksi, olennaista on myös oppia olemaan itse läsnä omalle sisäiselle lapselleen. Kun löydät vastuullisen aikuisen itsestäsi, voit jutella ja kysyä lapsen kuulumisia ja tarpeita. Voit löytää turvan itsestä tuoda esille pelot, turvattomuus ja häpeä. Antaa lapselle syli tuntea vapaasti tai tanssia hänen kanssaan ilossa, ja vähitellen luottamus, rakkaus ja yhteys itseen syvenee. Vastuullinen aikuinen on se turvallinen aikuinen meissä tässä hetkessä, joka voi huolehtia tuosta sisäisestä lapsesta. Olla sen puolella, huomioida, nähdä, helliä ja hoivata, huolehtia lapsen tarpeista ja antaa sille turvallisesti sen mitä se olisi tarvinnut ja mitä vaille se jäi. Kun löydämme tuon turvallisen aikuisen itsestämme, voimme eheyttää itseämme sisäisen lapsen kautta. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa, että annamme lapsen tuntea turvallisesti kaiken sen mitä se haluaa ilmentää, emmekä enää syväjäädytä sen tarpeita. Lapsen voi myös visualisoida tai kirjoittaa hänen tuntemuksiaa ylös. Mitä jos lupaatkin hänelle; ”Olen tässä, läsnä, enkä hylkää sinua koskaan!”.

Eheytymisen matkalla täytyy myös alkaa luopumaan uhrin roolista, ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä. Silloin tekee myös päätöksen, että haluaa toipua ja alkaa vapautumaan itsesäälin tunteistaan. Kyseessä on syviä alitajuisia malleja ja vaatii suurta rohkeutta kohdata se kaikki mitä on alas tukahdutettu. Menneisyyden ei tarvitse ketään määritellä eikä se kerro kuka on nyt. Uskalla päästää irti ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Kun laitat oman hyvinvointisi edelle, on sinulla enemmän annettavaa myös muille.

Jos haluat lähteä tutkimaan sisäistä lastasi tämä valmennus auttaa sinua matkalla löytämään todellisen aidon itsesi.

Vapauta sisäinen lapsesi! -verkkovalmennuksessa lähdemme turvallisesti tutustumaan tuohon tuntemattomaan ja herättämään syväjäädytetyn lapsemme. Lempeillä harjoituksilla pääsemme yhteyteen tämän ytimemme kanssa, jota kutsumme lapseksi. Se on meidän aidoin ja herkin tasomme, todellinen olemuksemme. Saat konkreettiset työkalut arkeesi, jolla voit kohdata omat haasteesi ja lukkosi, sekä mennä niistä läpi. Näin vapaudumme mielemme luomista kahleista, joihin vain sinulla on avain!

Vapauta sisäinen lapsesi! -verkkovalmennus

 

 

Vapauta sisäinen lapsesi: Tunne lukkosi!

Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi, mutta monesti se on kuin syväjäädytetty möykky. Yhtälailla kun vastustamme kipujamme, heikkouksiamme, pelkojamme ja ikäviä tunteita, emme myöskään pysty kokemaan aitoa iloa ja riemua. Kaikki mitä vastustamme itsessämme, hallitsee meitä ja toimimme pelon ohjaamina. Kaikki mitä patoamme, jää myös kehoon kivuiksi ja kireyksiksi. Kaikki minkä voimme nähdä ja hyväksyä itsessämme, sulaa ja tuo vapautta. Itsensä rakastaminen on itsensä hyväksymistä kokonaisena, valoineen ja varjoineen.

On tärkeämpää oppia hyväksymään itsensä kuin oppia hakemaan hyväksyntää toisilta. Jos olet jo oppinut hakemaan hyväksyntää toisilta, siihen on tietysti syynsä. Nyt tehtäväksesi jää opetella hyväksymään itsesi tässä hetkessä valoineeen ja varjoineen. Toisten hyväksynnän hakeminen vain vahvistaa omaa sisäistä hyväksymättömyyttäsi.

Itsensä tunteminen tekee sinusta voimakkaan, itsesi hyväksyminen pysäyttämättömän!

Sisäistä lasta voi verrata alitajuntaamme. Koska tämä tiedostamaton osa kattaa jopa 95% mielestämme, se voi tuntua suurelta tuntemattomalta. Tätä kautta luomme myös valtavasti alitajuista stressiä, sillä vastustaminen vie paljon energiaa. Tuo syväjäädytetty lapsi on myös usein suurin esteemme, kohti unelmiemme elämää ja varastoituu erilaisiksi peloiksi.

Nämä pelot ja mielen ohjelmoinnit ilmenee usein tunnelukkoina, jotka ovat lapsen opittuja selviytymiskeinoja. Tunnelukkoja on meillä kaikilla erilaisin painotuksin. Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Tunnelukko nykypäivänä aktivoituessaan, virittää meissä menneisyytemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot toimivat itseämme vastaan ja ovat aikuisiällä meille haitallisia.

Tunnelukot lukitsevat sinut toimimaan ja reagoimaan tietyllä tavalla. Vaikka kuinka yrittäisit ajatella järkevästi, tunteet vievät sinua itsellesi haitalliseen toimintaan. Katsomme maailmaa kuin lukon aiheuttaman linssin läpi ja huomaamme juuri ne asiat jotka puoltavat lukkoamme. Aistihavainnot ovat kyllä neutraaleja mutta mielemme tekee itse tulkinnat. Katsot itseäsi niin kuin sinua on lapsena katsottu.

Kaikkien tunnelukkojen kohdalla on samat kolme keinoa selvitä; antautuminen, välttely ja hyökkääminen. Usein yhdestä tulee keskeisin selviytymiskeinomme, reagoimme ikäviin tilanteisiin välttämällä, antautumalla tai puolustautumalla. Koska haluamme välttää epämukavia ja uhkaavia tilanteita, toimimme uhkaavassa tilanteessa täysin kuin villieläin. Huomaatko oman tapasi reagoida ristiriitatilanteissa?

Automaattinen reagointimme tapahtuu varsinkin silloin, kun emme tiedosta tunteitamme ja yritämme vain selvitä niistä. Emme vapaudu tunnelukoistamme taistelemalla tai pakenemalla tunteitamme, vaan tietoisesti tunteemme kohtaamalla. Tavoitteena ei ole päästä eroon tunnelukoista vaan se, että ne eivät hallitsevat meitä tiedostamattamme. Kun ne eivät enää hallitse, voimme tehdä tietoisia päätöksiä vaikkapa sen suhteen, uhraudummeko vai emme. Emme kulje enää automaattiohjauksella vaan alamme elää tässä hetkessä.

Kun vahvistamme sisäistä turvaa itsessämme, voimme ottaa vastuun sisäisen lapsemme tarpeista ja antaa sille sen sylin, jota se olisi aina tarvinnut.

Vapauta sisäinen lapsesi! -verkkovalmennuksessa lähdemme turvallisesti tutustumaan tuohon tuntemattomaan ja herättämään syväjäädytetyn lapsemme. Lempeillä harjoituksilla pääsemme yhteyteen tämän ytimemme kanssa, jota kutsumme lapseksi. Se on meidän aidoin ja herkin tasomme, todellinen olemuksemme. Saat konkreettiset työkalut arkeesi, jolla voit kohdata omat haasteesi ja lukkosi, sekä mennä niistä läpi. Näin vapaudumme mielemme luomista kahleista, joihin vain sinulla on avain!

Jos haluat lähteä tutkimaan sisäistä lastasi tämä valmennus auttaa sinua löytämään todellisen aidon itsesi!

Monet tuntevat käsitteen sisäinen lapsi ja monet ovat myös tietoisia omasta sisäisestä lapsestaan. Kun mikään ei estä meitä avautumasta näille olotiloille, tunnistamme sisäisen lapsen helposti: Tämä minä olen! Tämä on minun todellinen olemukseni!”

”Oli kyllä tasapainoinen ja sopivan hallittu kokonaisuus. Avasi paljon ikkunoita sisälläni. Kiitos ❤️”

”Kiitos kurssista, iso lukko aukesi! Evoluutio siinä pisteessä, että halukkailla on kyky selvittää ja ratkaista mielen lukkoja. Vapautua. Tärkeää työtä teet! Ihana kun me suomalaiset eheydymme ❤”

Vapauta sisäinen lapsesi! -verkkokurssi

 

 

Vapauta sisäinen lapsesi: Selviytymisen tilasta olemisen tilaan

Havahduin henkisesti kymmenisen vuotta sitten ja lähdin tutkimaan omia mielen rajoitteitani ja ohjelmointejani. Kiinnostuin selvittämään, miten luomme todellisuutemme. Huomasin, että minullakin oli paljon tehtävää, jotta voin elää itseni näköistä elämää, mutta ymmärsin, että se on myös missioni omassa elämässäni. Tehdä töitä itseni kanssa ja auttaa muita samalla matkalla kaikella matkan varrella oppimallani.

Se mikä elämässä tuntuu vievän eniten energiaa, on tapahtumien tai tunteiden vastustaminen tai ahnehtiminen. Joko olemme tyytymättömiä tilanteeseen tai pakenemme tunnettamme (vastustamme sitä mikä on) tai haluamme vain lisää jotain, mitä tässä hetkessä ei ole (aina puuttuu jotain, ja olemme jatkuvassa puutteessa). Lopulta vain antautuminen tunteille ja läsnäolon hetkelle kaikkineen tuo mielenrauhan. Tätä tarkoittaa selviytymisen tilasta olemisen tilaan siirtyminen.

Kun pystymme hyväksymään sen mikä on; tunteet, asiat, tilanteet, voimme alkaa rakentaa myös uutta. Jos pohja ei ole kunnossa ja kiellämme jotain osia itsessämme, kaikki on laastarointia, ja huipulta tiputaan uudestaan ja uudestaan.

Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi. Lapsi elää meissä aisteissa ja kokemuksissa eli on meidän tunteita kokeva puolemme. Useinkaan lapsi meissä ei ole tullut nähdyksi, kuulluksi, kosketetuksi ja ennen kaikkea hyväksytyksi sellaisena kuin on, arvokkaana ja ainutlaatuisena yksilönä. Jotta kokisimme olevamme rakastettuja, haemme kaikin keinoin hyväksyntää, ensin vanhemmiltamme ja sitten ympäristöltämme, josta alkaa miellyttämisen kierre. Lapselle hyväksytyksi tuleminen on elinehto selvitymiselle. Tämä saa meidät peittämään riittämättömyyden kokemusta mm. suorittamalla, miellyttämällä, takertumalla ja kontrolloimalla, jotta omaa arvottomuuden tunnetta ei tarvitsisi kokea. Silloin elämä on enemmän selviytymistä, elämisen sijaan.

Lapsi on meidän tunteva osamme ja niin kauan kun meillä ei ole yhteyttä itseemme ja tunteisiimme, emme voi käyttää kaikkia voimavarojamme. Jos tukahdutamme tai kätkemme tämän lapsen itsessämme, toimimme näennäisen aikusen tavoin ja tunne-elämämme on tukahdutettua. Silloin emme koe kivuliaita tunteitamme, mutta emme myöskään iloa ja riemua. Olemme kuin tunteettomia robotteja, emmekä voi nauttia elämästämme. Vasta kun alamme ilmentämään tuota lasta, alamme elämään täydellä potentiaalilla.

Persoonallisuutemme jakautuu menneessä elävään sisäiseen lapseen ja opittuun vanhemmuuteen, sekä nykyhetkessä elävään vastuulliseen aikuiseen. Menneisyys näkyy meissä sisäisenä lapsena, kun toimimme lapsenkaltaisesti. Sillon elämme uudestaan lapsuuttamme, emmekä ymmärrä elävämme tässä hetkessä aikuisina. Opittu vanhemmuus sisältää taas kaikki ympäristöstä tulleet ja sisäistetyt säännöt ja normit ja saattaa olla lapselle hyvinkin ankara. Vastuullinen aikuinen tässä hetkessä voi taas ottaa vastuun lapsen tunteista ja tarpeista tässä hetkessä. Mitä enemmän olemme nykyhetkessä ja läsnäolevan hetken kokemuksessa, sitä vähemmän annamme valtaa menneisyyden lukoille ja lapsen selviytymiskeinoille. Kun löydämme keinoja palata nykyhetkeen mielen ohjelmointien läpi, ei tunnelukoilla ole enää valtaa meihin. Ilman tunnelukkoja olisimme läsnä joka hetkessä, ilman taantumista menneeseen. Kokisimme vain kaikki läsnäolevat tunteemme, ilman hankaluuksia niiden kanssa.

Voimme hyvin kun lapsi meissä voi hyvin. Nauttiaksemme ja iloitaksemme elämästä, meidän tulee vapauttaa meissä elävä lapsi. Lasta ei tarvitse korjata, koska siinä ei ole mitään vikaa. Sen sijaan meidän tulee vahvistaa aikuista puolta itsessämme. Kun vahvistamme aikuista puoltamme, saa lapsi meissä olla lapsi. Läsnäolo ja tietoisuus on aikuisuuden ytimessä. Kun vahvistamme näitä taitoja, vahvistuu meissä vastuullinen aikuinen. Vastuullinen aikuinen elää levollisena nykyhetkessä. Aikuisen tehtävä on tulla tietoiseksi sisäisen lapsen tunteita ja tarpeista, jotta hän voi vastuullisen vanhemman tapaan ottaa ne huomioon. Aikuinen ja lapsi on meissä tärkeä parivaljakko, jonka toiminnasta meidän hyvinvointimme on riippuvainen. Kun vastuullinen aikuinen meissä vahvistuu, alkaa lapsi myös luottamaan tähän sisäiseen turvaan sekä vapautumaan yhä enemmän.

Voimme juuri niin hyvin kuin sisäinen lapsemme voi!

Tie eheytymiseen alkaa kun löydämme itsestämme tuon vastuullisen aikuisen, joka voi antaa lapsellemme kaiken sen, mitä se olisi aina tarvinnut! Näin vahvistamme sisäistä turvaa, emmekä ole enää muiden hyväksynnän varassa. Kun pääsemme suorittamisen ja selviytymisen tilasta olemisen tilaan, voimme alkaa ilmentää tuota lasta itsessämme. Vasta olemisen tilasta voimme hyödyntää täyttä potentiaaliamme. Tätä kautta voimme alkaa ilmentää aitoa itseämme ja vapautua elämään itsemme näköistä, nautinnollista elämää.  Kun hyväksymme itsemme, se heijastuu myös ulkopuolelle ja alamme itse määrittelemään arvomme ja sen, miten haluamme tulla kohdelluksi.

Vapauta sisäinen lapsesi! -verkkovalmennuksessa lähdemme turvallisesti tutustumaan tuohon tuntemattomaan ja herättämään syväjäädytetyn lapsemme. Lempeillä harjoituksilla pääsemme yhteyteen tämän ytimemme kanssa, jota kutsumme lapseksi. Se on meidän aidoin ja herkin tasomme, todellinen olemuksemme. Saat konkreettiset työkalut arkeesi, jolla voit sekä tunnistaa, että kohdata omat haasteesi ja lukkosi, sekä mennä niistä läpi. Näin vapaudumme mielemme luomista kahleista, joihin vain sinulla on avain! Tämä valmennus auttaa sinua löytämään aidon itsesi!

”Kiitos kurssista, iso lukko aukesi! Evoluutio siinä pisteessä, että halukkailla on kyky selvittää ja ratkaista mielen lukkoja. Vapautua. Tärkeää työtä teet! Ihana kun me suomalaiset eheydymme!

Vapauta sisäinen lapsesi! Verkkovalmennus

 

 

Läheisriippuvuudesta ja yhteyden tunteesta

Meillä kaikilla on pohjimmiltaan syvä tarve kokea yhteyttä muihin. Mutta monesti toteutamme tai jopa sabotoimme sitä tavoilla, jotka ovat selviytymismalleja lapsuudesta.

Monesti näistä selviytymismalleista siirtyy aikuisuuteen ohjelmointeja, jotka voi diagnosoida läheisriippuvuuden alle. Läheisriippuvuuden juuret juontaa siihen, kun lapsi ei ole saanut osakseen huomiota ja rakkautta, jotka auttavat kasvamaan omaksi itsenäiseksi persoonaksi. Kun lapsi kokee, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään ja/tai vanhemmat eivät ole emotionaalisesti läsnä, hän oppii laittamaan muiden tarpeet edelle, miellyttämään ja unohtamaan itsensä. Näin hän alkaa elämään muiden ihmisten odotusten ja vaatimusten mukaan. Läheisriippuvainen tuntee mielihyvää, kun toinen tarvitsee häntä ja pelkää tulevansa hylätyksi, jos ei ole tarpeellinen muille.

Läheisriippuvuuden juuret on monesti päihdeperheissä, mutta lisäksi se voi muodostua myös silloin kun perheessä esiintyy narsismia, vastuuttomuutta, käytöshäiriöitä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, psyykkistä sairautta tai jyrkkää uskonnollisuutta. Usein näissä olosuhteissa on kiellettyä nostaa esiin ristiriitoja ja ongelmia, ilmaista tunteita, keskustella rehellisesti, leikkiä, hassutella, olla heikko ja epätäydellinen. Läheisriippuvainen kokee olevansa muiden armoilla.

Läheisriippuvaiselle on saattanut varhaisessa lapsuudessa syntyä hylätyksitulemisen kokemuksia. Tunne on niin kipeä, että sitä koittaa vältellä parhaansa mukaan. Tästä seurauksena omalla toiminnallaan alkaa vältellä torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ja kivuliaan tunteen kokemusta.

Tyypillinen tapa on alkaa etsiä turvaa, hyväksyntää, huomiota ja rakkautta, mitä ei lapsena saanut, ulkopuolelta. Lapsi on saanut mallin, että rakkautta on olla muita varten, rakkauden tavoittelu ja ympäristön miellyttäminen. Kaavana voi myös olla uskomus, että jos ei toimi muiden odotusten mukaan, saa rangaistuksen ja tällöin on turvallisempaa välttää kivun kokemus. Läheisriippuvaisen on vaikea tehdä omia valintoja, kokea itseään terveen erilliseksi sekä luottaa itseensä. Kuinka olla lähellä ja yhteydessä, mutta takertumatta ja omilla jaloillaan? Oma tahto ja tunteet on nielty ja tukahdutettu jo varhain.

Koska itseen ja omiin kykyihin on vaikea luottaa, hakee vastauksia mieluummin ulkopuolelta. Myös itsensä rakastaminen ja omien heikkouksien näyttäminen on haastavaa, koska niille ei aiemmin ole saanut hyväksyntää. Parisuhteesta saattaa hakea täytettä tyhjyydelle ja paeta yksinäisyyden haavaa. Usein tosin ajaudutaan suhteisiin, joissa molemmat osapuolet ilmentävät riippuvuutta toisiinsa. Narsistiin ihastutaan usein silloin, jos toinen vanhemmista on ollut narsistinen. Narsistin kanssa on tuttua ja turvallista olla, koska narsisti tarvitsee kaiken huomion itseensä ja käyttää läheisriippuvan empatiaa ja miellyttämisen tarvetta hyväkseen. Kehä on valmis.

Pelosta käsin läheisriippuvainen takertuu ja tukeutuu helposti muihin. Kipeiden torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemusten taakse voi kasaantua suuri määrä surua siitä, mitä vaille on lapsena jäänyt. Alla voi olla vihaa, katkeruutta, turvattomuutta, pettymystä ja häpeää. Toimintamallit ovat voineet aikuisena muotoutua näiden tunteiden peittämiselle ja välttämiselle. Pakeneminen suhteeseen tai riippuvuuksiin voi olla helpompaa kuin kaiken kivun kohtaaminen. Läheisriippuvainen on usein myös oppinut kiltin roolin, eikä uskalla sanoa miltä oikeasti tuntuu. Ensimmäinen  askel voi olla vähitellen alkaa ilmaisemaan sitä miltä oikeasti tuntuu ja uskaltaa myös kieltäytyä ja olla eri mieltä kuin muut, hylätyksitulemisen pelonkin uhalla.

Avain eheytymiseen ja paranemiseen onkin juuri näiden tunteiden rehellinen kohtaaminen. Todellisuudessa vastustaminen luo suuremman kärsimyksen kuin varsinainen kipu. Kivussa on kyse kaikista niistä tunteista ja kokemuksista mitä vaille jäi lapsena ja sitä kautta alkaa kasvamaan terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi, joka uskoo itseensä ja tulee toimeen omillaan. Olennaista on, että ympäristö on turvallinen antaa kipujen tulla pintaan, oli kyseessä sitten ystävä tai terapeutti. Jokaiselle on tärkeä kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, myös omien heikkouksien, haavojen ja pelkojen kanssa. On olennaista saada kokemus, että muidenkin edessä voi olla avuton, heikko ja haavoittuva. Se edellyttää voimakasta turvan kokemusta, että on joku johon voi luottaa, jotta näitä tunteita voi alkaa tuoda näkyville. Kannattaa hakeutua sellaisten aikuisten seuraa, jotka pärjäävät omillaan ja joita ei tarvitse hoitaa, mutta joiden kanssa voi jakaa asioita. Vastuun vähentäminen on myös tervettä itsekkyyttä ja omia rajoja voi ilmaista opettelemalla sanomaan ei. Omista tunteista, tarpeista ja rajoista voi puhua suoraan, kiertelemättä ja manipuloimatta.

Yksi iso työkalu eteenpäin on saada yhteys omaan sisäiseen lapseen. Siihen, joka meidän kaikkien sisällä on. On hyvä tutkia miten sen voisi antaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi ja hellityksi. Vaikka muut ihmiset voi antaa turvaa tulla nähdyksi, olennaista on myös oppia olemaan itse läsnä omalle sisäiselle lapselleen. Jutella ja kysyä kuulumisia ja tarpeita. Löytää turva itsestä tuoda esille pelot, turvattomuus ja häpeä. Antaa hänelle syli tuntea vapaasti tai tanssia hänen kanssaan ilossa, ja vähitellen luottamus, rakkaus ja yhteys itseen syvenee. Lapsen voi myös visualisoida tai kirjoittaa hänen tuntemuksiaa ylös. Mitä jos lupaatkin hänelle; ”olen tässä, läsnä, enkä hylkää sinua koskaan!”. Eheytymisen matkalla täytyy myös alkaa luopumaan uhrin roolista, ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä. Silloin tekee myös päätöksen, että haluaa toipua ja alkaa vapautumaan itsesäälin tunteistaan. Toipuminen läheisriippuvuudesta on todellakin mahdollista, mutta vaatii paljon tietoista työtä. Kyseessä on syviä alitajuisia malleja ja vaatii suurta rohkeutta kohdata se kaikki mitä on alas tukahdutettu. Menneisyyden ei tarvitse ketään määritellä eikä se kerro kuka on nyt. Uskalla päästää irti ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Kun laitat oman hyvinvointisi edelle, on sinulla enemmän annettavaa myös muille. 

Tärkeä eväs matkalla on myötätunto ja armollisuus itseään kohtaan ja muistaa antaa luvan itselle myös epäonnistua.

Onnea matkaan!

Vapauta mielesi voima!

Mielen valmennus ja mielen voimavarojen hyödyntäminen ei ole vain urheilijoiden etuoikeus. Urheilumaailmassa henkinen valmennus on ollut yleisesti käytössä loistavin tuloksin jo 60-luvulta asti. Usein etenkin isojen kisojen jälkeen on helposti nähtävissä keillä urheilijoilla on käytössään henkistä valmennusta. Minun missioni on tuoda kaikki nämä mielen valmentamisen tekniikat ja työkalut jokaisen ihmisen ulottuville ja hyödynnettäviksi. Minua kiinnostaa kaikki se potentiaali, joka meissä jokaisessa on, sekä kuinka saada se käyttöön. Oma menneisyys on tärkeää tiedostaa, jotta huomaamme myös haitalliset uskomuksemme ja toimintamallit, mutta enemmän minua kiinnostaa kuka olet nyt ja mitä haluat tulevaisuudessa olla. Pystyt parempaan kuin luuletkaan! Suurimmat esteesi ovat mielessäsi. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Hyvin tärkeä elementti oman potentiaalin löytämiseen on oman mielen voimavarojen hyödyntäminen. Kun käyttää hyväksi täyttä potentiaaliaan, huomaa tekevänsä aiemmin mahdottomalta tuntuneita asioita.

Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan todella yksinkertaisista tekniikoista, joista urheilijoiden lisäksi voi yhtälailla hyötyä yksityishenkilö tai yritys, päästäkseen omaan päämääräänsä ja ollakseen paras versio itsestään. Kun henkilökunta hyödyntää kykyjään, mielen voimavaroja ja työskentelee inspiroituneena, voi se todella kukoistaa ja saada aikaan huippusuorituksia, jolloin koko organisaatio hyötyy. Yritysmaailmassa käytetään vielä aivan liian vähän hyödyksi näitä yksinkertaisia työkaluja, jotka mahdollistavat työhyvinvoinnin siivellä parempaa tuottavuutta, menestystä ja tehokkuutta.

Itse toimin myös esiintyvänä artistina ja olen itse kokeillut kaikki kaikki käyttämäni tekniikat omassa työssäni ja kokenut ne toimiviksi. Monelle artistille voi olla mm. erittäin olennaista, kuinka kaikille tuttu esiintymisjännitys muutetaankin voimavaraksi ja moottoriksi kohti parempaa ja onnistunutta suoritusta. Itse laitoin itseni koville osallistuessani mentalistina Talent-kykykilpailuun. Jos olisin kuunnellut pelkoa, joka koitti suojella mahdolliselta epäonnistumiselta, en olisi mukaan lähtenyt. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja testata kaikki tekniikkani. Palautteen perusteella onnistuin hyvin ja voin jatkaa hyvillä mielin niiden jakamista myös asiakkailleni. Käytin hyvin paljon aikaani mieleni hallinnan ja valmennuksen parissa optimaalista suoritusta hakiessani, pelkän tekniikan harjoittelun sijaan.

Muunmuassa visualisointi, oikean tunnetilan (moodin) hakeminen ja keskittymiskyky ovat tehokkaita työkaluja mielen valmennuksessa. Visualisoimalla mielikuvissa etukäteen tuleva haastava tilanne onnistuneesti, se on itse tilanteessa jo tuttu, mikä edistää tilanteen sujumista. Koska aivot ovat laiskat, ne valitsevat mielellään sen tutuimman reitin varsinaisessa tilanteessa. Kun olet käynyt tilanteen läpi etukäteen, valitsevat aivot todennäköisemmin valmiiksi harjoitellun reitin. Talentissa en päässyt kertaakaan harjoittelemaan suoritustani esiintymistilaan etukäteen. Siksi minun piti harjoitella sitä mielikuvikuvissa lukuisia kertoja ennen osuuttani itse teossa, kameroiden ja miljoonayleisön edessä. Fysiologia ei siis erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa, joten tätä tekniikkaa kannattaa todella hyödyntää missä tahansa asiassa isompien haasteiden lisäksi. Haukkaappa mielikuvissasi sitruunaa ja todennäkoisest sylkirauhasesi reagoivat aivan kuin tilanne tapahtuisi oikeasti.

Moodin eli oikean mielentilan hakeminen huippusuoritukseen pääsemiseksi on ikään kuin vastakohta visualisoimiselle. Siinä haetaan sopiva mielentila jonkun aiemman kokemuksen perusteella. Tällöin tila on mahdollisimman optimaalinen varsinaisessa suorituksessa kaiken potentiaalin hyödyntämiseksi. Itse tilanteessa tekniikan tulisi olla jo hallussa, joten tärkeintä on harjoitella mielentila, joka mahdollistaa optimaalisen suorituksen. Moni kysyi esitykseni Talentissa nähtyään, enkö minua jännittänyt yhtään, kun vaikutin niin varmalta. Tosiasiassa jännitin kyllä paljonkin, mutta olin harjoitellut oikean, itselleni optimaalisen mielentilan huolellisesti niin, ettei pelko ja jännitys lamaannuttanut suoritustani, vaan kaikki potentiaalini oli siitä huolimatta käytössäni.

Keskittyminen ja läsnäolon kyky ovat myös tärkeitä taitoja kenelle tahansa ja ovat myös monesti karisman takana. Läsnäolon tilasta voit myös valita itse reaktiosi, jolloin et toimi autopilotilla vaan voit hallita mieltäsi. Säännöllinen meditointi (keskittymisharjoitus), mindfulness ja rentoutumisharjoitukset ovat työkaluja, jotka auttavat pääsemään läsnäolon tilaan yhä helpommin tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös oma sisäinen puhe on tärkeimpiä menestystekijöitä, millä tahansa elämän osa-alueella. Myös itseluottamus on hyvin paljon sitä, mitä ihminen sanoo itselleen päivittäin. Itseluottamus ei parane vain onnistuessa ja menestyessä vaan siitä, mitä itsestä ajattelee ja kuinka itselle puhuu. Mieli uskoo sen, mitä sille sanomme. Myös sanavalinnoilla on suuri vaikutus tunnetilaamme ja kokemukseemme ympäristöstämme. Kun haluat tulla tietoiseksi sisäisestä puheesta, aloita heti aamulla. Mitä ajattelet ensimmäisenä? Voit kontrolloida tunteitasi sisäisen puheen ja oikeanlaisten kysymysten avulla. Miten luulet päivän sujuvan ajatuksella ”Mitähän mukavaa tänään tapahtuu?”

Koska olemme myös psykofyysisiä olentoja, vaikuttaa kehon asento myös suoraan ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mikäli haluamme olla optimaalisessa tunnetilassa ei kannata kulkea hartiat lysyssä ja katse maahan suunnattuna. Sen sijaan hyvä, ryhdikäs asento laittaa kehon hyvänolon hormonit hyrräämään.

Jokainen ajatus aiheuttaa tunteen, josta seuraa taas toimintamme ja sitä seuraava lopputulos. Vapaus on sitä että voimme valita mitä ajatuksia vahvistamme. Emme voi vaikuttaa ympäristön tapahtumiin, mutta omiin ajatuksiin ja asenteeseemme voimme!

Se vahvistuu, mihin keskittyy!

Valaistunutko? Illuusio jossa elämme

Mikään ei sido sinua, paitsi ajatuksesi. Mikään ei rajoita sinua, paitsi pelkosi. Ja mikään ei hallitse sinua, paitsi uskomuksesi.

Find your magicOlen aina ollut utelias ihmettelijä ja tutkinut intohimoisesti ihmisenä olemista ja ihmismieltä. On ollut mielenkiintoista katsoa asioita eri näkökulmista, enkä ole koskaan halunnut olla yhden asian puolestapuhuja. Ennemmin olen halunnut kääntää monipuolisuuteni hyödykseni ja ammentaa siitä kaikesta, mitä matkalla oppimastani on mukaani tarttunut. Nyt haluan jakaa siitä myös teille.

Olen todella kiitollinen rikkaudesta saada katsoa asioita eri kanteilta. Taikurina ja mentalistina luon illuusioita, leikin ihmismielellä ja näytän, miten sitä voi johdatella ja harhauttaa. Oivalsin kuitenkin, että elämme siinä samassa mielen luomassa illuusiossa päivästä toiseen, täysin ajatustemme ja mielemme vietävinä. Emme koe elämää sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin ajattelemme sen olevan.

Jos emme ymmärrä miten mieli toimii, on sattuman varaista toimiiko se meidän puolesta vai vastaan. Ajatuksemme ja uskomuksemme muokkaavat sen, miten näemme ympäristömme. Oma mieleni ei ole ollut helpoin tai positiivisin. Olen ollut levoton, kriittinen, analysoija ja pohdiskelija. Uuvuin myös kaksi kertaa jo ennen kuin täytin 30. Näiden seurauksena hyppäsin oravanpyörästä ja aloin tutkimaan millaisia ajatus- ja toimintamalleja elämässäni toistan. Millaista elämää oikein haluan elää. Ymmärsin, että kerron itse omaa tarinaani. Ajatuksillani voin luoda todellisuuteeni uusia asioita, pitää niitä yllä ja luopua niistä. Halusin alkaa tutkimaan enemmän ihmismieltä, sekä sen toimintaa ja mahdollisuuksia. Ilman noita kokemuksia en olisi nyt tässä, näiden asioiden äärellä.

Vain sen ymmärtäminen miten mieli toimii, antaa jo vapauden valita reagoimmeko ympäristöömme vai alammeko hyödyntää sisäistä viisauttamme.

Vähitellen löysin paljon työkaluja mielen kehittämiseen, sekä omien voimavarojen ja potentiaalin löytämiseen. Aloin opiskella eri tekniikoita mielen toimintaan ja hallintaan omien oivallusteni tueksi. Oppia löytyi mm. NLP:stä (Neuro-linguistic programming), Mental management -koulutuksesta, mentaalivalmennuksesta, positiivisesta ja ratkaisukeskeisestä psykologiasta, suggestiorentoutus/hypnoosi-opinnoista, mindfulnessista ja meditaatosta. Siinä on jo aikamoinen pakki täynnä keinoja kehon ja mielen tasapainottamiseen ja parempaan hyvinvointiin.

NLP osoittautui loistavaksi käytännön työkaluksi ajattelun kehittämiseen; Miten ajattelemme, opimme, uskomme, motivoidumme, kommunikoimme sekä miten saadaan aikaan haluttuja muutoksia. Muut opinnot taas tukivat teorioillaan näitä löytöjä mainiosti. NLP:n avaaminen vaatii jo ihan oman blogitekstinsä myöhemmin.

Suurin kärsimyksemme aiheuttaja on oma ajattelumme. Se luo kaiken mitä koemme. Keräämme aistiemme avulla jatkuvasti informaatiota ympäristöstämme, josta aivot muokkaavat tulkintansa. Ongelmat alkavat kun alamme uskoa näin syntyneitä ajatuksiamme. Usein ne suurentelee, yleistää tai toistaa vanhaa, joskus haitallista toimintamallia. Tunteet taas tulevat siitä, mitä me ajattelemme siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Jos vaikka ärsyynnymme toisen käytöksestä, johtuu sekin omasta ajattelustamme ja suhtautumisestamme. Ei siis se mitä tapahtuu, vaan miten siihen suhtautuu. Toimintamme laatu on taas kiinni ajattelustamme ja tunnetilastamme. Huonossa tunnetilassa teemme myös helpommin huonoja valintoja.

Mitä näemme ympärillämme, on meidän oman mielemme maalaus todellisuudesta. Tämä on mielemme luoma illuusio, jossa elämme. Ja juuri tämä harha on mielestäni todella kiinnostava tutkimuksen kohde. Voimme vapautua tästä harhasta vain tiedostamalla, että ajatukset ovat vain oman mielen tulkinta tapahtumista. Minulle valaistumisen kokemus on juuri sen asian oivaltamista, että emme ole yhtä kuin mielemme, ajatuksemme ja tunteemme. Mutta voimme antaa niiden lipua omassa tahdissaan kuin pilvet taivaalla ja vain tarkkailla niitä tietoisesti, samaistumatta. Meditaation avulla olen päässyt hyvin hetkellisesti siihen tyhjyyden kohtaan, jossa on täysin vapaa ajatuksista, tunteista ja kaikesta siitä draamasta ja illuusiosta, jossa koemme elävämme. Kunnes taas itsekin tipahdan tähän ”todellisuuteen” ja olen yksi näyttelijä tässä tarinassa.

Mutta mieli toimii kuin lihas. Se vaatii jatkuvaa harjoittelua kohti parempaa hyvinvointia ja mielen vapautta. Mitä useammin pääsemme tuohon tietoisen tarkkailija tilaan, sitä helpommin sinne myös jatkossa pääsee. Onneksi elämä on kuin yksi iso harjoitus, jossa saa kokeilla ja kompuroida.

Mielessämme ovat niin kaikki esteemme, kuin myös voimavarat, mahdollisuudet ja potentiaali. Ja sitä potentiaalia meissä on vaikka mihin, paljon enemmän kuin uskommekaan. Siihen meillä on yksi maailman parhaista työkaluista, oma mielemme!