Hengitys, mieli ja sisäinen turva

Pidämme hengitystä usein itsestäänselvyytenä, emmekä kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Hengityksellä on kuitenkin suurempi vaikutus hyvinvointiimme kuin yleisesti ajatellaan. Siksi hengityksen häiriöt ovatkin yleisiä ilman, että olemme tästä edes tietoisia.

Valmentaja Steve Maxwell onkin sanonut, että suurin osa maailman ihmisistä on jatkuvassa paniikkitilassa, koska pinnallinen hengitys rintakehällä aktivoi kehon paniikkireseptorit. Hengitämme siis joko liian tiheästi ja pinnallisesti tai liian paljon ilmaa suunkautta haukkoen. Terve hengitys on syvää, mutta kevyttä ja nenän kautta tapahtuvaa. Syvä hengitys tulee palleasta, mutta on samalla kevyttä. Palleassa asuu rauha ja lepo. Kun hengität nenän kautta rauhallisesti, pallea aktivoituu automaattisesti. Kun kieli lepää kitalaessa hengität myös automaattisesti nenän kautta. Tämän kaiken tulisi olla joka hetki tapahtuvaa arkista perushengitystä myös joogakoulujen ulkopuolella.

Koska hengitys seuraa tunnettamme, voimme helposti myös hengitystä säätelemällä vaikuttaa mielentilaamme. Erityisesti liikahengityksen korjaaminen ovat hyödyllinen työkalu stressin, jännityksen, uniongelmien, ahdistuksen ja ylivirittyneisyyden lievittämiseen. Harva on tietoinen oman hengityksen häiriintymisestä ja liikahengitys on yllättävän yleistä. Häiriintyneellä hengityksellä on loputtomasti erilaisia oireita: astma, uniapnea, ahdistuneisuus, unihäiriöt, stressi, paniikkihäiriöt, kuorsaus, hampaiden narskuttelu, kylmät kädet ja jalat, tukkoinen ja vuotava nenä, aktiivinen rakko, sekä monet muut hengitysteiden ongelmat. Nyt kerron kuitenkin mielen ja hengityksen välisestä yhteydestä. Nykyään jo tiedetään, että autonomisen hermoston toiminta on vahvasti kytköksissä mielenterveyteen. Hengityksellä ja sen säätelyllä pystytään vaikuttamaan tehokkaasti autonomisen hermoston toimintaan ja sitä kautta mielen hyvinvointiin. Hoitava hengitys -menetelmän tarkoituksena on normalisoida häiriintynyt hengitys. Hoitavan Hengityksen teoria pohjaa tutkittuun ja maailmalla tunnettuun Buteyko-menetelmään.

Jos hengityksemme on häiriintynyt, happi jää pelkästään verenkiertoon ja kärsimme hapenpuutteesta. Meidän ei tulekaan huolehtia pelkästään hapensaannista, vaan riittävästä hiilidioksidista. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu nimittäin mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen. Hiilidioksidin tehtävä on kuljettaa happi verestä soluihin asti elimien käyttöön sekä rentouttaa autonomisia sileitä lihaksia. Nenän kautta hengittämällä saamme optimoitua hiilidioksidin määrän. Hengitysharjoituksilla voimme myös totuttaa hengityskeskuksemme sietämään paremmin hiilidioksidia, jotta jotta happi pääsee toimimaan kehossamme kunnolla. Se kuinka paljon aivojen hengityskeskus sietää hiilidioksiidia, määrittää hengitysvoluumin.

Tuttu tapa antaa paperipussi paniikkikohtauksesta kärsivälle juontaa juurensa juuri hiilidioksidiin. Pussiin ulos hengitetty hiilidioksidi ei pääse karkuun, vaan tulee hengityksen mukana takaisin. Kun hiilidioksidin paine kehossa nousee, hemoglobiini vapauttaa hapen kehon käyttöön. Paniikkikohtaus on voimakas stressiteaktio, jota pinnallinen ja nopea hengitys aktivoi vain lisää. Rauhoittamalla, hidastamalla ja pienentämällä hengitystä, päästään nopeasti rauhan ja levon tilaan.

Vaikutus elimistön ja mielen välillä toimii molempiin suuntiin ja elimistön toiminnan, mielen ja hengityksen häiriöt ovat yhteydessä toisiinsa. Jos hengitys on häiriintynyttä on vaikutukset sekä fyysisiä että psyykkisiä. Korjaamalla hengitystä, voidaan helpottaa sekä kehon että mielen häiriöitä. Voidaankin kysyä kumpi on tullut ensin, mielen häiriöt vai hengityshäiriöt?

Jos hiilidioksidi ei pääse tekemään tehtäväänsä ja hengitys häiriintyy, voi psyykkiset oireet olla moninaiset: yleinen jännitys, tuskaisuus, ahdistus, levottomuus, ylivireys, epätodellisuuden tunne, paniikin tunne, kontrollinmenetyksen ja kuoleman pelko. Nämä yhdistyy myös unihäiriöihin ja väsymykseen. Nykyään jo tiedetään, että ahdistus ja masennus lisäävät astman oireilua. Tunteitaan tukahduttavat, joilla on alttius astmaan, kärsivät liikahengityksestä, joka aiheuttaa oireilun.

Autonominen hermostomme jakautuu kahteen osaan ja kolmeen eri tilaan. Sympaattisen hermoston osan ”taistele ja pakene” -tila aktivoituu kun meidän täytyy toimia ja on myös hetkellinen stressitila. Tämä osa kuuluu ”nisäkäsaivoihin”. ”Ihmisaivoihin” kuuluva parasympaattinen hermosto on taas kehittyinein hermoston osa, joka vastaa kehon ”lepää ja sulattele” -tilasta, jossa keho pääsee palautumaan ja rauhoittumaan. Kolmas tila on ”liskoaivoihin” kuuluva ”jähmety” -tila, jossa ihminen lamaantuu. Tällöin aktivoituu sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto yhtäaikaa. Molemmilla hermoston osilla on tärkeä tehtävänsä. Olennaista on että ne pääsevät toimimaan luonnollisesti ja tässä hengityksellä on suuri tehtävä.

Hengitystä pidättämällä saatamme pidättää myös epämiellyttäviä tunteita. Tunteiden tukahduttaminen ja jatkuva varuillaanolo voi olla peräisin jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin siitä on tullut normaali olotila. Jos lapsi on saanut rauhoittavaa turvaa toisen ihmisen läheisyydestä, turvallisuuden kokemus säilyy ja suojaa mieltä läpi elämän. Tämä voidaan nähdä helposti myös hermoston tasolla, jolla ihminen ikään kuin liittyy ympäristöönsä. Hermosto on muovautuva elin, jonka plastisuus on huipussaan lapsuudessa. Mikäli turvan kokemusta ei ole lapsena syntynyt, autonomisen hermoston eri osien yhteistoiminta ei pääse kehittymään normaalisti ja ihmisen tunteiden säätelykyky jää puutteelliseksi. Emotionaalisesti traumatisoituneilla ihmisillä autonomisen hermoston reagoimiseen liittyvistä virhearvioista seuraa kahdenlaisia ongelmia. He joko taistelevat/hyökkäävät (voimakas reaktiivisuus) tai lamaantuvat. Lamaannuksessa hermoston kaikkein vanhin ja primitiivisin ”lisko-osa”, joka reagoi kuolemanvaaraan, aktivoituu. Lamaannus voi johtaa jopa masennukseen. Reagointi kuormittaa helposti vuorovaikutusta ja hankaloittaa ihmissuhteiden rakentumista turvallisiksi. Ikäänkuin turvallisuustutka ei toimi luotettavasti ja ihminen kokee jatkuvaa sisäistä turvattomuutta. Turvattomuuden kokemus ja siitä seuraava hermoston reaktioherkkyys on yksi psyykkisten sairauksien selittäjä.

Vanhemmuusvaje on yksi keskeisimpiä traumatisoivia lapsuuden kokemuksia, jotka näkyvät myös autonomisen hermoston tasolla ja johtaa pahimmillaan mielenterveyden häiriöihin. Kun hermosto ei toimi luonnollisesti ja ihminen on jatkuvasti varuillaan, keho on jännittynyt, pallea kiristyy ja sen liike rajoittuu. Tästä seuraa pinnallinen hengitys, joka lisää ahdistavan olon kierrettä. Pinnallinen hengitys aktivoi sympaattista ”taistele tai pakene” -hermostoa ja johtaa krooniseen stressiin, jonka seuraukset ovat moninaiset. Sympaattinen hermoston aktivoituessa keho erittää stressihormoneja ja verenpaine kohoaa. Tällöin myös tunteiden käsittely ja uuden oppiminen vaikeutuu. Hermoston toipumisessa olennaista on turvallisuuden tunteen kokeminen tässä hetkessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja tässä myös hengitys voi olla avuksi.

Emotionaalisen trauman syy on sietämättömät tunnetilat ja autonominen hermosto liittyy niihin erityisen kiinteästi. Ihminen on aina jossakin tunnetilassa, myös silloin kun on rauhallinen ja toimii järkevästi. Viha ja levollisuus ovat molemmat tunnetiloja yhtälailla. Järjen vievät tunnetilat kytkeytyvät usein traumamuistoihin. Kun tunteiden säätelykyky toimii optimaalisesti, on turvallista kohdata vaikeitakin tunnetiloja ilman, että järki sumentuu tai toimintakyky lamaantuu. Uutta teoriaa autonomisesta hermostosta huomiodaan Suomessa vielä heikosti.

Kun ihminen on rauhassa ja levollinen, hermoston kehittynein ”ihmisaivot” -osa aktivoituu. Tämä on hermoston rakenne, joka vahvistuu ja kehittyy kokemuksen myötä. Eli kun ihminen saa turvallisuutta lisääviä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tämä rakenne muovautuu. Kun turvallisuuden tunne alkaa sisäistyä, tunteiden säätelykyky ja mielenterveys paranee. Kun kehon jännitystä aletaan vapauttamaan hengityksen avulla, voi hermosto alkaa vapautua turvallisessa ympäristössä myös traumoistaan.

 

Tunteiden ja hengityksen yhteys: 

Ahdistus on normaali reaktio uhkaavaksi koettuihin tapahtumiin ja on osa ”taistele tai pakene” -systeemiä. Pelon tunne muuttaa hengitystä ja voi johtaa paniikkikohtaukseen.

Suru kohottaa stressihormoni kortisolin tuotantoa. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, josta voi seurata astmaa, vilustumisia, kurkkukipua, infektioita, verenpainetta ja reumaa. Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että suruun kiinnijääminen vahingoittaa keuhkoja.

Stressissä sympaattinen hermosto aktivoituu ja erittää stressihormoneja, jolloin pulssi ja verenpaine kohoaa. Siitä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ahdistusta ja vastustuskyvyn heikkenemistä. Kroonistuneessa stressissä pinnallinen hengitys jää päälle josta seuraa hapenpuute.

Pelätessä alamme hengittää pinnallisesti ja nopeasti. Usein tämä tapa hengittää jää pääälle, joka taas aiheuttaa ”taistele ja pakene” -hermoston aktivoitumista. Hermoston tila vahvistaa lisää pelkotilaa ja kehä on valmis.

”Pelko on jännitystä, joka unohti hengittää”  -Fritz Perls

Vaikka ulkoiset olosuhteet esimerkiksi stressin suhteen ei muuttuisi, voidaan hengityksellä vaikuttaa oman sisäisen turvan ja rauhan tilaan. Stressitilassa ajatuksia on valtavasti ja todennäköisesti menetät kontrollin mieleesi. Kun rauhoitat hengityksen, myöskin ajatusten määrä rauhoittuu ja saat enemmän mielen sisäistä tilaa. Eli kun rauhoitamme hengityksemme, rauhoitamme myös mielemme. Terve hengitys vaikuttaa suoraan hermostoa rauhoittavasti, jolloin parasypaattinen ”lepää ja sulattele”- hermosto aktivoituu ja keho alkaa palautua. Palautunut keho toimii optimaalisesti, hakee itse tasapainoa ja pääset kuulemaan sen viisautta. Näin voi syntyä terveen itsehallinnan kokemus, ilman että oma hyvinvointi on vain olosuhteiden armoilla.

Kaksi pääasiallista hengitystapaa ovat siis pinnallinen hengitys rintakehän yläosalla ja syvä palleahengitys. Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin ja sillä on kolme tärkeää tehtävää: hengitys, keskivartalon tuki ja sulkijalihas. Se pystyy toimimaan täysin tiedostamattamme (vrt. sydänlihas), mutta pystymme myös vaikuttamaan sen toimintaan tahdonalaisesti (vrt. hauis). Mieleen vaikuttamisen näkökulmasta pallean tärkein tehtävä on aktivoida sen läpi kulkevaa vagus- eli kiertäjähermoa. Vagushermo on parasympaattisen eli palauttavan hermoston suurin ja tärkein hermo. Palleahengityksellä on vagushermon kautta merkittäviä terveysvaikutuksia ja sitä voimme tietoisesti harjoitella.

Vaguksen tehtävänä on rauhoittaa elintoimintoja, tasapainoittaa, rentouttaa, lievittää kipua, palauttaa rasituksesta, laskea verenpainetta ja sykettä. Jos vagushermo ei pääse toimimaan, keho ei palaudu. Oireina voi olla krooninen stressi, hermoston ylivireys, levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja mielenterveydellisiä ongelmia. Vagus hermottaa valtavan märän elimiä aivoista suolistoon asti ja vaikuttaa moneen toimintoon aina vastustuskyvystä, ruuansulatukseen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat lisäksi esimerkiksi tunteet ja fyysinen aktiivisuus. Pallea reagoi kaikkiin kokemiimme tunnetiloihin ja säilömme tunteitamme tähän ”tunteiden pankkiin”. Henkisessä ja fyysisessä kivussa ja stressissä, jolloin siirrymme usein hengittämään suun kautta, pallea jännittyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Myös lonkan koukistajilla on sidekudoksinen yhteys pallealihakseen. Lonkan koukistaja reagoi stressiin, jolloin lihas lyhenee ja kiristyy. Myöskään tällöin pallea ei pääse toimimaan normaalisti. Lonkan koukistajien säännöllinen venyttely auttaa siis myös palleaa toimimaan optimaalisesti. 

Pidennetyllä uloshengityksellä tai palleahengityksellä voidaan tehokkaasti aktivoida parasympaattista hermostoa ja vagushermoa. Hengitys liittyy läheisesti siihen, onko meillä kehossa käynnissä rauhallinen tila vai stressitila. Ja koska hengitystä voi itse hallita, se on nopea tapa rauhoittaa kehoa ja siten myös mieltä. Hengityksen hidastaminen, syventäminen ja keventäminen alentaa stressihormonien tuotantoa sekä parantaa aivojen hapensaantia ja veren virtausta. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ja koska keho on aina mieltä vahvempi, kannattaa aloittaa fysiologian rauhoittamisesta. Kun hengitys vapautetaan ja lihakset rentoutuvat, alkavat myös tunteet vapautumaan. Kun hengitys palautetaan ”tehdasasetuksille”, myös hermostoon jääneet traumat voivat päästä purkaantumaan. Tällöin hengitystä hallitsemalla voimme hallita oireilua ilman, että se hallitsee meitä.

Sisäisen turvan tunteella on siis suora yhteys hermoston tilaan. Turvan tunne meissä on hermostollinen ja fysiologinen kokemus. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan kokemuksena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Tällöin kuulemme intuitiotamme, olemme yhteydessä itseemme, tunteisiimme, tarpeisiimme ja näemme enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Tietoisuutemme laajenee kuin ottaisimme läpät silmiltä. Silloin olemme yhteydessä kehoomme, missä asuu rauha. Sanotaankin, että pelko syntyy mielessä, joka on aina menneessä tai tulevassa. Rauha asuu kehossa, joka on aina läsnä tässä hetkessä. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme ja sitä kautta mielemme. Hengitys tuo meidät takaisin kehoon, joka elää aina ainoastaan läsnäolevana tässä hetkessä, jossa kaikki on hyvin.

Hengitys kulkee aina mukana ja on loistava mielenhallinnan työkalu loppuelämäksi!

Aina kun jokin vaikea tunne tai stressaava tilanne iskee, kokeile ihan ensimmäisenä:

Pitkä uloshengitys aktivoi pallean kautta vagushermoa ja käynnistää palautumisen jopa keskellä kiireistä työpäivää tai stressaavassa tilanteessa. Jatka sen jälkeen rauhallista palleahengitystä kunnes keho ja mieli ovat rauhoittuneet. 

Stressin lievitys hengityksen avulla:

  • Hengityksen hidastaminen vähentää stressihormonien tuotantoa
  • Hengityksen syventäminen ja pallean aktivointi herättää vagushermon ja parasympaattisen hermoston
  • Hidastettu uloshengitys hidastaa sykettä, parantaa päätöksentekokykyä ja lievittää stressiä.
  • Vähennetty hengitys parantaa aivojen hapensaantia ja selkiyttää ajattelua

 

Mikäli haluat tutustua paremmin Hoitavan Hengityksen menetelmään ja alkaa korjaamaan häiriintynyttä hengitystä, seuraa syksyn kurssien ilmoittelua tai kysy yksilövalmennuksia.

Ajatukset luovat maailmasi!

Meillä kaikilla on käynnissä jatkuva sisäinen keskustelu itsemme kanssa. Mutta oletko todella tietoinen kuinka tuo apinamieli vaikuttaa tunteisiisi ja kokemukseesi todellisuudesta? Esimerkiksi Esa Saarinen käyttää tästä sisäisestä puheesta sanaa sisäinen pöpöttäjä. Ehkä tämän höpöttävän pöpöttäjän nimeäminen voi auttaa tulemaan paremmin juttuun sen kanssa. Sisäisen puheen laatu vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun ja on yksi voimakkain tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen menestymiseemme elämässä. Sisäisen äänen muuttaminen onkin suurin, mutta paras työ mitä voit itsellesi tehdä! Käytä siihen siis aikaa ja kärsivällisyyttä.

Käyttämiemme sanojen vaikutus meidän mieleen ja kehoon, sekä siihen miten näemme maailman ympärillämme, on valtava. Sisäinen puheemme vaikuttaa nimittäin suoraan tunnetilaan, kehoon ja fysiologiaan, sekä siihen miten koemme ympäristömme. Kielteinen puhe kuormittaa ja syö energiaa valtavasti, kun taas positiivinen ja kannustava avartaa ja auttaa näkemää mahdollisuuksia.

Sisäinen puhe jää usein murehtimaan mennyttä tai tulevaa. Se on meidän sisäinen tarinankertoja, joka vertailee, murehtii, suunnittelee, tuomitsee ja kritisoi. Mielemme luo myös uhkakuvia epäonnistumisista, myöhästymisistä ja sairastumisista, käyttäen valtavasti turhaa energiaa näihin katastrofeihin ja turhaan murehtimiseen. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että omilla ajatuksillamme kykenemme luomaan stressin itsellemme. Sisäisen puheesi laatu ja sisältö ohjaa myös kaikkea sitä, mitä loppujen lopuksi sanot ääneen. Puhutko itsestäsi myönteisesti vai etsitkö aina tekemiäsi virheitä, mahdollisia uhkia ja pelkoja?

Jos haluamme alkaa vaikuttamaan omaan energiaamme, kannatta tästä sisäisestä höpötyksestä tulla tietoiseksi ja vapauttaa käyttöön enemmän myönteistä energiaa.

Kun alat tutua tähän höpöttäjään, on ensin tärkeä hyväksyä oma sisäinen puhe. Se on yleensä sen kaltaista, miten sinulle on lapsuudessa puhuttu. Olet sitä kautta oppinut kohtelemaan itseäsi ajatustesi kautta niin kuin sinua on kohdeltu. Mutta miten sinä haluat itseäsi kohdella? Tärkeintä on, ettei näitä ajatuksia usko lopullisena totuutena siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, vaan voit alkaa kyseenalaistaa tätä tarinaa jota itsestäsi kerrot. Ajatuksemme ovat vain sanoja ja tarinoita, eivät faktaa tai totuutta. Kenen äänellä mielesi puhuu ja kuka sinulle on nämä sanat sanonut?

Voit hyväksyä tarinasi kyseenalaistamalla ne. Kun tarkastelet niitä vain osana mielen toimintaa, et samaistu enää kärsimystarinaan ja anna sen hallita sinua. Sinun ei tarvitse kontrolloida ajatuksia, mutta älä anna niiden kontrolloida sinua! Kun siirryt tarkkailijan näkökulmaan, saat etäisyyttä ajatteluusi ja voit pienin askelin alkaa muuttaa sitä myötätuntoisemmaksi.

Kannattaa siis alkaa tarkkailla millaisia sanoja omassa mielessään käyttää, millaista puhetta ja dialogia mielessään käy. Onko äänessä enemmän kriittinen lannistaja vai myötätuntoinen kannustaja? Kannattaa etenkin tutkia sanoja, kuten pakko, täytyy, aina ja ei koskaan. Niiden taakse kaivautuu usein syviä uskomuksia itsestämme ja ympäristöstämme. Mielen sisäistä kriittikkoakaan  ei voi poistaa ja sillä on myös oma tehtävänsä mm. suojella meitä ja kertoa pelosta, mutta ongelmia tulee jos jatkuvasti uskomme sen ääntä. Kriitikon voi hyväksyä, mutta sitä ei tarvitse ottaa totena. Ensimmäiseksi voit kriitikon huomatessasi sanoa vain mielessäsi STOP ja onnitella että huomasit sen.

Seuraavilla lauseilla voit testata mikä on sanojen voima omaan tunnetilaasi ja fysiologiaasi. Pysähdy ja rentoudu hetkeksi ja sano mielessäsi seuraavat lauseet. Tunnustele hetken miten ne vaikuttavat olotilaasi:         

  • en koskaan onnistu
  • minun on pakko onnistua
  • minun täytyy onnistua
  • yritän onnistua
  • minä onnistun
  • minä saan onnistua
  • minä haluan onnistua

Huomasit varmasti miten paljon eroa näillä sanoilla on ja miten paljon ne hallitsee elämänenergiaasi. Olemme saattaneet myös koukuttua tiettyihin tunnetiloihin eli hormonikoktaileihin, joita olemme oppineet saamaan puheellamme aikaiseksi. Mutta koska nykyään tiedetään, että aivot ovat plastiset, voimme opettaa aivojamme uuteen ja parempaan tarinaan. Sisäinen puhe luo myös hyvänolonhormoni oksitosiinia kohdellessamme itseämme sisäisesti hyvin ja dopamiinia ollessamme kiitollisia. Ajatukset siis luovat maailmasi!

”Yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, monta koko elämäsi.”  – Chris Germer

 

Muistan kun itse aloitin tietoisen työn sisäisen puheeni kanssa. Ensin aloin sanomaan vain STOP kun huomasin soimaavani itseäni. Seuraava askel oli alkaa muuttaa tuota puhetta positiiviseen muotoon sana ja lause kerrallaan siitä huolimatta, että se tuntui todella epäuskottavalta. Ja ihan varmasti tuntuikin,  jos on vuosikymmenet puhunut itselleen lannistavasti. Mutta ”fake it until you make it!” Mieli kuitenkin uskoo mitä me sille kerromme, joten hiljalleen tuo myönteinen ja kannustava sisäinen valmentaja alkaa ottaa enemmän valtaa ja muuttumaan automaattisemmaksi kun jaksaa sitkeästi harjoitella. Tuona aikana treenasin laulamista parin muusikon säestyksellä ja aloin kummasti huomaamaan, miten alakuloisia ja negatiivisia useat biisit olivat. Tulin tietoiseksi myös siitä miten nuo sanoitukset vaikuttivat minuun ja olotilaani ja aloin tietoisemmin valitsemaan myös musiikkia, jolla vaikutin olotilaani ja energiaani haluamallani tavalla.

 

PALJASTAVA HARJOITUS:

1) Kuvittele tilanne, että olet kokenut epäonnistuneesi. Kirjoita paperille miten silloin puhut itsellesi. Anna kriitikon äänen kuulua rehellisesti.

2) Kuvittele että parhaalle ystävällesi on tapahtunut jotain, missä hän kokee epäonnistuneensa. Miten silloin puhut, lohdutat ja kannustat häntä?

3) Tutki mitä ero  näistä huomaat? Yleensä olemme todella armottomia itseämme kohtaan kun taas ystävälle puhumme kauniisti. Jos puhuisimme ystävillemme kuten itsellemme, meillä ei todennäköisesti olisi montaa ystävää. Meidän tulisi kuitenkin olla itsemme parhaita ystäviä ja alkaa ruokkia enemmän tuota myötätuntoista ja kannustavaa ääntä itsessämme. Seuraavan kerran kun huomaat kriitikon ottavan vallan, kokeile puhua kuin parhaalle ystävällesi. Voit myös antaa omalle kriitikollesi myös nimen ja sen kautta tutustua siihen paremmin. Sekin haluaa vain hyväksyntäsi ja tulla näkyväksi. Usein sisäinen ääni puhuu kuten meille on lapsena puhuttu. Voit kiittää sitä vierailusta ja valita sen jälkeen kuinka haluat itsellesi puhua, eli kuinka itseäsi kohtelet. Mieli on kuin lihas ja kun sitkeästi jatkat harjoittelua, jossain vaiheessa huomaat myötätuntoisesta äänestä tulleen automaation.

Ajatukset luovat maailmasi!

Tuo niin usein käyttämäni lause, joka pitää valitettavan hyvin paikkaansa…niin hyvässä kuin pahassakin.

Happy-kuvaAjatuksemme ovat sisäistä puhetta sekä mielikuvia. Sisäinen puheemme on yksi suurin vaikuttaja kaikkeen menestymiseemme elämässämme. Ajatukset ovat myös mielikuvia, jotka ovat eräänlaisia mielen lyhytelokuvia. Ajatukset syntyvät muistoista, tunteista ja tilanteista. Keräämme aistiemme avulla informaatiota, josta aivot muokkaavat ajatuksia.

Ajatusten syntyyn emme juurikaan voi vakuttaa, niitä tulee ja menee ja niin mielemme toimii. Meissä tapahtuu jatkuvasti paljon asioita, joita meidän ei tarvitse tietoisesti ajatella. Veri virtaa ja sydän pumppaa ilman ajatustyötä tiedostamattamme. Emme ajattele, että tässäpä sulatan ruokaani. Samoin suuri osa ajatuksista on tiedostamattomia.

Ei ole niinkään tärkeää ymmärtää, miten ajatukset syntyvät, mutta sen sijaan olisi tärkeää tiedostaa mihin ajatuksiin takerrumme kiinni ja mistä päästää irti.

Mieli, keho, tunteet ja ajatukset vaikuttavat kokonaisuutena toinen toisiinsa. Joka kerta ajatellessamme jotain, vahvistamme hermosolujen yhteyksiä. Ja joka kerta tuon impulssin kulkiessa, tuo yhteys vain voimistuu ja nopeutuu. Siksi tietyt tutut ja toistuvat ajatukset ja toimintamallit tulevat mieleemme nopeammin kuin uudet.

Se mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu.

Tässä on sekä hyvät, että huonot puolensa

Jokainen ajatus kuluttaa tietyn osan päivän ajatuskapasiteetista ja käyttää myös energiaa glugoosin muodossa. Meillä on nykypäivänä niin paljon informaatiota ympärillämme, että saatamme olla uuvuksissa vain älypuhelimemme näppäilystä ja samalla tuntuu, ettemme oikeen saa mitään aikaiseksi.

Mutta jos pysähdymme hetkeksi tietoisuuden tilaan, automaattisen reagointimme ulkopuolelle, voimme alkaa miettiä mihin haluamme suunnata energiaamme ja ajatuksiamme. Haluammeko vahvistaa pelkoa vai luottamusta, rakkautta vai vihaa, itseinhoa vai myötätuntoa? Havaintomme maailmasta helposti väittää, että toinen näistä on totuus, vaikka kumpikaan ei ole sen todempi kuin toinen. Sujuvat hermoyhteytemme pitävät huolen, että automaattiset reitit kallistuvat jompaan kumpaan ”totuuteen.” Jos toinen tulee toistuvasti mieleemme ennen toista, on kyse vain siitä, että se sattuu olemaan aivoillemme se tutumpi ajatus, tutumpi hermoyhteys, jota olemme vahvistaneet. Aivomme ovat ovelia säästämään energiaa, ovat suoraan sanoen laiskat ja mielellään valitsevat sen tutun reitin. Fysiologiamme ei erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa. Tässä piilee mielikuvituksen voima, sillä voimme myös sen avulla luoda uusia hyödyllisempiä hermoratoja.

Ei ole ihan sama mitä ajatelemme, sillä alitajuntamme luo ympäristöömme sitä, millaisia ajatuksia meillä on tapana ajatella. Emme siis koe ympäristöä sellaisena kuin se on, vaan koemme ajatuksiamme ja uskomuksiamme. Näihin pohjaamme ja rajoitamme sitten mahdollisuutemme, näkemyksemme ja kokemuksemme itsestämme ja elämästämme. Olemme kuin puutarhureita ja niitämme sitä, millaisia ajatuksia olemme kylväneet.

Jos haluatkin tulevaisuudessa valita uudella tavalla, tarvitaan pitkäjänteistä toistoa valita toisin ja rakentaa uusia ajatuspolkuja. Mieli on kuin lihas, joka tarvitsee harjoitusta ja toistoa siinä missä kehokin. Niin kauan, kunnes rakkaus, myötätunto tai luottamus, tulee mieleen vihaa, inhoa tai pelkoa nopeammin.

Uusia ajatus- ja toimintamalleja pääsee jumppaamaan Mielen kuntosali -kurssilla syyskuussa. Tarkemmat tiedot löydät ajakohtaista-sivulta.

Valaistunutko? Illuusio jossa elämme

Mikään ei sido sinua, paitsi ajatuksesi. Mikään ei rajoita sinua, paitsi pelkosi. Ja mikään ei hallitse sinua, paitsi uskomuksesi.

Find your magicOlen aina ollut utelias ihmettelijä ja tutkinut intohimoisesti ihmisenä olemista ja ihmismieltä. On ollut mielenkiintoista katsoa asioita eri näkökulmista, enkä ole koskaan halunnut olla yhden asian puolestapuhuja. Ennemmin olen halunnut kääntää monipuolisuuteni hyödykseni ja ammentaa siitä kaikesta, mitä matkalla oppimastani on mukaani tarttunut. Nyt haluan jakaa siitä myös teille.

Olen todella kiitollinen rikkaudesta saada katsoa asioita eri kanteilta. Taikurina ja mentalistina luon illuusioita, leikin ihmismielellä ja näytän, miten sitä voi johdatella ja harhauttaa. Oivalsin kuitenkin, että elämme siinä samassa mielen luomassa illuusiossa päivästä toiseen, täysin ajatustemme ja mielemme vietävinä. Emme koe elämää sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin ajattelemme sen olevan.

Jos emme ymmärrä miten mieli toimii, on sattuman varaista toimiiko se meidän puolesta vai vastaan. Ajatuksemme ja uskomuksemme muokkaavat sen, miten näemme ympäristömme. Oma mieleni ei ole ollut helpoin tai positiivisin. Olen ollut levoton, kriittinen, analysoija ja pohdiskelija. Uuvuin myös kaksi kertaa jo ennen kuin täytin 30. Näiden seurauksena hyppäsin oravanpyörästä ja aloin tutkimaan millaisia ajatus- ja toimintamalleja elämässäni toistan. Millaista elämää oikein haluan elää. Ymmärsin, että kerron itse omaa tarinaani. Ajatuksillani voin luoda todellisuuteeni uusia asioita, pitää niitä yllä ja luopua niistä. Halusin alkaa tutkimaan enemmän ihmismieltä, sekä sen toimintaa ja mahdollisuuksia. Ilman noita kokemuksia en olisi nyt tässä, näiden asioiden äärellä.

Vain sen ymmärtäminen miten mieli toimii, antaa jo vapauden valita reagoimmeko ympäristöömme vai alammeko hyödyntää sisäistä viisauttamme.

Vähitellen löysin paljon työkaluja mielen kehittämiseen, sekä omien voimavarojen ja potentiaalin löytämiseen. Aloin opiskella eri tekniikoita mielen toimintaan ja hallintaan omien oivallusteni tueksi. Oppia löytyi mm. NLP:stä (Neuro-linguistic programming), Mental management -koulutuksesta, mentaalivalmennuksesta, positiivisesta ja ratkaisukeskeisestä psykologiasta, suggestiorentoutus/hypnoosi-opinnoista, mindfulnessista ja meditaatosta. Siinä on jo aikamoinen pakki täynnä keinoja kehon ja mielen tasapainottamiseen ja parempaan hyvinvointiin.

NLP osoittautui loistavaksi käytännön työkaluksi ajattelun kehittämiseen; Miten ajattelemme, opimme, uskomme, motivoidumme, kommunikoimme sekä miten saadaan aikaan haluttuja muutoksia. Muut opinnot taas tukivat teorioillaan näitä löytöjä mainiosti. NLP:n avaaminen vaatii jo ihan oman blogitekstinsä myöhemmin.

Suurin kärsimyksemme aiheuttaja on oma ajattelumme. Se luo kaiken mitä koemme. Keräämme aistiemme avulla jatkuvasti informaatiota ympäristöstämme, josta aivot muokkaavat tulkintansa. Ongelmat alkavat kun alamme uskoa näin syntyneitä ajatuksiamme. Usein ne suurentelee, yleistää tai toistaa vanhaa, joskus haitallista toimintamallia. Tunteet taas tulevat siitä, mitä me ajattelemme siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Jos vaikka ärsyynnymme toisen käytöksestä, johtuu sekin omasta ajattelustamme ja suhtautumisestamme. Ei siis se mitä tapahtuu, vaan miten siihen suhtautuu. Toimintamme laatu on taas kiinni ajattelustamme ja tunnetilastamme. Huonossa tunnetilassa teemme myös helpommin huonoja valintoja.

Mitä näemme ympärillämme, on meidän oman mielemme maalaus todellisuudesta. Tämä on mielemme luoma illuusio, jossa elämme. Ja juuri tämä harha on mielestäni todella kiinnostava tutkimuksen kohde. Voimme vapautua tästä harhasta vain tiedostamalla, että ajatukset ovat vain oman mielen tulkinta tapahtumista. Minulle valaistumisen kokemus on juuri sen asian oivaltamista, että emme ole yhtä kuin mielemme, ajatuksemme ja tunteemme. Mutta voimme antaa niiden lipua omassa tahdissaan kuin pilvet taivaalla ja vain tarkkailla niitä tietoisesti, samaistumatta. Meditaation avulla olen päässyt hyvin hetkellisesti siihen tyhjyyden kohtaan, jossa on täysin vapaa ajatuksista, tunteista ja kaikesta siitä draamasta ja illuusiosta, jossa koemme elävämme. Kunnes taas itsekin tipahdan tähän ”todellisuuteen” ja olen yksi näyttelijä tässä tarinassa.

Mutta mieli toimii kuin lihas. Se vaatii jatkuvaa harjoittelua kohti parempaa hyvinvointia ja mielen vapautta. Mitä useammin pääsemme tuohon tietoisen tarkkailija tilaan, sitä helpommin sinne myös jatkossa pääsee. Onneksi elämä on kuin yksi iso harjoitus, jossa saa kokeilla ja kompuroida.

Mielessämme ovat niin kaikki esteemme, kuin myös voimavarat, mahdollisuudet ja potentiaali. Ja sitä potentiaalia meissä on vaikka mihin, paljon enemmän kuin uskommekaan. Siihen meillä on yksi maailman parhaista työkaluista, oma mielemme!