Ajatukset luovat maailmasi!

Meillä kaikilla on käynnissä jatkuva sisäinen keskustelu itsemme kanssa. Mutta oletko todella tietoinen kuinka tuo apinamieli vaikuttaa tunteisiisi ja kokemukseesi todellisuudesta? Esimerkiksi Esa Saarinen käyttää tästä sisäisestä puheesta sanaa sisäinen pöpöttäjä. Ehkä tämän höpöttävän pöpöttäjän nimeäminen voi auttaa tulemaan paremmin juttuun sen kanssa. Sisäisen puheen laatu vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun ja on yksi voimakkain tekijä, joka vaikuttaa kaikkeen menestymiseemme elämässä. Sisäisen äänen muuttaminen onkin suurin, mutta paras työ mitä voit itsellesi tehdä! Käytä siihen siis aikaa ja kärsivällisyyttä.

Käyttämiemme sanojen vaikutus meidän mieleen ja kehoon, sekä siihen miten näemme maailman ympärillämme, on valtava. Sisäinen puheemme vaikuttaa nimittäin suoraan tunnetilaan, kehoon ja fysiologiaan, sekä siihen miten koemme ympäristömme. Kielteinen puhe kuormittaa ja syö energiaa valtavasti, kun taas positiivinen ja kannustava avartaa ja auttaa näkemää mahdollisuuksia.

Sisäinen puhe jää usein murehtimaan mennyttä tai tulevaa. Se on meidän sisäinen tarinankertoja, joka vertailee, murehtii, suunnittelee, tuomitsee ja kritisoi. Mielemme luo myös uhkakuvia epäonnistumisista, myöhästymisistä ja sairastumisista, käyttäen valtavasti turhaa energiaa näihin katastrofeihin ja turhaan murehtimiseen. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että omilla ajatuksillamme kykenemme luomaan stressin itsellemme. Sisäisen puheesi laatu ja sisältö ohjaa myös kaikkea sitä, mitä loppujen lopuksi sanot ääneen. Puhutko itsestäsi myönteisesti vai etsitkö aina tekemiäsi virheitä, mahdollisia uhkia ja pelkoja?

Jos haluamme alkaa vaikuttamaan omaan energiaamme, kannatta tästä sisäisestä höpötyksestä tulla tietoiseksi ja vapauttaa käyttöön enemmän myönteistä energiaa.

Kun alat tutua tähän höpöttäjään, on ensin tärkeä hyväksyä oma sisäinen puhe. Se on yleensä sen kaltaista, miten sinulle on lapsuudessa puhuttu. Olet sitä kautta oppinut kohtelemaan itseäsi ajatustesi kautta niin kuin sinua on kohdeltu. Mutta miten sinä haluat itseäsi kohdella? Tärkeintä on, ettei näitä ajatuksia usko lopullisena totuutena siitä, miten asiat todellisuudessa ovat, vaan voit alkaa kyseenalaistaa tätä tarinaa jota itsestäsi kerrot. Ajatuksemme ovat vain sanoja ja tarinoita, eivät faktaa tai totuutta. Kenen äänellä mielesi puhuu ja kuka sinulle on nämä sanat sanonut?

Voit hyväksyä tarinasi kyseenalaistamalla ne. Kun tarkastelet niitä vain osana mielen toimintaa, et samaistu enää kärsimystarinaan ja anna sen hallita sinua. Sinun ei tarvitse kontrolloida ajatuksia, mutta älä anna niiden kontrolloida sinua! Kun siirryt tarkkailijan näkökulmaan, saat etäisyyttä ajatteluusi ja voit pienin askelin alkaa muuttaa sitä myötätuntoisemmaksi.

Kannattaa siis alkaa tarkkailla millaisia sanoja omassa mielessään käyttää, millaista puhetta ja dialogia mielessään käy. Onko äänessä enemmän kriittinen lannistaja vai myötätuntoinen kannustaja? Kannattaa etenkin tutkia sanoja, kuten pakko, täytyy, aina ja ei koskaan. Niiden taakse kaivautuu usein syviä uskomuksia itsestämme ja ympäristöstämme. Mielen sisäistä kriittikkoakaan  ei voi poistaa ja sillä on myös oma tehtävänsä mm. suojella meitä ja kertoa pelosta, mutta ongelmia tulee jos jatkuvasti uskomme sen ääntä. Kriitikon voi hyväksyä, mutta sitä ei tarvitse ottaa totena. Ensimmäiseksi voit kriitikon huomatessasi sanoa vain mielessäsi STOP ja onnitella että huomasit sen.

Seuraavilla lauseilla voit testata mikä on sanojen voima omaan tunnetilaasi ja fysiologiaasi. Pysähdy ja rentoudu hetkeksi ja sano mielessäsi seuraavat lauseet. Tunnustele hetken miten ne vaikuttavat olotilaasi:         

  • en koskaan onnistu
  • minun on pakko onnistua
  • minun täytyy onnistua
  • yritän onnistua
  • minä onnistun
  • minä saan onnistua
  • minä haluan onnistua

Huomasit varmasti miten paljon eroa näillä sanoilla on ja miten paljon ne hallitsee elämänenergiaasi. Olemme saattaneet myös koukuttua tiettyihin tunnetiloihin eli hormonikoktaileihin, joita olemme oppineet saamaan puheellamme aikaiseksi. Mutta koska nykyään tiedetään, että aivot ovat plastiset, voimme opettaa aivojamme uuteen ja parempaan tarinaan. Sisäinen puhe luo myös hyvänolonhormoni oksitosiinia kohdellessamme itseämme sisäisesti hyvin ja dopamiinia ollessamme kiitollisia. Ajatukset siis luovat maailmasi!

”Yksi itsemyötätuntoinen hetki voi muuttaa päiväsi, monta koko elämäsi.”  – Chris Germer

 

Muistan kun itse aloitin tietoisen työn sisäisen puheeni kanssa. Ensin aloin sanomaan vain STOP kun huomasin soimaavani itseäni. Seuraava askel oli alkaa muuttaa tuota puhetta positiiviseen muotoon sana ja lause kerrallaan siitä huolimatta, että se tuntui todella epäuskottavalta. Ja ihan varmasti tuntuikin,  jos on vuosikymmenet puhunut itselleen lannistavasti. Mutta ”fake it until you make it!” Mieli kuitenkin uskoo mitä me sille kerromme, joten hiljalleen tuo myönteinen ja kannustava sisäinen valmentaja alkaa ottaa enemmän valtaa ja muuttumaan automaattisemmaksi kun jaksaa sitkeästi harjoitella. Tuona aikana treenasin laulamista parin muusikon säestyksellä ja aloin kummasti huomaamaan, miten alakuloisia ja negatiivisia useat biisit olivat. Tulin tietoiseksi myös siitä miten nuo sanoitukset vaikuttivat minuun ja olotilaani ja aloin tietoisemmin valitsemaan myös musiikkia, jolla vaikutin olotilaani ja energiaani haluamallani tavalla.

 

PALJASTAVA HARJOITUS:

1) Kuvittele tilanne, että olet kokenut epäonnistuneesi. Kirjoita paperille miten silloin puhut itsellesi. Anna kriitikon äänen kuulua rehellisesti.

2) Kuvittele että parhaalle ystävällesi on tapahtunut jotain, missä hän kokee epäonnistuneensa. Miten silloin puhut, lohdutat ja kannustat häntä?

3) Tutki mitä ero  näistä huomaat? Yleensä olemme todella armottomia itseämme kohtaan kun taas ystävälle puhumme kauniisti. Jos puhuisimme ystävillemme kuten itsellemme, meillä ei todennäköisesti olisi montaa ystävää. Meidän tulisi kuitenkin olla itsemme parhaita ystäviä ja alkaa ruokkia enemmän tuota myötätuntoista ja kannustavaa ääntä itsessämme. Seuraavan kerran kun huomaat kriitikon ottavan vallan, kokeile puhua kuin parhaalle ystävällesi. Voit myös antaa omalle kriitikollesi myös nimen ja sen kautta tutustua siihen paremmin. Sekin haluaa vain hyväksyntäsi ja tulla näkyväksi. Usein sisäinen ääni puhuu kuten meille on lapsena puhuttu. Voit kiittää sitä vierailusta ja valita sen jälkeen kuinka haluat itsellesi puhua, eli kuinka itseäsi kohtelet. Mieli on kuin lihas ja kun sitkeästi jatkat harjoittelua, jossain vaiheessa huomaat myötätuntoisesta äänestä tulleen automaation.

Läheisriippuvuudesta ja yhteyden tunteesta

Meillä kaikilla on pohjimmiltaan syvä tarve kokea yhteyttä muihin. Mutta monesti toteutamme tai jopa sabotoimme sitä tavoilla, jotka ovat selviytymismalleja lapsuudesta.

Monesti näistä selviytymismalleista siirtyy aikuisuuteen ohjelmointeja, jotka voi diagnosoida läheisriippuvuuden alle. Läheisriippuvuuden juuret juontaa siihen, kun lapsi ei ole saanut osakseen huomiota ja rakkautta, jotka auttavat kasvamaan omaksi itsenäiseksi persoonaksi. Kun lapsi kokee, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään ja/tai vanhemmat eivät ole emotionaalisesti läsnä, hän oppii laittamaan muiden tarpeet edelle, miellyttämään ja unohtamaan itsensä. Näin hän alkaa elämään muiden ihmisten odotusten ja vaatimusten mukaan. Läheisriippuvainen tuntee mielihyvää, kun toinen tarvitsee häntä ja pelkää tulevansa hylätyksi, jos ei ole tarpeellinen muille.

Läheisriippuvuuden juuret on monesti päihdeperheissä, mutta lisäksi se voi muodostua myös silloin kun perheessä esiintyy narsismia, vastuuttomuutta, käytöshäiriöitä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, psyykkistä sairautta tai jyrkkää uskonnollisuutta. Usein näissä olosuhteissa on kiellettyä nostaa esiin ristiriitoja ja ongelmia, ilmaista tunteita, keskustella rehellisesti, leikkiä, hassutella, olla heikko ja epätäydellinen. Läheisriippuvainen kokee olevansa muiden armoilla.

Läheisriippuvaiselle on saattanut varhaisessa lapsuudessa syntyä hylätyksitulemisen kokemuksia. Tunne on niin kipeä, että sitä koittaa vältellä parhaansa mukaan. Tästä seurauksena omalla toiminnallaan alkaa vältellä torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ja kivuliaan tunteen kokemusta.

Tyypillinen tapa on alkaa etsiä turvaa, hyväksyntää, huomiota ja rakkautta, mitä ei lapsena saanut, ulkopuolelta. Lapsi on saanut mallin, että rakkautta on olla muita varten, rakkauden tavoittelu ja ympäristön miellyttäminen. Kaavana voi myös olla uskomus, että jos ei toimi muiden odotusten mukaan, saa rangaistuksen ja tällöin on turvallisempaa välttää kivun kokemus. Läheisriippuvaisen on vaikea tehdä omia valintoja, kokea itseään terveen erilliseksi sekä luottaa itseensä. Kuinka olla lähellä ja yhteydessä, mutta takertumatta ja omilla jaloillaan? Oma tahto ja tunteet on nielty ja tukahdutettu jo varhain.

Koska itseen ja omiin kykyihin on vaikea luottaa, hakee vastauksia mieluummin ulkopuolelta. Myös itsensä rakastaminen ja omien heikkouksien näyttäminen on haastavaa, koska niille ei aiemmin ole saanut hyväksyntää. Parisuhteesta saattaa hakea täytettä tyhjyydelle ja paeta yksinäisyyden haavaa. Usein tosin ajaudutaan suhteisiin, joissa molemmat osapuolet ilmentävät riippuvuutta toisiinsa. Narsistiin ihastutaan usein silloin, jos toinen vanhemmista on ollut narsistinen. Narsistin kanssa on tuttua ja turvallista olla, koska narsisti tarvitsee kaiken huomion itseensä ja käyttää läheisriippuvan empatiaa ja miellyttämisen tarvetta hyväkseen. Kehä on valmis.

Pelosta käsin läheisriippuvainen takertuu ja tukeutuu helposti muihin. Kipeiden torjutuksi ja hylätyksi tulemisen kokemusten taakse voi kasaantua suuri määrä surua siitä, mitä vaille on lapsena jäänyt. Alla voi olla vihaa, katkeruutta, turvattomuutta, pettymystä ja häpeää. Toimintamallit ovat voineet aikuisena muotoutua näiden tunteiden peittämiselle ja välttämiselle. Pakeneminen suhteeseen tai riippuvuuksiin voi olla helpompaa kuin kaiken kivun kohtaaminen. Läheisriippuvainen on usein myös oppinut kiltin roolin, eikä uskalla sanoa miltä oikeasti tuntuu. Ensimmäinen  askel voi olla vähitellen alkaa ilmaisemaan sitä miltä oikeasti tuntuu ja uskaltaa myös kieltäytyä ja olla eri mieltä kuin muut, hylätyksitulemisen pelonkin uhalla.

Avain eheytymiseen ja paranemiseen onkin juuri näiden tunteiden rehellinen kohtaaminen. Todellisuudessa vastustaminen luo suuremman kärsimyksen kuin varsinainen kipu. Kivussa on kyse kaikista niistä tunteista ja kokemuksista mitä vaille jäi lapsena ja sitä kautta alkaa kasvamaan terveeksi tasapainoiseksi aikuiseksi, joka uskoo itseensä ja tulee toimeen omillaan. Olennaista on, että ympäristö on turvallinen antaa kipujen tulla pintaan, oli kyseessä sitten ystävä tai terapeutti. Jokaiselle on tärkeä kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, myös omien heikkouksien, haavojen ja pelkojen kanssa. On olennaista saada kokemus, että muidenkin edessä voi olla avuton, heikko ja haavoittuva. Se edellyttää voimakasta turvan kokemusta, että on joku johon voi luottaa, jotta näitä tunteita voi alkaa tuoda näkyville. Kannattaa hakeutua sellaisten aikuisten seuraa, jotka pärjäävät omillaan ja joita ei tarvitse hoitaa, mutta joiden kanssa voi jakaa asioita. Vastuun vähentäminen on myös tervettä itsekkyyttä ja omia rajoja voi ilmaista opettelemalla sanomaan ei. Omista tunteista, tarpeista ja rajoista voi puhua suoraan, kiertelemättä ja manipuloimatta.

Yksi iso työkalu eteenpäin on saada yhteys omaan sisäiseen lapseen. Siihen, joka meidän kaikkien sisällä on. On hyvä tutkia miten sen voisi antaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi ja hellityksi. Vaikka muut ihmiset voi antaa turvaa tulla nähdyksi, olennaista on myös oppia olemaan itse läsnä omalle sisäiselle lapselleen. Jutella ja kysyä kuulumisia ja tarpeita. Löytää turva itsestä tuoda esille pelot, turvattomuus ja häpeä. Antaa hänelle syli tuntea vapaasti tai tanssia hänen kanssaan ilossa, ja vähitellen luottamus, rakkaus ja yhteys itseen syvenee. Lapsen voi myös visualisoida tai kirjoittaa hänen tuntemuksiaa ylös. Mitä jos lupaatkin hänelle; ”olen tässä, läsnä, enkä hylkää sinua koskaan!”. Eheytymisen matkalla täytyy myös alkaa luopumaan uhrin roolista, ottaa vastuu itsestä ja omasta elämästä. Silloin tekee myös päätöksen, että haluaa toipua ja alkaa vapautumaan itsesäälin tunteistaan. Toipuminen läheisriippuvuudesta on todellakin mahdollista, mutta vaatii paljon tietoista työtä. Kyseessä on syviä alitajuisia malleja ja vaatii suurta rohkeutta kohdata se kaikki mitä on alas tukahdutettu. Menneisyyden ei tarvitse ketään määritellä eikä se kerro kuka on nyt. Uskalla päästää irti ja mennä kohti parempaa tulevaisuutta. Kun laitat oman hyvinvointisi edelle, on sinulla enemmän annettavaa myös muille. 

Tärkeä eväs matkalla on myötätunto ja armollisuus itseään kohtaan ja muistaa antaa luvan itselle myös epäonnistua.

Onnea matkaan!

Vapauta mielesi voima!

Mielen valmennus ja mielen voimavarojen hyödyntäminen ei ole vain urheilijoiden etuoikeus. Urheilumaailmassa henkinen valmennus on ollut yleisesti käytössä loistavin tuloksin jo 60-luvulta asti. Usein etenkin isojen kisojen jälkeen on helposti nähtävissä keillä urheilijoilla on käytössään henkistä valmennusta. Minun missioni on tuoda kaikki nämä mielen valmentamisen tekniikat ja työkalut jokaisen ihmisen ulottuville ja hyödynnettäviksi. Minua kiinnostaa kaikki se potentiaali, joka meissä jokaisessa on, sekä kuinka saada se käyttöön. Oma menneisyys on tärkeää tiedostaa, jotta huomaamme myös haitalliset uskomuksemme ja toimintamallit, mutta enemmän minua kiinnostaa kuka olet nyt ja mitä haluat tulevaisuudessa olla. Pystyt parempaan kuin luuletkaan! Suurimmat esteesi ovat mielessäsi. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Hyvin tärkeä elementti oman potentiaalin löytämiseen on oman mielen voimavarojen hyödyntäminen. Kun käyttää hyväksi täyttä potentiaaliaan, huomaa tekevänsä aiemmin mahdottomalta tuntuneita asioita.

Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan todella yksinkertaisista tekniikoista, joista urheilijoiden lisäksi voi yhtälailla hyötyä yksityishenkilö tai yritys, päästäkseen omaan päämääräänsä ja ollakseen paras versio itsestään. Kun henkilökunta hyödyntää kykyjään, mielen voimavaroja ja työskentelee inspiroituneena, voi se todella kukoistaa ja saada aikaan huippusuorituksia, jolloin koko organisaatio hyötyy. Yritysmaailmassa käytetään vielä aivan liian vähän hyödyksi näitä yksinkertaisia työkaluja, jotka mahdollistavat työhyvinvoinnin siivellä parempaa tuottavuutta, menestystä ja tehokkuutta.

Itse toimin myös esiintyvänä artistina ja olen itse kokeillut kaikki kaikki käyttämäni tekniikat omassa työssäni ja kokenut ne toimiviksi. Monelle artistille voi olla mm. erittäin olennaista, kuinka kaikille tuttu esiintymisjännitys muutetaankin voimavaraksi ja moottoriksi kohti parempaa ja onnistunutta suoritusta. Itse laitoin itseni koville osallistuessani mentalistina Talent-kykykilpailuun. Jos olisin kuunnellut pelkoa, joka koitti suojella mahdolliselta epäonnistumiselta, en olisi mukaan lähtenyt. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja testata kaikki tekniikkani. Palautteen perusteella onnistuin hyvin ja voin jatkaa hyvillä mielin niiden jakamista myös asiakkailleni. Käytin hyvin paljon aikaani mieleni hallinnan ja valmennuksen parissa optimaalista suoritusta hakiessani, pelkän tekniikan harjoittelun sijaan.

Muunmuassa visualisointi, oikean tunnetilan (moodin) hakeminen ja keskittymiskyky ovat tehokkaita työkaluja mielen valmennuksessa. Visualisoimalla mielikuvissa etukäteen tuleva haastava tilanne onnistuneesti, se on itse tilanteessa jo tuttu, mikä edistää tilanteen sujumista. Koska aivot ovat laiskat, ne valitsevat mielellään sen tutuimman reitin varsinaisessa tilanteessa. Kun olet käynyt tilanteen läpi etukäteen, valitsevat aivot todennäköisemmin valmiiksi harjoitellun reitin. Talentissa en päässyt kertaakaan harjoittelemaan suoritustani esiintymistilaan etukäteen. Siksi minun piti harjoitella sitä mielikuvikuvissa lukuisia kertoja ennen osuuttani itse teossa, kameroiden ja miljoonayleisön edessä. Fysiologia ei siis erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa, joten tätä tekniikkaa kannattaa todella hyödyntää missä tahansa asiassa isompien haasteiden lisäksi. Haukkaappa mielikuvissasi sitruunaa ja todennäkoisest sylkirauhasesi reagoivat aivan kuin tilanne tapahtuisi oikeasti.

Moodin eli oikean mielentilan hakeminen huippusuoritukseen pääsemiseksi on ikään kuin vastakohta visualisoimiselle. Siinä haetaan sopiva mielentila jonkun aiemman kokemuksen perusteella. Tällöin tila on mahdollisimman optimaalinen varsinaisessa suorituksessa kaiken potentiaalin hyödyntämiseksi. Itse tilanteessa tekniikan tulisi olla jo hallussa, joten tärkeintä on harjoitella mielentila, joka mahdollistaa optimaalisen suorituksen. Moni kysyi esitykseni Talentissa nähtyään, enkö minua jännittänyt yhtään, kun vaikutin niin varmalta. Tosiasiassa jännitin kyllä paljonkin, mutta olin harjoitellut oikean, itselleni optimaalisen mielentilan huolellisesti niin, ettei pelko ja jännitys lamaannuttanut suoritustani, vaan kaikki potentiaalini oli siitä huolimatta käytössäni.

Keskittyminen ja läsnäolon kyky ovat myös tärkeitä taitoja kenelle tahansa ja ovat myös monesti karisman takana. Läsnäolon tilasta voit myös valita itse reaktiosi, jolloin et toimi autopilotilla vaan voit hallita mieltäsi. Säännöllinen meditointi (keskittymisharjoitus), mindfulness ja rentoutumisharjoitukset ovat työkaluja, jotka auttavat pääsemään läsnäolon tilaan yhä helpommin tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös oma sisäinen puhe on tärkeimpiä menestystekijöitä, millä tahansa elämän osa-alueella. Myös itseluottamus on hyvin paljon sitä, mitä ihminen sanoo itselleen päivittäin. Itseluottamus ei parane vain onnistuessa ja menestyessä vaan siitä, mitä itsestä ajattelee ja kuinka itselle puhuu. Mieli uskoo sen, mitä sille sanomme. Myös sanavalinnoilla on suuri vaikutus tunnetilaamme ja kokemukseemme ympäristöstämme. Kun haluat tulla tietoiseksi sisäisestä puheesta, aloita heti aamulla. Mitä ajattelet ensimmäisenä? Voit kontrolloida tunteitasi sisäisen puheen ja oikeanlaisten kysymysten avulla. Miten luulet päivän sujuvan ajatuksella ”Mitähän mukavaa tänään tapahtuu?”

Koska olemme myös psykofyysisiä olentoja, vaikuttaa kehon asento myös suoraan ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mikäli haluamme olla optimaalisessa tunnetilassa ei kannata kulkea hartiat lysyssä ja katse maahan suunnattuna. Sen sijaan hyvä, ryhdikäs asento laittaa kehon hyvänolon hormonit hyrräämään.

Jokainen ajatus aiheuttaa tunteen, josta seuraa taas toimintamme ja sitä seuraava lopputulos. Vapaus on sitä että voimme valita mitä ajatuksia vahvistamme. Emme voi vaikuttaa ympäristön tapahtumiin, mutta omiin ajatuksiin ja asenteeseemme voimme!

Se vahvistuu, mihin keskittyy!

Ajatukset luovat maailmasi!

Tuo niin usein käyttämäni lause, joka pitää valitettavan hyvin paikkaansa…niin hyvässä kuin pahassakin.

Happy-kuvaAjatuksemme ovat sisäistä puhetta sekä mielikuvia. Sisäinen puheemme on yksi suurin vaikuttaja kaikkeen menestymiseemme elämässämme. Ajatukset ovat myös mielikuvia, jotka ovat eräänlaisia mielen lyhytelokuvia. Ajatukset syntyvät muistoista, tunteista ja tilanteista. Keräämme aistiemme avulla informaatiota, josta aivot muokkaavat ajatuksia.

Ajatusten syntyyn emme juurikaan voi vakuttaa, niitä tulee ja menee ja niin mielemme toimii. Meissä tapahtuu jatkuvasti paljon asioita, joita meidän ei tarvitse tietoisesti ajatella. Veri virtaa ja sydän pumppaa ilman ajatustyötä tiedostamattamme. Emme ajattele, että tässäpä sulatan ruokaani. Samoin suuri osa ajatuksista on tiedostamattomia.

Ei ole niinkään tärkeää ymmärtää, miten ajatukset syntyvät, mutta sen sijaan olisi tärkeää tiedostaa mihin ajatuksiin takerrumme kiinni ja mistä päästää irti.

Mieli, keho, tunteet ja ajatukset vaikuttavat kokonaisuutena toinen toisiinsa. Joka kerta ajatellessamme jotain, vahvistamme hermosolujen yhteyksiä. Ja joka kerta tuon impulssin kulkiessa, tuo yhteys vain voimistuu ja nopeutuu. Siksi tietyt tutut ja toistuvat ajatukset ja toimintamallit tulevat mieleemme nopeammin kuin uudet.

Se mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu.

Tässä on sekä hyvät, että huonot puolensa

Jokainen ajatus kuluttaa tietyn osan päivän ajatuskapasiteetista ja käyttää myös energiaa glugoosin muodossa. Meillä on nykypäivänä niin paljon informaatiota ympärillämme, että saatamme olla uuvuksissa vain älypuhelimemme näppäilystä ja samalla tuntuu, ettemme oikeen saa mitään aikaiseksi.

Mutta jos pysähdymme hetkeksi tietoisuuden tilaan, automaattisen reagointimme ulkopuolelle, voimme alkaa miettiä mihin haluamme suunnata energiaamme ja ajatuksiamme. Haluammeko vahvistaa pelkoa vai luottamusta, rakkautta vai vihaa, itseinhoa vai myötätuntoa? Havaintomme maailmasta helposti väittää, että toinen näistä on totuus, vaikka kumpikaan ei ole sen todempi kuin toinen. Sujuvat hermoyhteytemme pitävät huolen, että automaattiset reitit kallistuvat jompaan kumpaan ”totuuteen.” Jos toinen tulee toistuvasti mieleemme ennen toista, on kyse vain siitä, että se sattuu olemaan aivoillemme se tutumpi ajatus, tutumpi hermoyhteys, jota olemme vahvistaneet. Aivomme ovat ovelia säästämään energiaa, ovat suoraan sanoen laiskat ja mielellään valitsevat sen tutun reitin. Fysiologiamme ei erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa. Tässä piilee mielikuvituksen voima, sillä voimme myös sen avulla luoda uusia hyödyllisempiä hermoratoja.

Ei ole ihan sama mitä ajatelemme, sillä alitajuntamme luo ympäristöömme sitä, millaisia ajatuksia meillä on tapana ajatella. Emme siis koe ympäristöä sellaisena kuin se on, vaan koemme ajatuksiamme ja uskomuksiamme. Näihin pohjaamme ja rajoitamme sitten mahdollisuutemme, näkemyksemme ja kokemuksemme itsestämme ja elämästämme. Olemme kuin puutarhureita ja niitämme sitä, millaisia ajatuksia olemme kylväneet.

Jos haluatkin tulevaisuudessa valita uudella tavalla, tarvitaan pitkäjänteistä toistoa valita toisin ja rakentaa uusia ajatuspolkuja. Mieli on kuin lihas, joka tarvitsee harjoitusta ja toistoa siinä missä kehokin. Niin kauan, kunnes rakkaus, myötätunto tai luottamus, tulee mieleen vihaa, inhoa tai pelkoa nopeammin.

Uusia ajatus- ja toimintamalleja pääsee jumppaamaan Mielen kuntosali -kurssilla syyskuussa. Tarkemmat tiedot löydät ajakohtaista-sivulta.