Haavoittuvuudesta

”Olen totta itselleni tässä hetkessä, juuri siinä tunteessa kun olen”. Mitä jos hyväksyisimme asiat sellaisina, kun ne siinä hetkessä ovat. Silloin myös sallimme itsemme kokea tunteemme ja kipumme raakana, tässä hetkessä. Ilonkin kokee voimakkaampana kun ei ole jatkuvasti varpaillaan odottaessaan pahinta. Kun uskallan olla rehellinen tunteistani ja tarpeistani, tulen niiden kautta näkyväksi. Itseni puolella oleminen luo myös tilan, ettei sisäinen lapsi minussa hätäänny tai takerru, vaan voin luottaa itseeni. Kun voin luottaa, että minulla on lupa jokaisessa hetkessä ilmaista tarpeeni ja tunteeni, voin taas jatkaa matkaani oman totuuteni johdattamana pysyen omassa voimassani. Aivan kuten terveesti kiintynyt lapsi, joka käy tankkaamassa läheisyyttä tarvittaessa ja sitten taas jatkaa omaa leikkiään.

Itselleni on ollut tyypillistä sanoa kyllä, kun olisin halunnut sanoa ei, joskus taas toisinpäin. Eräänlaista rajattomuutta ja miellyttämisen tarvetta. Otamme tällöin myös helposti vastuuta toisen tunteista. Kuitenkin todellisuudessa, jos toinen pelästyy minun totuuttani, ansaitsen jotain muuta.

Mitä jos minut hylätään, kun puhun oman totuuteni? Sisällämme asuu vanhoja haavoja hylkäämisestä. Jos päästän jonkun lähelle, taas minut hylätään. Jos haluaa läheisyyttä on kuitenkin otettava nähdyksi tulemisen riski. Olemme täydellisiä juuri sellaisina, omine haavoinemme.

Ylianalysoinnilla on hyvin helppoa sivuuttaa jokin todellinen tunne. Siinä olen itse ainakin hyvin taitava. Ääripäinä voi olla huutaminen metsässä tai tyttöjen kesken tilanteen ylianalysoiminen, kun keskitie olisi vain selkeä tunteen ilmaisu. ”Olen surullinen, koska kävi näin”. PISTE. Vain ilmaisu, tunteen HYVÄKSYMINEN, ilman minkäänlaista analysointia. Itsereflektoinnilla on paikkansa ja analysointi on itselleni ollut väylä oppia ja ymmärtää, mutta pakokeino ja defenssi se ei saa olla. Pahimmillaan se harhauttaa minut pois juuri siitä mitä tunnen. Sen alla voi olla pelkoa, häpeää, hylkäämisen pelkoa, turvattomuutta tai pettymystä. Todellisuudessa mieli työstää asioita jatkuvasti ilman suurempaa yrittämistä ja usein se suurin oivallus tuleekin juuri, kun päästää irti ja vain rentoutuu tunteeseen ja läsnäoloon.

Olemme todella haavoittuvaisia oman totuuden äärellä ja tuota haavoittuvuutta on helppo suojella häpeällä ja muilla defensseillä. Koemme oman haavoittuvuutemme heikkoudeksi, kun taas toisten haavoittuvuutta pidämme rohkeutena. Jokaisella ihmisellä on nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen tarve. Samalla kuitenkin pelkäämme tulla näkyväksi haavoinemme. Mutta vasta haavoittuvina tulemme näkyväksi tunteinemme ja tarpeinemme, autenttisina, ja voimme vasta kokea aidon yhteyden. 

Miksi sitten niin yksinkertainen asia kuin tunteiden tunteminen on meille niin vaikeaa? Koska toistamme vain sitä mitä olemme oppineet ja uuteen toimintatapaan meillä ei aina ole mitään mallia.

Onnekseni elämä on tuonut eteen ihmisiä, joiden kanssa näitä asioita saa harjoitella. Ehkä elämä on vain yksi iso harjoitus yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kokemusten kautta, ilmentääkseen omaa autenttisuutta. Että tosiaan saa luvan harjoitella suurella myötätunnolla omaa täydellistä epätäydellisyyttä kohtaan.

 

Pohdintani juontaa uuteen tuttavuuteeni Gestalt-terapiaan. Se on psykoterapian menetelmä, jossa päähuomio on nykyisyydessä, tässä ja nyt. Gestalt-terapian neljä peruspilaria ovat kontakti, tietoisuus, nykyhetki ja vastuu. Tavoitteena on tulla tietoiseksi omista käyttäytymismalleista, puolustusmekanismeista, kehosta ja tavoista olla kontaktissa. Ymmärrys itsestä antaa tilan valita: muuttaako tapaansa vai jatkaako entiseen malliin.

Vapauta mielesi voima!

Mielen valmennus ja mielen voimavarojen hyödyntäminen ei ole vain urheilijoiden etuoikeus. Urheilumaailmassa henkinen valmennus on ollut yleisesti käytössä loistavin tuloksin jo 60-luvulta asti. Usein etenkin isojen kisojen jälkeen on helposti nähtävissä keillä urheilijoilla on käytössään henkistä valmennusta. Minun missioni on tuoda kaikki nämä mielen valmentamisen tekniikat ja työkalut jokaisen ihmisen ulottuville ja hyödynnettäviksi. Minua kiinnostaa kaikki se potentiaali, joka meissä jokaisessa on, sekä kuinka saada se käyttöön. Oma menneisyys on tärkeää tiedostaa, jotta huomaamme myös haitalliset uskomuksemme ja toimintamallit, mutta enemmän minua kiinnostaa kuka olet nyt ja mitä haluat tulevaisuudessa olla. Pystyt parempaan kuin luuletkaan! Suurimmat esteesi ovat mielessäsi. Jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia. Hyvin tärkeä elementti oman potentiaalin löytämiseen on oman mielen voimavarojen hyödyntäminen. Kun käyttää hyväksi täyttä potentiaaliaan, huomaa tekevänsä aiemmin mahdottomalta tuntuneita asioita.

Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan todella yksinkertaisista tekniikoista, joista urheilijoiden lisäksi voi yhtälailla hyötyä yksityishenkilö tai yritys, päästäkseen omaan päämääräänsä ja ollakseen paras versio itsestään. Kun henkilökunta hyödyntää kykyjään, mielen voimavaroja ja työskentelee inspiroituneena, voi se todella kukoistaa ja saada aikaan huippusuorituksia, jolloin koko organisaatio hyötyy. Yritysmaailmassa käytetään vielä aivan liian vähän hyödyksi näitä yksinkertaisia työkaluja, jotka mahdollistavat työhyvinvoinnin siivellä parempaa tuottavuutta, menestystä ja tehokkuutta.

Itse toimin myös esiintyvänä artistina ja olen itse kokeillut kaikki kaikki käyttämäni tekniikat omassa työssäni ja kokenut ne toimiviksi. Monelle artistille voi olla mm. erittäin olennaista, kuinka kaikille tuttu esiintymisjännitys muutetaankin voimavaraksi ja moottoriksi kohti parempaa ja onnistunutta suoritusta. Itse laitoin itseni koville osallistuessani mentalistina Talent-kykykilpailuun. Jos olisin kuunnellut pelkoa, joka koitti suojella mahdolliselta epäonnistumiselta, en olisi mukaan lähtenyt. Päätin kuitenkin haastaa itseni ja testata kaikki tekniikkani. Palautteen perusteella onnistuin hyvin ja voin jatkaa hyvillä mielin niiden jakamista myös asiakkailleni. Käytin hyvin paljon aikaani mieleni hallinnan ja valmennuksen parissa optimaalista suoritusta hakiessani, pelkän tekniikan harjoittelun sijaan.

Muunmuassa visualisointi, oikean tunnetilan (moodin) hakeminen ja keskittymiskyky ovat tehokkaita työkaluja mielen valmennuksessa. Visualisoimalla mielikuvissa etukäteen tuleva haastava tilanne onnistuneesti, se on itse tilanteessa jo tuttu, mikä edistää tilanteen sujumista. Koska aivot ovat laiskat, ne valitsevat mielellään sen tutuimman reitin varsinaisessa tilanteessa. Kun olet käynyt tilanteen läpi etukäteen, valitsevat aivot todennäköisemmin valmiiksi harjoitellun reitin. Talentissa en päässyt kertaakaan harjoittelemaan suoritustani esiintymistilaan etukäteen. Siksi minun piti harjoitella sitä mielikuvikuvissa lukuisia kertoja ennen osuuttani itse teossa, kameroiden ja miljoonayleisön edessä. Fysiologia ei siis erota tapahtuuko jotain oikeasti vai mielikuvissa, joten tätä tekniikkaa kannattaa todella hyödyntää missä tahansa asiassa isompien haasteiden lisäksi. Haukkaappa mielikuvissasi sitruunaa ja todennäkoisest sylkirauhasesi reagoivat aivan kuin tilanne tapahtuisi oikeasti.

Moodin eli oikean mielentilan hakeminen huippusuoritukseen pääsemiseksi on ikään kuin vastakohta visualisoimiselle. Siinä haetaan sopiva mielentila jonkun aiemman kokemuksen perusteella. Tällöin tila on mahdollisimman optimaalinen varsinaisessa suorituksessa kaiken potentiaalin hyödyntämiseksi. Itse tilanteessa tekniikan tulisi olla jo hallussa, joten tärkeintä on harjoitella mielentila, joka mahdollistaa optimaalisen suorituksen. Moni kysyi esitykseni Talentissa nähtyään, enkö minua jännittänyt yhtään, kun vaikutin niin varmalta. Tosiasiassa jännitin kyllä paljonkin, mutta olin harjoitellut oikean, itselleni optimaalisen mielentilan huolellisesti niin, ettei pelko ja jännitys lamaannuttanut suoritustani, vaan kaikki potentiaalini oli siitä huolimatta käytössäni.

Keskittyminen ja läsnäolon kyky ovat myös tärkeitä taitoja kenelle tahansa ja ovat myös monesti karisman takana. Läsnäolon tilasta voit myös valita itse reaktiosi, jolloin et toimi autopilotilla vaan voit hallita mieltäsi. Säännöllinen meditointi (keskittymisharjoitus), mindfulness ja rentoutumisharjoitukset ovat työkaluja, jotka auttavat pääsemään läsnäolon tilaan yhä helpommin tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös oma sisäinen puhe on tärkeimpiä menestystekijöitä, millä tahansa elämän osa-alueella. Myös itseluottamus on hyvin paljon sitä, mitä ihminen sanoo itselleen päivittäin. Itseluottamus ei parane vain onnistuessa ja menestyessä vaan siitä, mitä itsestä ajattelee ja kuinka itselle puhuu. Mieli uskoo sen, mitä sille sanomme. Myös sanavalinnoilla on suuri vaikutus tunnetilaamme ja kokemukseemme ympäristöstämme. Kun haluat tulla tietoiseksi sisäisestä puheesta, aloita heti aamulla. Mitä ajattelet ensimmäisenä? Voit kontrolloida tunteitasi sisäisen puheen ja oikeanlaisten kysymysten avulla. Miten luulet päivän sujuvan ajatuksella ”Mitähän mukavaa tänään tapahtuu?”

Koska olemme myös psykofyysisiä olentoja, vaikuttaa kehon asento myös suoraan ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mikäli haluamme olla optimaalisessa tunnetilassa ei kannata kulkea hartiat lysyssä ja katse maahan suunnattuna. Sen sijaan hyvä, ryhdikäs asento laittaa kehon hyvänolon hormonit hyrräämään.

Jokainen ajatus aiheuttaa tunteen, josta seuraa taas toimintamme ja sitä seuraava lopputulos. Vapaus on sitä että voimme valita mitä ajatuksia vahvistamme. Emme voi vaikuttaa ympäristön tapahtumiin, mutta omiin ajatuksiin ja asenteeseemme voimme!

Se vahvistuu, mihin keskittyy!

Lootus asentoon liian levoton mä oon…

vrtaus

Muistan hyvin ajan, jolloin ajattelin juuri noin. Kunnes tajusin pakenevani jotain…itseäni.

 

Eräässä keskustelussa pohdimme, voiko minkä tahansa tunteen kanssa jäädä vain istumaan, kohdata ja nähdä sen. Nykypäivänä meillä on ympärillämme niin paljon ärsykkeitä, että helpompaa on paeta, vältellä, konkreettisesti juosta karkuun tai jonkin addiktion avulla paeta ikävää oloa. Ihmismielelle on luonnollista vältellä kipua ja hakea hetken nautintoa. Joudumme siis tietoisesti oppettelemaan pysähtymistä, tunteiden käsittelyä ja kohtaamista. Olemme psykofyysinen kokonaisuus ja keho vaikuttaaa mieleemme ja toisin päin. Tukahdutetut tunteemme jäävät myös kehoomme jännityksiksi, kolotuksiksi ja tunnelukoiksi. Kehommekin voi siis viisaudessaan kertoa paljon tunne-elämästämme.

Mutta mitä voimme tunteiltamme oppia? Ikävät tunteet kertovat, että tarpeemme eivät tyydyty ja positiiviset, että tarpeemme ovat tulleet huomatuksi. Tätä kautta voimme oppia paljon itsestämme. Perustarpeinamme pidetään yleensä kuulluksi, nähdyksi ja kosketetuksi tulemista, mutta kaikki muu rakentuu elämän polkuja tallatessamme. Olemme jokainen ainutlaatuisia yksilöitä ja jokaisella on oma todellisuutemme tarpeineen. Kun arvostamme itseämme, osaamme myös ilmaista tarpeemme sekä ilmoittaa jos joku loukkaa rajojamme. Rohkene ilmaista tarpeesi. Toisella on oikeus joko ottaa ne huomioon tai olla ottamatta, mutta sinulla on aina oikeus ilmaista mitä sinä tarvitset tai missä menevät rajasi. Monesti esim. vihaa ei pidetä hyväksyttynä tunteena. Mutta terveen vihan avulla luomme nimenomaan rajamme. Monet ”kiltit tytöt” kokevan juuri tämän asian vaikeuden. Viha itsessään ei ole huono asia, mutta sen rakentava käsittely on olennaista.

Ongelmat tulevat usein siitä, että samaistumme tunteisiimme ja ajatuksiimme ja muodostamme käsityksen itsestämme niiden perusteella, koska ne tuntuvat todelta. Mitä eroa on ajatella ”Olen riittämätön” kuin ”minussa on riittämättömyyden tunne”? Joskus tunteiden käsittely helpottuu kun tunteen siirtää ulkopuolelle, vaikka tuolille viereen istumaan. Kun katsomme tunnettamme toisesta perspektiivistä, voimme kysyä siltä, mitä se meille haluaa kertoa tai opettaa, minkä viestin se tuo tiedostamattomasta mielestämme. Emme ole yhtä kuin tunteemme ja ajatuksemme, vaan ne ovat jotain mikä tulee ja menee, elämän virtaa. Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos, joten ikävinkin olo lopulta katoaa kun sen ensin kohtaa, hyväksyy ja antautuu sille. On tutkittu, ettei mikään tunne kestä kauempaa kuin 90 sekuntia kerrallaan, jos sitä ei tukahduta tai välttele.

Ajatukset luovat tunteemme ja tunteesta seuraa reaktiomme. Voimme pysähtyä tunteen äärelle tai kuunneella mikä ajatus sen takana on, viekö se meitä eteenpäin vai ei. Sitä kautta voimme myös vaikuttaa reaktioomme.

Peilaamme tunteitamme myös muista. Tämän teorian ajatuksena on, että kun joku piirre ärsyttää minua toisessa ihmisessä, se kertoo, että tunne on minussa jotain, mitä en pysty itsessäni hyväksymään. Toisaalta jos taas ihailen jotain piirrettä, se voi kertoa, että se on jotain mitä en ole itsestäni vielä löytänyt. Meissä ikäänkuin ovat voimavaroinamme kaikki piirteet mutta elämämme on muokannut meidät niin, että ilmennämme eniten tietynlaisia. Peilauksen kautta olen oppinut itsestäni ehkä eniten koskaan. Joskus olen helposti ottanut myös muiden ärsyyntymiset itseeni, mutta nykyään se kertoo minulle enemmän henkilöstä itsestään, kuin minusta itsestäni. Muut muodostavat mielipiteensä oman uskomurjärjestelmänsä pohjalta, joten mikään mitä he ajattelevat minusta, ei todellisuudessa liity minuun vaan heihin itseensä. Kyse on jokaisen omasta totuudesta, ei minun. Ja noita totuuksia on yhtä monta kuin ihmistä maapallolla.

Itse olen menneisyydessäni nuoresta asti ollut tyypillinen tunteiden tukahduttaja. Vasta aikuisena olen opetellut niiden vapauttamista, joka on kuin sipulin kuorimista. Uusia tunteita löytyy edellisen alta. Olen viime vuosina itkenyt varmaan enemmän kuin elämäni aikana yhteensä, mutta toisaalta myös nauranut. Koen molemmat todella vapauttavana. Lohduttavaa on, että pakenemani asiat ovatkin vain tunteita, eikä tunteeseen ole kukaan koskaan kuollut. Sain huomata, että mitä vahvemmin pystyy kohtaamaan ikäviä tunteita, sitä voimakkaammilta myös ne myönteiset tuntuvat. Mutta rohkeutta tunteiden kohtaaminen vaatii edelleen. Nykyään kun huomaan sen levottoman olotilan, joka vaatii touhuamaan tai olemaan levottomana ihmisten ilmoilla kertookin minulle, että täytyy pysähtyä. Joskus vapautuu vain hetken puhdistava itku ja olo helpottuu saman tien.

Jos omaa elämää katsoo vain mielestään käsin, sen näkee täynnä rajoitteita ja pelkoja. Elämisestä voi helposti tulla loputonta tyytymättömyyttä, tavoittelua tai suorittamista. Yhteys omaan tietoisuuteen on tärkeää, jotta ihminen lakkaa samaistumasta ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Jos ajattelet olevasi epäonnnistuja, saatat uskoa ajatukseesi ja määrittää itseäsi sen mukaan. Jos tunnet olosi ahdistuneeksi, saatat samaistua tunteeseen ja elää siitä lähtöisin. Ajatusten ja tunteiden havainnoiminen lähtee pysähtymisestä; siitä että lopettaa hetkeksi kaiken tekemisen, kääntyy sisäänpäin ja keskittyy olemisen tilaan. Oleminen on taito, joka on vain harvalle tuttu. Mitä enemmän ihminen elää mielestään käsin, sitä enemmän hän pelkää hiljentyä oman olemuksensa äärelle. Vaikka moni saattaakin olla mestari oman kotinsa siivoamisessa, ei kurkistaminen omaan mieleen ole aivan yhtä tuttua. Uuden kynnyksellä on hyvä käydä läpi varastot ja laatikot ja tutkia mikä on vielä tarpeellista ja mistä olisi aika päästää irti. Uutta ei mahdu, jos ei tee tilaa poistamalla vanhaa.

Itselleni meditaatio ja tietoinen läsnäolo on tuonut huomattavasti lisää tyyneyttä ja rauhaa kohdata kaikenlaiset tunteet sekä ajatukset hyväksynnän kautta. Se on tila, jossa kaikki on hyvin ja voi olla juuri sellainen kuin on. Voi huomata, että on muutakin kuin pelottavat ajatukset ja kipeät tunteet. Tietoisuuden avulla myös reaktioaikamme kasvaa. Jos tunteen tukahduttaa tai taistelee vastaan, olemme sen vietävänä. Jos tunteen hyväksyy ja kohtaa, voimme valita reaktiomme. Tyyneys ei tarkoita, että emme enää tuntisi mitään, päinvastoin. Voin rohkeasti pysähtyä tunteideni äärelle, huomata sen ja sitten valita miten reagoin. Reagoidakin voi monella tapaa. Jos tunne vie hallitsemattomasti mukaansa, loukkaamme helposti muita, mutta voimme myös tuoda tunteemme esille rakentavalla tavalla. Oma mieleni tyypillisesti monimutkaistaa, analysoi, pulputtaa ja on toisinaan kovin levoton. Erityisherkkyys ominaisuutenani ei ainakaan päästä minua helpommalla. Siksi tietoinen pysähtyminen, mielen tyhjentäminen tai tietoinen tarkkaillu luo tyhjän tilan josta kumpuaa mm. luovuus ja uudet oivallukset. Olen hyvin varhain kaivanut tilaa, josta Buddhakin puhuu. Olla tyyni kuin meri, jossa tunteet ja ajatukset lainehtivat kuin aallot meren pinnalla, vain tulevat ja menevät, ovat jatkuvassa liikkeessä. Tuosta mielentilasta käsin voin hyväksyä ympäristöni tapahtumat ilman, että ne vaikuttavat liikaa tunnetilaani, onnellisuuteeni enkä alistu sellaisten ulkopuolellani olevien tapahtumien uhriksi, joihin en voi edes vaikuttaa.

Tunteet haluavat vain tulla nähdyksi, jonka jälkeen ne jatkavat matkaa. Vastustaessamme tunteita, annamme niille vain valtaa.